Kuukausi: syyskuu 2017

Monien ihmisten elämä on onnetonta, koska heidän sisäinen elämänsä on rikkinäistä, levotonta ja täynnä ahdistusta. Psyykkisiä sairauksia voimme joutua perimään geeneissä ja silloin elämästä tulee taistelua sairautta vastaan. Tai voimakas arvottomuuden tunne vaivaa meitä.

Minäkin kärsin tuosta selittämättömästä arvottomuuden tunteesta. Työnantaja tarjosi hienoa ruokaa ravintolassa ja minä otin jauhelihakastiketta, koska en pitänyt itseäni sen arvoisena, että olisin syönyt hienoa ruokaa. Olen harvoin käynyt matkoilla, koska en katso olevani sen arvoinen, että tuhlaisin niin paljon rahaa itseeni.

Olen analysoinut elämääni ja tutkinut omaa persoonallisuuttani ja löytänyt sieltä vammaisuutta, joka juontuu ns. dissosiaatiohäiriöstä. Se voi ilmetä eri ihmisillä eri tavalla, mutta minä olen ottanut tavaksi paeta elämää omaan sisäiseen maailmaani ja minun ulkonainen olemukseni on jäyhä ja ilmeetön. En aina reagoi ollenkaan, en kuule enkä näe. Se on eräänlaista autismia.

Sinun sisäsyntyiset ongelmasi voivat olla täysin erilaisia, mutta halusin sanoa, että kristillinen usko tarjoaa paljon apua, jos kärsit huonommuuden tunteesta tai sielun vammaisuudesta. Jumalan sana palauttaa sinulle sinun arvosi. Sinun arvosi mittari on Jeesuksen kärsimys ja kuolema ristillä. Hän vuodatti verensä sinun edestäsi. Sinä olit se kallisarvoinen helmi, jonka hän löysi ja jonka hän osti omakseen (Matt.13:46).

Uskon kautta ihminen voi löytää tarkoituksen elämälleen. Usko auttaa meitä löytämään Jumalan suunnitelman. Raamatun sana opastaa meidät oman kutsumuksemme luo. Jumalan henki toimii oppaana, kun pitää löytää polku kotiin. Evankeliumin tarjoama uusi elämä tuntuu olevan kuin luotu sisäisesti vammaiselle. Se on isän turvallinen käsi orpouttaan itkevälle lapselle.

Jos sinut on hylätty rakkaudessa, voit uskon kautta löytää elämäsi rakkauden. Kristillinen usko on kaikkia hylättyjä varten, se on räätälöity arvottomuutta poteville, se on huonoja ja kelpaamattomia varten. Seurakunta, joka alkaa mitata pätevyyttä ja tentata jäseniltään oppia ja sen noudattamista, on kadottanut jotakin olennaista. Rakkauden tulisi olla yhteenkuuluvuutta luova tekijä, seurakunnan tulisi olla lämmin paikka kylmässä maailmassa – etenkin omaa huonouttaan kipuileville.

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Jaak.4:6.

Jeesus vastasi: ”Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään.” Joh.18:20.

Siinäpä jälleen kerran hyvä ja varteenotettava esimerkki! Siinäpä itsensä Jeesuksen toimesta annettu malli, miten tulee toteuttaa sananjulistajan kutsumusta. Meidän on syytä seurata tätä periaatetta. Aivan liian usein joudun tilanteisiin, jossa vaistoan pahaa puhetta selkäni takana, kuulen vihjailuja ”takapiruista” ja ihme kyllä – he jopa vähän kerskaavat aivan kuin sanoakseen ”meillä on nyt yliote sinusta, kun meillä on nämä pahat juorut kiertämässä, tästä niskalenkistä et niin vaan pääsekään”… Se on sukua sille Raamattuun kirjatulle lausahdukselle, joka kuuluu näin: Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. 1.Sam.17:28. – Se lausuttiin kateudesta.

Kateuden vuoksi oli Jeesuskin ylipappien kuulustelussa syytettynä. Apostoli Johannes kertoo: Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: ”Noinko sinä vastaat ylipapille?” Joh.18:22.

Hätkähdän aina, kun luen näitä kohtia, jossa Jeesusta lyödään. Tunnen myötätuntoa Kristusta kohtaan, mutta etenkin ajattelen sitä lyöjää. Jonain päivänä hän joutuu tilille teostaan. Enpä haluaisi olla hänen sijassaan sinä päivänä kuulemassa kunniaani.

Oikeastaan tämä Kristuksen lyömisen ongelma nousee esiin jo paljon varhemmin Raamatussa, muun muassa Mooseksen tapauksessa, kun hän tulistui ja löi kalliota, vaikka olisi pitänyt vain puhua sille (4.Moos.20:8,11). Eräs sananjulistaja koki tämän niin, että Jumala on tarkka esikuvistaan ja siksi Mooseksen rikkomus oli niin paha. Samainen henkilö kepitti minua kerran julkisesti ilman mitään todellista syytä. (Jos ei sitten liika paastoaminen ja siitä saatu anemia ole hyvä syy!) Toinen henkilö kommentoi blogiani, jossa viittasin Mooseksen erheeseen, ja esitti näin absurdin väitteen: ”Rooman kirkko ja äärikarismaattinen liike valheellisesti vääristävät Kristuksen työn merkityksen ja yrittävät viedä loppuun sen mikä heidän mielestään Golgatalla jäi kesken.”

En ole kenenkään kuullut tulkitsevan Mooseksen tulistumista ja kallion lyömistä sillä tavalla, että siinä varoitetaan lyömästä Kristuksen ruumista ja seurakuntaa. Haluankin sanoa: Jos lyöt veljiä ja sisaria ja kepität ja kuritat heitä ilman pätevää syytä, olet vaarassa jäädä pois siitä joukosta, joka kerran saavuttaa Luvatun maan! Tässä on Mooseksen mokan oikea tulkinta. (Pitää kuitenkin ymmärtää, että Luvattu maa edustaa maanpäällisen kutsumuksen täyttä toteutumista, ei taivasta – eihän Mooseskaan jäänyt pois taivaasta sentään.) Emme voi ryhtyä käyttämään leimakirveitä ja lyömään summittaisesti joitain henkilöitä tai kansakuntia tai rotuja tai uskonnollisia ryhmiä vain koska emme ole samaa mieltä tai koska emme kestä erilaisuutta ja sen vuoksi menetämme hermomme ja itsehillintämme.

Niinpä rohkaisen sinua, hyvä lukijani, joka olet maltillinen ja rauhaa rakastava ja viisas ihminen: Säilytä harkinta ja maltti edelleen (Sananl.3:21) ja jatka samalla sävyisyyden linjalla, jota olet noudattanut. Kun vaellat hengessä, palvelet Herraa Kristusta ensirakkaudessa, et joudu ylivoimaisiin kiusauksiin ja lankea sättimään syyttömiä ihmisiä, varsinkaan Kristuksen Jeesuksen rakkaita opetuslapsia.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Kol.3:12-13.