Kuukausi: syyskuu 2017

Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. Jes.66:2.

Jostain syystä Jumala arvostaa murtunutta mielenlaatua, nöyrää ja arkaa, särkynyttä sydäntä. Jumalan myötätunto kohdistuu ihmisiin, jotka ovat tavalla tai toisella särkyneet. Ehkä siksi, että Jumalan Pojan elämä murrettiin ja hänen sydämensä särjettiin meidän tähtemme. Jumalan oma sydän murtui, kun Jeesus kuoli ristillä. Jumala repäisi silloin vaatteensa rikki niin kuin Jaakob teki, kun hän sai tietää poikansa kuolleen pedon raatelemana.

Jaakob tunsi vaatteen ja sanoi: ”Poikani puku! Villipeto on hänet syönyt, Joosef on raadeltu hengiltä!” Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa. 1.Moos.37:33-34.

Siinä on kuva taivaan Isästä, joka repäisi temppelin väliverhon kahtia, kun hänen Poikansa kuoli. Voimme ymmärtää, miksi hän katsoo meitä myötätuntoisin silmin, kun olemme särkyneet. Niinpä hän lupaa:

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19. Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Ps.57:15.

Niinpä tänään – jos sydämesi on särkynyt, jos mielesi on murtunut, jos elämä sinua murjoo ja sinua on nöyryytetty – voit olla varma, että Jumala näkee sinut ja katsoo sinua myötätuntoisesti. Hän tietää sinun tuskasi ja on sinun vierelläsi. Hän on jo laskenut lohduttavasti kätensä sinun olkapäällesi, hän on jo kietonut sinut syliinsä, hän on jo varannut sinulle lohdutuksen, voiman ja rohkeuden, jotta voit mennä eteenpäin pää pystyssä. Hän on jo varannut sinulle uuden toivon, paremman huomisen. Hän on varannut sinulle sanansa, joka parantaa.

Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa. Ps.147:3. Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan. Ps.107:20.

Sinun särkymisesi voi olla uuden alku – kuoriutumista. Ehkä sinussa särkyi se, mikä rajoitti sinun kasvuasi. Ehkä sinun pitää nyt luoda nahkasi ja kasvaa ihan uuteen elämäntapaan, vahvempaan uskoon. Ehkä sinun pitää heittää pois kapalot ja tähdätä aikuisuuteen. Särkymisen jälkeen ei välttämättä koota sirpaleita, vaan luodaan uutta, kurkotetaan kohti aurinkoa ja avataan uusia nuppuja kukkimaan.

Kehotan teitä siis noudattamaan omaa esimerkkiäni. Olen sitä varten lähettänyt luoksenne Timoteuksen, joka on minun hengellinen lapseni, rakas ja uskollinen poikani. Hän palauttaa teidän mieleenne, miten minä Kristuksen omana elän ja mitä minä kaikkialla eri seurakunnissa opetan. 1.Kor.4:16-17.

Paavali asetti elämäntapansa ykkössijalle ja opetuksen kakkossijalle. Tämä on merkittävää, sillä meillä on taipumusta kääntää asiat toisinpäin. Huolehdimme opista ja sen puhtaudesta, mutta suumme levittää pahoja puheita ja mammona hallitsee arkeamme. Tai suu puhuu Jumalan sanaa, mutta elämäntapamme on mitä sattuu.

En halua yleistää. On olemassa aidosti hurskaita ihmisiä ja on olemassa tekopyhiä, nimellisiä kristittyjä, jotka puuttuvat aina opillisiin pikkuseikkoihin. Oikeastaan juuri tämä opillinen pikkutarkkuus kavaltaa teeskentelijät. Emme siis yritä tehdä vaikutusta muihin opillisella pätevyydellämme, vaan mieluummin puhdassydämisillä teoilla. Näin meidän tulisi voida esimerkillämme osoittaa, että olemme sydämen kristittyjä.

Haluan siis kannustaa sinua oikeaan elämäntapaan, sellaiseen kristilliseen elämään, joka kumpuaa sanan kuuliaisuudesta. Jos seuraamme Herraa hänen askelissaan, emme eksy pahoille teille. Kristillinen elämäntapa saa näyttää sinun kohdaltasi erilaiselta kuin toisten kohdalla – saat olla persoonallinen. On hyväkin, jos uskallat olla persoonallinen oma itsesi, kutsumustietoinen ihminen, jolla on selkeät päämäärät.

Nuorten uskovien, äskettäin kääntyneiden, tulisi kuulua seurakuntaan. Jokaisen tulisi uskonelämänsä alkutaipaleella viettää aikaa toisten uskovien kanssa ja oppia oman yhteisönsä puitteissa kristillisen elämän alkeet ja perusasiat. Varttuneemmat voivat sitten itsenäistyä ja alkaa toteuttaa Jumalan kutsua ja Hengen johdatusta elämässään ilman yhteisönsä vierihoitoakin. Uskossaan aikuisen tunnistaa siitä, että hän pärjää tarvittaessa uskossaan ilman toisia. Usko on silloin enemmän jumalasuhde kuin seurakuntakytkös. Uskossaan aikuinen kykenee jopa toteuttamaan Jumalan antamia tehtäviä, vaikka seurakunta vastustaisi niitä.

Pelkkä opin pänttääminen ei riitä. Tarvitaan omakohtainen ja hengellisen kasvun kautta saavutettu usko, joka näkyy elämäntavassa ja tulee ilmi teoissa. Tänään haluan rohkaista jokaista menemään eteenpäin tällä rintamalla, sillä tie on auki – Jeesus on sen avannut ja viitoittanut kaikille suoran tien kulkijoille. On mahdollista osoittaa aitoa omistautumista Jumalan asialle, löytää oma kutsumustyö ja saada Pyhän Hengen voitelu siihen, muovata oma elämäntapa palvelemaan Kristusta. Se on ulottuvillamme tänään Jumalan suuresta armosta.

Älkää siis, lapseni, olko leväperäisiä, sillä teidät Herra on valinnut seisomaan hänen edessänsä ja palvelemaan häntä, olemaan hänen palvelijansa ja suitsuttamaan hänelle. 2.Aik.29:11 KR33.