Kuukausi: heinäkuu 2017

Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan! 1.Aik.16:8.

Jos luemme Raamatun tilannekuvauksia niistä puheista, joita kerrotaan pidetyn, huomaamme että juutalaisten keskuudessa tuli tavaksi saarnata tietyllä menetelmällä. Voidaan sanoa, että kyseessä oli katsaus menneen ajan tapahtumiin Israelin kansan historiassa. Tässä katsauksessa mainittiin määrätyt huippukohdat ja vedettiin yhteen suuret linjat. Lyhyt kertomus saattoi kattaa satojen vuosien historian, kuten vaikkapa Stefanoksen pitämässä puheessa (Ap.t.7), joka on tyyppiesimerkki tästä menettelystä.

Voisinko minä siis muistella elämäni tapahtumia ja erottaa sieltä ne tilanteet, jolloin Jumalan käsi on erityisesti ohjannut minua? Entä sinä? Voisitko sinä koota elämäsi ratkaisevat hetket lyhyeen esitykseen, jossa on tiivistetysti kaikki olennainen ja jossa Jumalan läsnäolo ja voima tulevat esiin, kenties ihmeidenkin muodossa?

Voisiko sinun elämäsi käännekohtia kuvata seuraavilla sanoilla: herätys, kääntymys, parannus, uudestisyntyminen, kaste, Pyhän Hengen kaste, seurakuntaan liittyminen, opetuslapseus, näky, kutsumustietoisuus? Ehkä niistä voisi poimia joitakin ja asetella ne vähän eri järjestykseen? Tai ehkä sinä mieluummin mainitsisit maallisempia asioita: ammattiin valmistuminen, seurustelu, naimisiinmeno, esikoisen syntymä?

Voihan olla, että hengellisten sanojen luettelo kuulostaa vieraalta. Saatat olla kiinnostunut kristillisestä uskosta, Raamatusta ja Jumalasta, mutta et koe voivasi nimetä mitään erityisiä etappeja elämäsi matkalta, jotka liittyisivät uskoon? Ei hätää, Jumalalla on varaa kohdella sinua yksilöllisesti. Saatat olla uskossa, vaikka et oikein lausu sitä samalla tavalla kuin keskivertokristityt. Jos et ole vielä ihan sisällä Jumalan valtakunnassa, saatat olla kuitenkin lähellä sitä. Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” Mark.12:34.

Sain innoituksen puhua tästä, kun luin Aikakirjoista leeviläisten kiitosvirren (1.Aik.16:8-36). Huomasin, että leeviläisillä oli sama pyrkimys kuin minullakin, kun he kirjoittivat kiitoslaulunsa. He halusivat ylistää Herraa kaikista hänen ihmeteoistaan, joita Jumala oli israelilaisten keskuudessa tehnyt. He halusivat nähdä selkeästi Jumalan käden jäljen elämässään ja antaa hänelle kunnian kaikesta. Tämän kuvauksen oli määrä vahvistaa uskoa ja synnyttää sitä muissakin, myös tulevissa polvissa. He asettivat Jumalan kaikessa kirkkaudessaan oman historiansa keskipisteeksi. Tehkäämme mekin niin.

Laulakaa Herralle, koko maanpiiri! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan! Julistakaa hänen kunniaansa, ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kansoille, jotka eivät häntä tunne. Suuri on Herra, ylistäkää häntä! 1.Aik.16:23-25.

Jos myönnämme, että olemme Jeesuksen seuraajia ja tavoitteemme on tulla hänen kaltaisekseen, voimme kysyä: – Mitä Jeesuksen ominaisuuksia tavoittelet juuri nyt?

Jeesus oli suuri saarnamies – haluatko sinäkin menestyä sananjulistajana? Jeesus oli ihmeiden tekijä – olisiko se sinulle sopiva elämäntehtävä? Jeesus sai paljon opetuslapsia – pitäisikö sinunkin onnistua kasvattamaan jälkipolvi, joka toistaa sinun opetuksiasi? Jeesus oli kansanjoukkojen suosiossa – pitäisikö sinunkin saada osaksesi tykkäyksiä, hurraahuutoja ja taputuksia?

Jeesuksen kanssa joudumme tutustumaan ristin todellisuuteen. Jos unohdamme sen pois, jotakin hyvin olennaista jää silloin sivuun. Monet ovat kyllä huomanneet, että Jeesus ei ole enää ristillä, hän on nyt kuningas. Siitä he vetävät johtopäätöksen: ”Olkaamme mekin kuninkaita!” – Latvasta puuhun?

Voimme todeta ristin merkityksen Jeesuksen omista sanoista: Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Matt.10:38.

Niinpä meidän tulee ymmärtää risti. Mitä se oikein on? Nikkaroimmeko puisen ristin, jota vedämme perässämme tai kannamme ympäriinsä? – Eihän se tarkoita mitään ulkonaista, eihän se ole mitään teatterirekvisiittaa eikä kärsimys mitään käsikirjoitettua draamaa. Se on jotain syvempää.

Silloin kun meitä syytetään jostakin, mitä emme ole tehneet, tai meitä syytetään asiasta, johon olemme syyllistyneet mutta jota paisutellaan kohtuuttomasti ja tuomion ankaruutta lietsotaan vihassa, silloin olemme lähellä ristin todellisuutta. Risti tulee lähelle silloin, kun kärsimme syyttöminä. Risti on sovituksen paikka. Kun sinä hyväksyt sen, että sinua syytetään ja rangaistaan sellaisesta, minkä joku lähimmäinen on tehnyt, silloin sinuun latautuu sovituksen voimaa. Kun sinä suostut hetken kärsimään ja tässä lyhyessä ajan rahtusessa, jonka täällä maan päällä vaellat, sinä otat vastaan vihaa ja syrjintää, epäoikeudenmukaisia syytöksiä ja suoranaisia valheita, sinä alat lopulta muistuttaa Mestariasi. Voit olla varma: Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4.17.

Voit olla varma, että ylösnousemuksen päivä on ihana. Sinä saat vihdoin korjata kärsivällisyytesi satoa. Sinä saat täyden hyvityksen. Sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa (Luuk.14:14). Satosi on suuri, se pursuaa ovista ja ikkunoista ja ilo tulvii vanavedessä, riemu on sanoinkuvaamaton.

Uskotko sen? On tärkeää, että meillä on oikea kuva Kristuksesta ja että vaellamme kaitaa tietä – ristin tietä – emmekä yritä mitään oikotietä onneen (Vrt.Mark.10:37, 1.Kor.4:8).