Kuukausi: kesäkuu 2017

Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Ilm.2:4.

Ensirakkauden menettäminen on sikäli petollista, että sitä ei itse huomaa. On hankala tajuta, että on liukunut pois Jumalan läheisyydestä. Niin on vain tapahtunut vähitellen ja huomaamatta. Havahtuminen todellisuuteen voi tulla yllättäen, kun maailman levottomuus ympärillämme saa meidät tuskastumaan. Mielentilamme voi puhua meille karua kieltään ja lopulta tajuamme, että olemme etääntyneet Jumalasta ja hengelliset asiat eivät enää kiinnosta – tai eivät kiehdo meitä kuten ennen.

Herääminen todellisuuteen on yksi asia ja uudistuminen toinen. Miten oikein voi löytää ensirakkauden uudestaan?

On varmasti tarpeen tehdä analyysi elämäntilanteesta ja inventoida ne asiat, jotka vieroittavat Jumalasta. Joskus voi olla tarpeen tehdä parannusta synnistä, mutta aina ei voi tunnistaa sellaista. Ensirakkauden menettämisessä ja penseyden tilaan joutumisessa ei välttämättä ole kysymys mistään räikeästä teosta tai rikkeestä – vain jostakin välinpitämättömyydestä tai laiskuudesta, kiinnostuksen suuntautumisesta muihin asioihin. Ne muut asiat eivät välttämättä ole pahoja, mutta ne vievät vain aikamme ja huomiomme. Perussääntöhän oli, että meidän tulisi omistaa 10% ajastamme Jumalalle, siis noin puolitoista tuntia päivässä. Lipsuminen siitä voi tapahtua hyvin huomaamattomasti, kun ajan vie matkailu tai mökkeily tai muu sellainen. Harrastukset voivat varastaa meiltä sen ajan, joka piti omistaa Herralle. Jäämme helposti TV:n ääreen, kun olisi pitänyt lukea sanaa ja rukoilla.

En ollenkaan yritä tyhjentävästi kuvata, mitä meille tapahtuu, kun liukuminen ensirakkaudesta vie meitä kohti maailmaa. Haluaisin pikemminkin innostaa pysähtymään, ottamaan uudestaan suuntaa kompassista ja lähtemään entistä päättäväisemmin jatkamaan uskon tietä kohti päämäärää. Päämäärä voi olla taivas, mutta niin kauan kuin olemme täällä alhaalla, päämäärämme on täyttää oma kutsumuksemme ja toteuttaa ne teot, jotka Jumala on meille valmistanut tätä aikaa varten.

Meidän tulee siis keskittyä, panna sivuun ne asiat, jotka hajauttavat huomiomme ja hidastavat matkantekoamme. On tärkeää tiedostaa elämämme tarkoitus, löytää Jumalan suunnitelma, toteuttaa kutsumus ja täyttää elämäntehtävämme. Jos nämä eivät missään vaiheessa kirkastu, on sitä suurempi vaara ajautua pois ensirakkaudesta ja päätyä penseyteen, lopulta elämään kuten muutkin ihmiset.

Hengellisen elämän kukka on herkkä kasvi. Se tarvitsee valoa ja vettä, se tarvitsee huomiota ja hoivaa. Se tarvitsee vahvat juuret, jotka pureutuvat Jumalan sanan maaperään ja kiinnittyvät Kristus-kallioon. Hoitakaamme siis sielumme puutarhaa. Emme kykene kantamaan hedelmää, jos sisäinen elämämme näivettyy.

Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen. Ilm.3:21.

Luottamus on tärkeä aina, kun ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Luottamus on paljolti samaa kuin usko, joten se on myös tärkeä perusta jumalasuhteessa. Jos olemme uskossa Jeesukseen, me luotamme siihen, että evankeliumi on totta. Me pidämme sanassa annettuja lupauksia luotettavina.

Luottamus voi murentua helposti. Luottamuksen tärvelemiseen ei tarvita mitään kummempia lahjoja. Rikomme lupauksemme, emme kuuntele toisen huolia vaan tukimme korvamme tai peräti petämme ystävämme tekemällä jotakin hänelle vahingollista, puhumme pahaa selän takana, paljastamme sielunhoidollisia salaisuuksia, kuulutamme meille uskottuja henkilökohtaisia asioita toisille. Kerromme toisesta jopa täysiä valheita ja levitämme pahantahtoista puhetta ympäriinsä – kaikki sellainen murentaa luottamuksen. Hengellisessä sanastossa voidaan puhua myös yhteyden katkeamisesta. Luottamuksen murentaminen on pimeyden teko.

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1.Joh.1:7.

Meidän tulisi vaalia luottamusta, uskovien keskinäistä yhteyttä. Joskus vaan emme keksi, miten. Luottamus voi mennä niin helposti ja se tapahtuu muiden toimesta, jossakin selän takana, ja yllättää meidät sitten ”puun takaa”. Muistatko Raamatusta sen ilmiön, jota voidaan kutsua termillä ”Hanunin hovi”? Ammonilaisten hovissa kuiskuteltiin, että Daavidin surunvalittelut olivat teeskentelyä ja hän vain urkki heitä hyökätäkseen heidän kimppuunsa. Tämä oli kaikki satua, mutta Daavidin miehet häpäistiin:

Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltä toisen puolen parrasta ja leikkautti heidän vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hän päästi heidät menemään. 2.Sam.10:4.

Kaikki luottamus oli näin murennettu ja syttyi sota. Tämä kertomus on kaukaista historiaa, mutta samanlaista esiintyy nykypäivän seurakunnissa hengellisellä rintamalla. Luottamus ei ainoastaan murene, vaan aletaan sotia toisiaan vastaan.

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua harkitsemaan tarkoin, mitä teet. Herätätkö luottamusta vai murennatko sitä? Sinun tulee uskoa, että sinulla on kaikki mahdollisuudet rakentaa luottamusta. Sinä voit elää veljellisen rakkauden mukaan, toteuttaa lähimmäisen rakkautta, kunnioittaa kaikkia. Sinä voit omalta osaltasi vahvistaa luottamusta. Omasta puolestani haluan kiittää sinua, että sen teet. Sinä saat siitä palkan, sinä perit kaikista luottamusta rakentavista toimistasi suuren siunauksen.

Rakas ystävä, sinä herätät luottamusta kaikessa, mitä veljien, muualta tulevienkin, hyväksi teet. He ovat seurakunnan kuullen kertoneet rakkaudestasi. 3.Joh.1:5-6.