Minulla ei ole ketään

pelastusrengasSairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Joh.5:7.

Saatamme elää samassa tilanteessa kuin tämä sairas mies. Odotamme jotakin kuohahdusta ja toteamme aina, kun sellainen kuohahdus tapahtuu – nykyäänhän se on enemmän tunnekuohu, jota tarvitaan, tai seurakuntaelämän keskellä tapahtuva liikutus – niin huomaamme, että se meni ohi koskettamatta minua. Sitten elämästämme tulee valitusvirsi: ”minulle ei koskaan tapahdu mitään”. Tai syy löytyy ihmisistä: ”minulla ei ole ketään, joka todella välittäisi”. Sitten joku aina löytää tämän ”lopullisen ratkaisun” – ei pidä odottaa mitään, niin ei petykään. Siitä rakennetaan kokonainen teologinen koulukunta.

Mutta ongelman ratkaisuhan on olemassa. Ongelman ratkaisu käveli kerran Betesdan lammikon äärellä ja Johannes oli silminnäkijänä paikalla:

Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Joh.5:8.

Ei tarvittu mitään kuohahdusta eikä veden liikuttamista eikä niitä tarvita tänäänkään. Jumala ei vastaa meidän odotuksiimme minkään kaavan mukaan. Hän näkee meidän tarpeemme ja kykenee antamaan vastauksia, jotka toimivat. Hän ei tarvitse meidän uskonnollisia tunteitamme, hän ei tarvitse mielenliikutuksia eikä tunteiden nostatusta. Hän ei varsinkaan kaipaa meidän epäuskoamme, mutta hän voi kävellä meidän ylitsemme niin että hän siirtää sivuun väärät odotukset, erilaiset uskon korvikkeet, tunnekuohut – jopa Herran enkelit saavat väistyä hänen tieltään, kun hän tekee ihmeitään, ennen kuulumattomia, uusia ja yllättäviä tekojaan.

Hän on niin suvereeni, ylivertainen. Ja hän on niin armollinen ja rakastava, että hän on tullut ja on tavoitettavissa. Hän ei piiloudu, hän ei ole mykkä. Hän puhuu ilosanomaansa jatkuvasti. Hän kulkee ihmisten keskellä, hän tavoittaa. Hän ei torju ketään, joka haluaa häneltä apua. Hän ottaa vastaan epätoivoisia ihmisiä ja on valmis auttamaan. Hän on etenkin siellä, missä ihmiset etsivät puhdistusta, apua sisäiseen hätäänsä. Hän on Herran enkeliäkin parempi auttaja. Herran enkeliä voi joutua odottamaan, mutta Jeesus on läsnä siellä, missä häntä avuksi huudetaan:

Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. Ps.50:15. Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois. Ap.t.22:16.

Toivoa uupuneille

vasynytVäsymys ja uupumus voivat tuntua tosi ikäviltä asioilta. Useimmiten väsymys on ihan normaalia, kun työtä tai henkistä rasitusta on ollut paljon. Ruumis väsyy, sielu väsyy. Yksitoikkoisuus voi väsyttää ja kyllästyttää, masennus voi saada ruumiinkin tuntumaan väsyneeltä. Työn kuorma voi olla liian suuri.

Kuitenkin: jos väsymys on normaalia, siitä pääsee levolla. Joskus kun viikon tai kahden lepäämiset ovat jääneet väliin – silloin on levättäväkin pidempään.

Paha uupumus on sellaista, josta ei tahdo päästä lepäämällä. On kuin lepo vain niittaisi ihmisen entistä lujemmin sängyn pohjalle.

Eräs mies, jolla oli lyhyet jalat, sanoi: ”Ovat ne aina maahan ylettyneet!”. Hänellä oli positiivinen asenne. Väsymys on vähän kuin lyhyet jalat: on helpompi pysytellä maan pinnalla, kun ei jaksa mitään. Ei jaksa nousta lentoon. Maan pinnalla on turvallista olla ja kun ei jaksa touhuta, voi huomata, että vähempikin riittää. Väsynyt ihminen oppii keskittymään siihen, mikä elämässä on olennaisinta.

Kun olin aikani hakenut apua lääkäreiltä, sain oman väsymykseni pohjalla todeta: ihmiset eivät voi minua auttaa, vain Jumala voi auttaa. Se oli käännekohta. Sainkin huomata, ettei Jumala ole oljenkorsi – hän on kallio. Herra opetti minulle uskon asennetta, jossa mieli on uupumuksen paastossa nostettu näkemään voiman salaisuus: Jumalan läsnäolo ja hänen uskollinen rakkautensa minun elämässäni. Paina mieleesi: uupumus on Jumalan mahdollisuus, paastoa turhan touhuamisesta.

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11.28.

Hän, joka on sinunkin Hyvä ja Täydellinen Paimenesi, sanoo sinulle hellästi: Katso, lapseni:

Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. Jer.31:25.

Uskon luottamus, jonka Herra haluaa antaa uupuneelle, ei ole vain tätä päivää varten. Se on hengellistä kasvua, jonka on tarkoitus kantaa elämässä eteenpäin vielä pitkään, olla pysyvä opetus, joka auttaa väsymyksen iskiessä. Se on syvä sydämen tietoisuus siitä, että:

Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Jes.40:29 (KR38)