Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Luuk.16:13.
Kävin tässä hiljattain erään kristillisen järjestön nettisivuilla. Ensitutustumiseni sivustoon sai kielteisen sävyn siitä, että kaikenlaiset mainokset pomppivat silmille. Oli myytäviä tuotteita, mutta myös lahjoitusten pyytämistä. Raha näytti vallanneen koko toiminnan ja hallitsevan kaikkea.
Miten kukaan toiminnasta vastaava voi antaa näin paljon valtaa mammonalle? En ymmärrä. Ymmärrän, että maailmassa vallitsevat taloudelliset lainalaisuudet, jotka tekevät kaupallisuudesta normaalia. Tuskin mitään liiketoimintaa voi harjoittaa muuten kuin mammonan ehdoilla. Mutta mikä pakko on tuoda mammonan valta seurakuntaan ja kristilliseen työhön?
En ole suostuvainen tekemään myönnytyksiä tässä asiassa. Jeesus ei hyväksynyt kaupallisuutta Jumalan huoneessa (Mark.11:15). Olen nähnyt niin monta ikävää esimerkkiä siitä, miten ”varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan” (Joh.10:10). Olen nähnyt, miten hengellinen työ on väkivalloin siirretty Jumalan palvelijoilta varkaiden käsiin ja samalla hengellinen työ on loppunut ja sen tilalle on tullut raha, tilikirjat, kannatusmaksut ja tuotot. Olen nähnyt, miten Jumalan liikkeelle panema herätysliike on alkanut toimia rahan ehdoilla ja seurakunnan rakentaminen Kristus-kalliolle on vaihtunut joksikin hankkeeksi, jota voisi kutsua ”pramean kirkon rakentamiseksi”. Olen nähnyt, että lähetysnäky voi vaihtua kuukausittaiseksi kannatukseksi, pelkäksi tilisiirroksi.
Pahinta on, että olemme niin tottuneet kaupallisuuteen, että emme enää häiriinny siitä. Ihmiset häiriintyvät tästä, että joku viitsii ja uskaltaa nousta vastustamaan tätä yleistä ja kaikkien hyväksymää anekauppaa, joksi sitä voi täydellä syyllä nimittää.
Niinpä haluan rohkaista sinua luottamaan Jumalan sanaan ja elämään niin ensirakkaudessa, että et sorru turvautumaan rahan mahtiin. On mahdollista elää kristityn elämää sortumatta koko ajan kaupallisuuteen, elää hankkimatta uskonnon varjolla rahanarvoisia etuja, elää tekemättä ”pyhää vaihtokauppaa”. Rahan tulisi olla palvelija, ei isäntä. Jos sinulla on kutsu Jumalan valtakunnan työhän, tee sitä oto-hommina. Pysy maallisessa työssä ja palvele hengellisessä työssä ilman palkkaa. Jätä tällä tavoin Jumalalle mahdollisuus palkita sinut. Jos saat palkkaa ihmisjärjestelyin, voit jäädä Jumalan jaossa ilman (vrt.Matt.6:1). Voimme kaikin mokomin antaa varoistamme Jumalalle ja ajastamme evankeliumin palvelukseen ja voimme jopa odottaa vastalahjaa – Jumalan siunausta. Mutta luottaessamme Jumalaan, emme tarvitse välitöntä hyötyä antamisestamme. Emme odota ihmisten maksamaa vastalahjaa, voimme aivan hyvin odottaa, että Jumala maksaa palkan ajallaan.
Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille. Mark.9:41.
Usko kasvuun 