Kuukausi: heinäkuu 2017

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Ef.1:3.

Huomaa aikamuoto ”on siunannut”. Siinä ei sanota, että tulee joskus hämärässä tulevaisuudessa siunaamaan. Tämä totuus haastaa meidät uskomaan, sillä siinä on luvattu, että ”kaikenlaiset Hengen siunaukset” ovat jo tulleet osaksemme. Meidän tehtäväksemme jää uskossa vastaanottaminen ja kiitoksen antaminen. Kun uskomme Jumalan sanan todeksi tässäkin, saamme nähdä, että sana on tosi ja toimii käytännössä.

Valitettavasti ”taivaalliset aarteet Kristuksessa” helposti kuulostavat unennäöltä, hurskailta toiveilta. Suomalaiselle tyypillinen mentaliteetti nostaa heti päänsä ja sanoo, että sellaiset siunaukset olivat aikoinaan Efeson seurakunnan osana, mutta meidän täytyy tyytyä tähän harmaaseen arkeen, ilottomaan uskoon, ”nöyryyteen” joka näkyy alakuloisena ilmeenä ja pessimistisenä asenteena. Joskus tuntuu, että suomalainen kaivaa itselleen haudan ja istuu sen pohjalla, ettei vaan putoa korkealta. Tämä elämänasenne sitten puetaan myös teologian muotoon, missä epäuskosta tehdään tervettä realismia – tai päinvastoin: inhorealistiset ideat kutsutaan peliin tekemään usko tyhjäksi.

Haluan siis rohkaista sinua tuntemaan itsesi efesolaiseksi. Haluan kannustaa sinua uskomaan Paavalin sanat, joiden mukaan sinua on jo siunattu kaikella Hengen siunauksilla, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Tällainen rohkeus on tarpeen erityisesti niille, joiden hengellinen kasvu on edennyt kutsumusasteelle. Jos siis olet kokenut, että sinulla on määrätty tehtävä Jumalan valtakunnassa ja haluat vähitellen edetä näkysi toteuttamiseen tai jatkaa oman armoituksesi harjoittamista päästäksesi uudelle tasolle, silloin tarvitset uskallusta, vahvaa luottamista Jumalan sanaan, rohkeutta ottaa vastaan Jumalan antamia siunauksia ja mennä eteenpäin. Edessä voi näyttää pimeältä, askelet ovat ehkä tunnustelevia, edistyminen haparoivaa, mutta – juuri siihen usko meitä haastaa, juuri sellaista uskonelämän tulee ollakin, sellaisiin uusiin vaiheisiin meitä kutsutaan. Aina jossain tilanteessa asiat kirkastuvat ja tulee hetkiä, kun nostamme siipemme ja toteamme haltioituneina: ”Vau, se oli totta – hän on todellakin siunannut, hän on kaiken edeltä valmistanut, kannatti uskoa!”

Oletko koskaan ollut hämmentynyt siitä, millaisia näyttelijöitä ihmiset osaavat olla, kun he haluavat esiintyä edukseen seurakunnassa. Seurakunta on ympäristö, joka inspiroi meitä esittämään parempia ihmisiä kuin olemme. Me hymyilemme, olemme kohteliaita, teeskentelemme ystävällistä silloinkin, kun tekisi mieli lyödä. En tiedä, onko tämä paha asia, mutta sosiaalinen elämä kaikkine teeskentelyineen ei minua ainakaan inspiroi. Pidän Kiven Seitsemästä veljeksestä, koska se on niin rehellinen kirja. Samasta syystä pidän Raamatusta.

Raamatussakin on omat tekopyhänsä, mutta yleensä ihmiset kuvataan realistisen rehellisesti. Pahat on pahoja, huijarit huijareita – ja Jumala rakastaa heitä kaikkia. Daavid oli äärimmäisen jalo ihminen, mutta hänkin lankesi vakaviin synteihin, jotka Raamattu kuvaa lahjomattomasti. Pietari oli Jeesuksen lähin mies, mutta petti Herransa pahasti.

Ota se rohkaisuna. Jos sinäkin olet joutunut tutustumaan oman persoonasi pimeisiin puoliin, voit rohkaistua siitä, että myös eräillä Jumalalle rakkailla ihmisillä oli pimeät hetkensä. Jumala ei heitä hylännyt. Päinvastoin – he saivat sitä suuremman armon.

Kun Jumala näkee, että me olemme nöyrtyneet ja tunnustaneet vikamme, hän auttaa meitä selättämään omat heikkoutemme. Jumala ei etsi käyttöönsä vahvoja ja täydellisiä, vaan heikkoutensa tuntevia ihmisiä. Ihminen ei kestä menestystä kovin hyvin – vain itsensä kurjaksi ja ansiottomaksi tuntevalle Jumala voi uskoa siunauksiaan. Nöyrä ja koeteltu ihminen ei ylpisty, hän ei ota kunniaa Jumalan teoista.

Jos sinä tunnet itsesi perinpohjin epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi ja sinun suurin toiveesi on saada syntisi anteeksi, sinä olet Jumalalle käyttökelpoinen ihminen. Paavali tiesi tämän:

Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. 2.Kor.12:9.

Niinpä voimme peilata itseämme Raamatun henkilöitä vasten ja oppia tuntemaan kurjuutemme, mutta oppia myös tuntemaan Jumalan armon – sen rakkauden joka nostaa heikon ylös, antaa turvan turvattomalle, johdattaa eksynyttä, pelastaa vaaroissa, vie tasaiselle tielle. On vapauttavaa, kun saa olla oma itsensä – Jumalan kasvojen edessä saamme rohkeuden olla sellaisia kuin olemme. Ihmisille emme uskalla näyttää haavoittuvuuttamme, mutta Jumala tuntee meidät joka tapauksessa.

Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Matt.9:2. Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Matt.9:22.