Muistutanko yhtään esikuvaani?

Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole teidän edessänne heikko, vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne. 2.Kor.13:3.

Korinttilaiset halusivat poimia rusinat pullasta ja hyödyntää uskoa ollakseen terveitä ja vahvoja, menestyviä ja siunattuja – aivan kuten mekin. Mutta uskoa ei voi hyödyntää niin, että valikoi siitä vain miellyttävät asiat.

Olemme kutsutut seuraamaan Jeesusta ja kasvamaan siinä vähitellen hänen kaltaisikseen. Jos jokin vastoinkäyminen kohtaa meidät, voimme kysyä, kokiko Jeesus samanlaista. Jos hänkin koki vastaavaa, voimme lohduttaa itseämme sillä, että saamme kokea samoja asioita kuin hän ja kärsiä samoja koettelemuksia. Pilkattiinko Jeesusta? Erittäin pahasti. Jos saan ihmisten taholta pilkkaa osakseni, voin onnitella itseäni – saan tilaisuuden olla Jeesuksen kaltainen. Jos pastorit hyökkäävät minua vastaan ja kritisoivat minua, voin tutkia, onko asiassa perää. Vai hyökkäävätkö he vain minun persoonaani vastaan? Eivätkö he siedä sitä, että olen joistain asioista eri mieltä? Jeesus joutui fariseusten ja saddukeusten hampaisiin. Voin siis iloita, jos aikani hengellinen eliitti käy sotaan minuakin vastaan.

Tätä luetteloa voi jatkaa ja päätyä kysymään: Muistuttaako tässä minun elämässäni mikään Jeesuksen elämää? Joudunko kohtaamaan samanlaisia vastoinkäymisiä? Uhataanko minua kivittämisellä? Haluavatko he minut peräti pois päiviltä? Väittävätkö he joka välissä minua vastaan? Etsivätkö he alituisesti jotakin sanaa, josta voivat väitellä kanssani? Vääntävätkö he minun ajatuksiani kieroon? Yrittävätkö he koko ajan saada minut ansaan? Vainoavatko he minua?

Siinä on se hyvä puoli – on se vastustus lievää tai törkeää – että mitä enemmän risti kuuluu elämääni, sitä enemmän muistutan Herraani ja Mestariani. Sitä lähemmäksi pääsen Vapahtajaani, sitä enemmän minussa virtaa hengen luoma elämä, sitä kirkkaammin voin säteillä Kristuksen valoa! Lopulta on niin, että alan ymmärtää, mitä Paavali sanoi, kun hän kirjoitti:

Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:10.

Jokaista Kristuksen opetuslasta kutsutaan ristin kantamiseen – myös sinua. Sinua kutsutaan tänään ristin hyväksymiseen, ristin vastaanottamiseen ja kunnia-asiana pitämiseen. Vain sen kautta pääsemme syvähengelliseen elämään, sellaiseen uskossa kasvamiseen, että voimme välittää Jumalan elämää toisillekin.

Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. 2.Kor.4:12.

Epäilyksestä uskoon

kesavalkamaTähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Luuk.5:5.

Jeesus ilmestyi Simonille ja hänen venekunnalleen antamalla suuren kalansaaliin. Simon vaikuttui tästä niin että Jeesuksen kutsuessa häntä lähtemään tämän mukaan, Simon oli valmis. Simon Pietarin sydämessä syntyi usko ja vankkumaton luottamus Jeesukseen.

Oletko sinä jo kohdannut tämän Elämän Ruhtinaan, joka on kykenevä tekemään lähtemättömän vaikutuksen kehen tahansa? Joko sinun elämäsi on mullistunut ja löytänyt uuden suunnan? Mitä tarvittaisiin, että sinun sisäinen maailmasi muuttuisi? Että kirkas valo saisi tunkeutua sinun sielusi hämäryyteen ja valaista sinulle sinun nykyhetkesi ja tulevaisuutesi?

Monta kertaa emme tiedä, emme osaa vastata. Tiedämme vain: silloin ja silloin sain kohdata Jumalan pelastavan armon ja antaa elämäni Jeesukselle. Tai Tuomaan tavoin sanomme: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Joh.20:25.

Jeesus voi ilmestyä sinulle, kuten Tuomaalle. Sinun epäuskosi ei pidä häntä loitolla, se päinvastoin kutsuu häntä lähestymään sinua. Hän on voimallinen näyttämään sinulle, kuka hän on ja mihin hän pystyy. Hänen armonsa on niin suuri, että hän huomioi sinun yksilöllisen epäuskosi ja painaa sormensa sinun elämäsi saveen juuri siihen kohtaan, mihin tarvitaan, että sinun uskosi viriää.

Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Ef.1:4.

Joten meidän ei kannata hänen kutsuaan vastustella. Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. Room.8:29-30.

Hän haluaa viedä meidät kotiin kirkkauden maahan. Hän voi yllättää ja ’tulla käymään’. Hän haluaa esittää meille kutsunsa henkilökohtaisesti. Joskus hän ilmestyy ihan puun takaa ja yllättää meidät housut kintuissa, kuten kalastaja Simonin, jonka hän yllätti hetkellä jolloin hänen turhautumisensa oli huipussaan. Koko yö meni kalastaessa eikä yhtään sinttiä! Jeesus tulee vierailulle meidän ankeutemme keskelle tarpeen vaatiessa yhä uudestaan. Hän on sitkeä kaveri eikä luovuta. Häntä kannattaa odottaa, sillä hän kykenee jättämään lähtemättömän jäljen meidän elämäämme. Hänen käyntinsä jälkeen olemme pysyvästi eri ihmisiä.