Kuukausi: syyskuu 2017

Monille uskonto on tullut uskon tilalle. Uskonto on periaatteita, tunnustuksia, moraalikäsityksiä, sovitusti toimitettuja jumalanpalveluksia, kaavan mukaisia rituaaleja. Se on elämänkatsomustietoa ja mielipiteitä uskosta. Kristinusko tarjoaa meille myönteisen mielipiteen Jeesuksesta.

Uudestisyntynyt usko ei ole olennaisesti uskonnon harjoitusta, vaan suhde henkilöön nimeltä Jeesus. Jeesus on jotakin elävää, joka kuuluu käytännössä osaksi arkeamme. Jeesus ei vain aseta meille periaatteita ja sääntöjä, hän odottaa, että noudatamme hänen neuvojaan. Kun hän asettaa esimerkiksi anteeksiantamisen tärkeälle sijalle, hän ei vain odota meiltä, että painamme vihreää nappia ”Jaa” (kannatamme periaatteessa)  – hän odottaa, että annamme anteeksi, aikuisen oikeasti. Yleensä usko on näiden yleisten periaatteiden noudattamista käytännössä, mutta Jeesus voi myös kohdistaa meihin henkilökohtaisen tavoitteen, kuten rikkaan nuorukaisen kohdalla: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mark.10:21. Tällainen tavoitteen asettelu voi olla koetinkivi, joka testaa, olemmeko oikeasti Kristuksen seuraajia vai emme. Onneksi Herralla on lempeä luonne ja hän voi odottaa ja toistaa tällaiset testit useaan kertaan.

Uskonto on uskon irrottamista käytännöstä ja nostamista jonnekin kauniiden puheiden korkeuksiin. Siitä tulee kauniita toimituksia, ylevää puhetta, uskonnollista roolileikkiä. Kuka haluaa sellaista?

Haluaisin rohkaista sinua eteenpäin sillä tiellä, joka on uskon harjoittamista arjessa, kuuliaisuutta käytännön tasolla. Luulen, että minun pitää terästäytyä itsekin. Voimme joutua huomaamaan, että aina ei käytäntö ole teorian mukaista, mutta joskus on etsittävä tasapainoa ja korjattava teoriaa, jos Raamattu niin suosittaa. Minulla, joka suosittelen apostolista uskoa, on alituinen haaste siinä, että voisin hyväksyä ihmiset, joilla on erilaisia käsityksiä kasteesta ja seurakunnasta ynnä muusta uskoon liittyvästä. Olen alkanut arvostaa erilaisuuden sietämistä, jotta yhteys uskovien välillä voisi olla aitoa.

Niinpä haluan rohkaista yhteyteen ja sellaiseen mielenlaatuun, että yhteys voi olla todellista yli seurakuntarajojen, yli kirkkokuntien, yli kansallisuuksien, yli sukupolvien. Se on mahdollista, kun kristittyinä kaivaudumme yhteisiin juuriimme ja perustamme elämämme Kristus-kalliolle ja pidämme kiinni siitä yhteisestä tunnustuksesta, joka alkuseurakunnassa lausuttiin julki: ”Jeesus on Herra!”

Aamen, löytyköön yhteinen sävel Jumalan hengen avulla.

Olen jossakin todennut, että Ruutin kirja on minusta profeetallinen. Siinähän juutalainen ruhtinas Boas ottaa vaimokseen Ruutin, moabilaisen naisen ja syntyy kuninkaallinen suku. Voidaan tulkita, että siinä messias ottaa itselleen vaimon, joka on pakanasyntyinen. Tämä tapahtuu keskellä sadonkorjuuta. Uskon siis Ruutin kirjan olevan sillä tavalla monitasoinen, että se viittaa myös vahvasti lopun aikaan ja Jeesuksen toiseen tulemiseen.

On mielenkiintoista, että läheisin sukulunastaja ei voinut lunastaa Elimelekin omaisuutta, koska olisi joutunut ottamaan Ruutin vaimokseen. Boas oli seuraavana vuorossa ja hoiti sukulunastuksen kuntoon. On selvää, että tämä ensimmäinen sukulunastaja edustaa lakia. Moabilaista ei voitu lain mukaan hyväksyä seurakunnan jäseneksi. Boas ei toiminut lain tiukan tulkinnan mukaan. Hän onkin esikuva Kristuksesta. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt… Room.8:3.

Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Kol.2:13-14.

Hesekielin kirjassa kerrotaan, kuinka elävä vesi virtasi ”temppelin kynnyksen alta” (Hes.47:1 KR33). Uudempi käännös sanoo, että ”temppelin perustuksen alta kumpusi vettä”. Uskonelämäni alkuaikoina tunsin uskovia, jotka usein muistuttivat minua tästä: ”Elävät vedet virtaavat aina ihmisten rakentamien kynnysten ali”. Toisin sanoen siellä, missä ihmiset asettavat rimoja ja laativat sääntöjä, siellä voi Jumala yllättää rikkomalla sääntöjä. Hän jopa rikkoo omia sääntöjään! Tämä tapahtui Ruutin kohdalla, tämä tapahtui silloin, kun Daavid miehineen söi uhrileipiä ilmestysmajassa (Mark.2:26) ja tämä tapahtui esimerkiksi sapattikäskyn kohdalla, kun Jeesus ei hyväksynyt fariseusten tulkintaa siitä. Tällaista sovinnaisuuden rikkomista tapahtui usein siellä, missä Jeesus liikkui. Hän ei ollut ahtaan uskonnollisuuden eikä sääntöjen kangistama, hän eli hengen vapaudessa.

Ilman Jumalan hengen ohjausta lain rikkominen voi johtaa syntiin ja sääntöjen sivuuttaminen anarkiaan. Mutta haluan silti rohkaista sinua elämään hengen vapaudessa, Kristuksen seuraajana niin että uskosta ei tule uskontoa, vakaumuksellisuudesta ei tule lain kirjaimen orjuutta, sanan kuuliaisuudesta ei tule estettä aidolle elämälle. Katso lapsia, katso Jeesusta. Molemmat auttavat elämään terveessä uskossa niin että uskonnollisuus ei kangista. Vältä siis ”seipään nielemistä” äläkä tee oikeasta opista elämän tarkoitusta.

Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Joh.4:14.