Kuukausi: elokuu 2017

Monet lukijani ovat varmastikin huomanneet, että en puhu minkään seurakunnan nimissä, en edusta mitään kirkkokuntaa, en kirjoita minkään kristillisen järjestön laskuun enkä oikein edes edusta itseäni. Ainoa taho, jota haluan edustaa ja jonka nimissä puhun, on Jeesus Kristus, kirkkauden Herra. Hänen valtakuntansa ilosanomaa haluan kertoa.

Tämä ilosanoma tietysti niveltyy elämään hyvin monella tavalla, se on (sini)punainen lanka elämän kankaassa. Se pitää koossa sitä kudelmaa, jossa on mukana ”taidokkaita kerubinkuvia” (2.Moos.21:1). Jos et ymmärrä tätä kielikuvaa, voin sanoa, että se edustaa yliluonnollisen todellisuuden läsnäoloa sinun elämässäsi.

Onko sinun elämäsi sellaista, että siinä on tilaa yliluonnollisille asioille? Yliluonnollinen ei tarkoita epänormaalia. Uskovalle yliluonnollinen on uusi normaali. Emme kuitenkaan askartele paranormaalien ilmiöiden kanssa aivan kuin ne olisivat itsessään jotakin kiinnostavaa. Pidämme huolen siitä, että yliluonnolliset asiat niveltyvät uskoon ja kiinnittyvät Jeesuksen persoonaan, ovat osa evankeliumia. Sillä tavoin eivät pimeyden henkivallat pääse sekaantumaan elämäämme, sillä nekin saavat aikaan yliluonnollisia ilmiöitä. Muistamme hyvin, että Egyptin loitsijat tekivät taikoja siinä missä Mooseskin teki ihmeitä Jumalan voimasta (2.Moos.7:11).

Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. 1.Kor.8:5-6.

Haluan siis kehottaa ja rohkaista sinua kiinnittämään sydämesi Jeesukseen niin että hänen verensä puhdistaa sinua koko ajan ja hänen voimansa virtaa sinussa kuin lähdevesi. Pyhä Henki meissä tekee sen mahdolliseksi. Kun elämme Kristus-keskeistä elämää, ei kirjain kuoleta eivätkä kaavat hyydytä. Saamme säilyttää lapsenomaisen innon ja uteliaisuuden vielä aikuisen uskon rinnallakin. Kun Kristus on meidän Paimenemme, emme viehäty maailman asioista, jotka sentään loppujen lopuksi, perin pohjin tarkastellen, ilmentävät sietämättömän paljon onttoutta ja pinnallisuutta.

Kristus toi meille evankeliumin, maailma esittää höttöjä tarinoitaan. Kristus toi meille aidon elämän, maailma tyrkyttää meille keinotekoista draamaa. Kristus toi meille elämän jatkuvuuden, maailma esittää vain scifi-satuja. Maailma yrittää ostaa meidät rahalla, Kristus toi meille sellaista, mitä ei rahalla saa.

Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo. Kol.1:27.

Wolfgang Simson kuvaa Paavalin kasvua Saulus Tarsolaisesta pakanain apostoliksi aika syvältä luotaavasti kirjassaan The Starfish Manifesto. Olen julkaissut sen viisiosaisena artikkelina myös Sana puhuttelee – sivustolla. Tässä keskimmäinen osa: Tarsos-periaate, osa3. Suosittelen koko sarjaa.

Wolfgang kuvailee Paavalin kääntymyksen jälkeisiä aikoja ja kutsuu Paavalia termillä ”baby apostle” – apostolin alku. Hän kuvailee sitä hengellistä kasvua, joka tapahtui Paavalin kohdalla ennen kuin Barnabas kävi hänet hakemassa pois Tarsoksesta ja toi Antiokiaan. Onneksi Paavalilla oli ystävänsä Barnabas. Hän tarvitsi kaveria, joka tunsi Saulus Tarsolaisen menneisyyden, mutta uskoi hänen kokeneen aidon kääntymyksen ja uudestisyntyneen elävään uskoon. Barnabas näki, että Saulus oli muuttunut, että evankeliumin voima oli todella tehnyt tehtävänsä. Jerusalemin uskovat kuitenkin pelkäsivät Paavalia, kun hän ilmestyi sinne.

Näin voi käydä tänäkin päivänä. Seurakunnan vanhat uskovat eivät oikein käsitä, mitä meille on tapahtunut. He suhtautuvat uskoon tulleisiin epäluuloisesti. Minäkin olen saanut osani tästä ihmisten varautuneisuudesta. Luottamuksen ilmapiiriä ei voi pakottaa syntymään. Jotkut vanhat tutut kerta kaikkiaan muistavat jokaisen synnin ja rikkomuksen menneisyydestäni, toiset suorastaan kaivelevat luurankoja kaapista.

Wolfgang Simson kuvaa hyvin sen syyn, miksi Saulus Tarsolainen sai lähtöpassit Jerusalemista, mutta luulen, että tämä epäluulo ja suoranainen viha, kenties jopa kostonhimo – ei vain juutalaisten taholta, vaan kristillisen seurakunnan taholta – oli myös mukana yhtenä tekijänä. Paavali oli omalta puoleltaan valmis sovintoon, mutta kaikki Jerusalemin uskovat eivät. He eivät kyenneet antamaan anteeksi. Niinpä hänet ’savustettiin ulos’, toimitettiin pois (Ap.t.9:30).

Paavali koki niin syvän kääntymyksen ja uudeksi luomisen, että hän saattoi sanoa – entinen seurakunnan vainoaja ja väkivallan tekijä – ”minulla on hyvä omatunto” (1.Kor.4:4). Sitä juuri Kristuksen tuoma sovitus on: Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Jes.1:18. Jos turhennamme osankaan tästä, perustuksemme horjuu. Jos mitätöimme evankeliumin voiman, silloinhan kallio allamme antaa periksi ja me vajoamme mutaan. Meidän kanssamme vajoaa osaltaan koko yhteisö – seurakunta. Aikaa myöten – jos kehitystä ei pysäytetä – kirkkokuntamme on kaulaansa myöten liejun vankina. Uskon tilalle tulee epäusko, Jumalan pelastavan voiman tilalle tulee kuin varkain – mikä? – Laki! Ja laistahan me tiedämme, että Laki tuo mukanaan Jumalan vihan. Room.4:15. Tämä viha sitten valtaa niiden sydämet, jotka kuvittelevat, että heidän tehtävänsä on toimia Jumalan rangaistuksen toimeenpanijoina.

Niinpä meidän on syytä pitää voimassa evankeliumi, uskoa Kristuksen ristillä tekemään sovintoon, luottaa Jeesuksen uutta luovaan voimaan ja antaa Herralle tunnustus, että hän on täyden luottamuksemme arvoinen. Meidän on syytä aina esitellä hänet täydellisenä Vapahtajana, joka kykenee pelastamaan syntisiä, muuttamaan paatuneita pahantekijöitä kunnon ihmisiksi, luomaan uutta ja antamaan kenelle tahansa tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Emme saa mitätöidä evankeliumia.

Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Hepr.5:9.