Vastuun kantaminen

kanaemoMe ihmiset olemme vajavaisia ja se ilmenee monella tavalla. Otan tällä kertaa esiin erään piirteen, jota voidaan kutsua ”hitaudeksi ymmärtää ja toimia ymmärryksen mukaan”. Tästä näemme esimerkin Jaakobin perheen elämässä, kun he nälänhädän keskellä kävivät Egyptissä ja saivat kuulla ukaasin: ’Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne’. 1.Moos.43:3 KR33. Pitkän kotipuolessa viivyttelyn jälkeen Juuda valitti: Jollemme olisi näin vitkastelleet, olisimme ehtineet käydä siellä jo kaksikin kertaa. 1.Moos.43:10.

Minäkin profetoin eräässä seurakunnassa jo noin 30 vuotta sitten: ”Ette saa tulla minun eteeni, ellei veljenne ole teidän kanssanne!” Arvaa, onko asialle tehty mitään? Ei ole pantu tikkua ristiin.

Jeesus itse profetoi, että seurakunta tulisi torjumaan Jumalan palvelijat, joita hän lähettää – sekä vanhan liiton että uuden liiton seurakunta tekisi niin: Sovittuun aikaan hän lähetti palvelijansa viinitarhan viljelijöiden luo, jotta saisi heiltä osansa tarhan sadosta. Mutta nämä ottivat miehen kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät takaisin tyhjin käsin. Omistaja lähetti heidän luokseen toisen palvelijan, mutta tätäkin he pahoinpitelivät ja häpäisivät. Hän lähetti taas uuden palvelijan, ja tämän he tappoivat. Samoin kävi seuraavienkin: toiset he pieksivät, toiset tappoivat. Mark.12:2-5. Asia huipentui siihen, että he tappoivat omistajan pojan. Jeesus ei ajatellut kielteisesti, mutta ei myöskään sulkenut silmiään todellisuudelta. Hänen uskonsa oli ankkuroitu totuuteen.

On meidänkin syytä nähdä asiat kirkkaasti elättämättä mitään illuusioita. Niinpä kun eräs henkilö mainosti minulle kirkkokuntansa sisaria ja veljiä ja teki sen jotensakin naiivilla tavalla, en voinut olla ajattelematta: ”Isoäiti, miksi sinulla on noin suuri suu?” On turhauttavaa nähdä, miten sokeita ihmiset ovat ja miten jukuripäisesti he kieltäytyvät näkemästä epäkohtia ja korjaamasta niitä. He tyytyvät istumaan paikallaan, vaikka näkisivät nälkää – hengellistä nälkää ja näivettymistä. Sitä juuri Suomen Siion tänä päivänä on – näivettynyt ja paikalleen jämähtänyt. Ei auta edes HD-tekniikka – Jumalan teräväpiirto on aina ylivertainen ja näkee kaikkien näytelmien läpi.

Mutta tässä on se hyvä puoli, että tästä on mahdollista nousta. Tästä on mahdollista vielä kääntyä parannukseen ja lähteä muutoksen tielle. Tässä tilanteessa ratkaisun avaimet ovat omissa käsissä. Kuunnellaan Juudan mietteitä, otetaan oppia hänestä (1.Moos.44:18-34). Hän otti vastuun omille harteilleen työntämättä sitä muille. Hän oli valmis muutokseen ja hänen päättäväisyytensä takia koko veljespiiri sai kokea Jumalan siunauksia. Hän lähti liikkeelle ja hänen myötään lähti liikkeelle koko Israel.

Oletko sinä käytettävissä, kun tarvitaan edelläkävijöitä, tien raivaajia ja vastuunkantajia?

Kun ruokahaluttomuus iskee

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Aam.8:11.

Kun toivuin sydänleikkauksesta sairaalassa, minulla oli pitkään vaikea ruokahaluttomuus. Yritin syödä sairaalan pöperöitä, mutta en saanut niitä juuri lainkaan nieltyä. Joskus tuloksena oli pahoinvointia ja oksennuskohtauksia. Jopa pienet pillerit olivat vaikeita niellä.

Oli mahtavaa päästä kotiin ja opetella syömään. Kotiruoka maistui paremmin ja vähitellen ruokahalu palasi. Mistä siis tunnistaa terveen ihmisen? – Hänellä on aika ajoin nälkä ja ruoka maistuu.

Voimme vastaavasti tunnistaa terveen uskon – terve usko synnyttää ja ylläpitää sanan nälkää. Jos sana ei maistu lukemalla eikä kuuntelemalla, se on paha merkki. Jos hengellistä ruokaa yritetään lusikalla syöttää, mutta toinen vaan oksentaa – se on jo hälyttävää.

Jos sinulla on Jumalan sanan nälkä ja vanhurskauden jano, se on siis tervetullut ja hyvä merkki. Haluaisin omalta osaltani vastata tarpeeseen ja laittaa herkkuja tarjolle. Tämä minun blogini nyt ei ole mikään suurisuuntainen hanke, tämä on pieni pöytä. Mutta pienihän se oli ilmestysmajan näkyleipäpöytäkin. Jos saan jonkun nälkäisen suun ruokittua, olen ihan tyytyväinen.

Syöminen on kuitenkin päivittäistä puuhaa. Jos ahmit vatsasi täyteen ja pidät sitten monta päivää taukoa, herää epäilys, mikä syömishäiriö sinulla on. Hengellisellä alueella syömishäiriöt ovat tavallisia. Terveessä uskossa oleva ihminen syö useasti päivittäin. Hän myös juo riittävästi. Hän on aktiivinen ihminen ja kaipaa energiaa. Pitkät paastot eivät ole hyväksi. Ruumis voi niitä kaivata joskus, mutta hengellinen elämä kuihtuu nopeasti ilman ruokaa. Seurauksena voi olla apatia ja ruokahalun menettäminen. Silloin hengellinen kunto voi romahtaa nopeasti.

Kuka osaa huomioida tämän? Kuka osaa pitää huolta itsestään? Seurakunnat kyllä pyrkivät järjestämään ruokailua, mutta nekin tarjoilevat sitä harvakseen ja pitävät pitkiä lomia. Sen tähden on hyvä saada ruokaa eri lähteistä. Nykyään kun on runsas mediatarjonta – TV, radio ja netti – voi helposti löytää purtavaa. Ongelma voi myös olla se, että tarjolle pantu leipä on kivikovaa – hampaat katkeavat kun sitä jyystää. Joskus pastoritkin nousevat väärällä jalalla sängystä ja kiukuttelevat seurakunnalle. Sitten syntyy haavoja, jotka eivät parane. Ne haavat voivat saada aikaan ruokahalun menettämisen.

Koska sanan nälän menettäminen on hengellisen elämän näivettäjä, tehkäämme asialle jotakin. Huolehtikaamme, että syömme riittävästi.

Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Room.10:17.