Runsas toivo

korjuukypsaaÄlkää koskaan unohtako, että Herra, teidän Jumalanne, ei ole jättänyt täyttämättä ainoatakaan teille antamaansa lupausta. Ne ovat kaikki täyttyneet. Joos.23:14.

Pysähdyin tämän jakeen kohdalla, kun luin Joosuan kirjaa. Se hämmästyttää jotenkin. Joosua koki, että Jumala oli täyttänyt kaikki antamansa lupaukset Israelin kansan kohdalla! Ihmeellistä! Näin meidänkin tulisi voida kokea. Mutta huomaamme valitettavasti, että monet Jumalan lupaukset vielä odottavat toteutumistaan.

Jumalan lupaukset ovat voimassa, jos pidämme hänen liittonsa. Olemmeko pysyneet uudessa liitossa uskollisina? Olemmeko eläneet opetuslapsina ja uskon kautta omaksuneet Raamatun sanan sydämeemme? Joudumme toteamaan, että monet Jumalan lupaukset ovat vielä löytämättä. Olemme saattaneet lukea jostakin Jumalan lupauksesta moneen kertaan tai kuulla siitä pastoreiden puheissa, mutta sana ei ole vaan uskossa sulautunut meihin, että edes tajuaisimme siihen kätketyn Jumalan lupauksen. Monet Jumalan lupaukset ovat kuin aarteita, jotka odottavat löytämistään.

Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3.

Palaan aina joihinkin mieliteemoihini ja yksi niistä on hengellisen kasvun teema. Jumala on luomakunnassaan tuonut esiin itämisen ja kasvamisen periaatteen monin tavoin ja se sama idea hallitsee myös hengellistä elämää. Jumalan sana on siemen, joka juurtuu sydämeen ja alkaa siellä kasvaa. Se on kasvanut täyteen mittaan, kun voimme sanoa: ”Tämä Jumalan lupaus on täyttynyt minun elämässäni. Olen saanut nähdä, kuinka se on uskossa sulautunut minuun ja tämän sanan kautta olen saanut kasvaa kaikin tavoin kiinni Kristukseen”. Tämä kasvu on kylläkin aina kesken. Aina on uusia asioita, joissa on mahdollisuus kasvaa ja päästä eteenpäin. Usko juurtuu meihin hitaasti, sillä koko ajan epäusko työskentelee vastaan.

Tänä päivänä siis olemme kiitollisia siitä, mihin asti olemme päässeet ja kiitollisuus valtaa mielemme myös, kun ajattelemme, kuinka paljon hyviä lupauksia Jumala on varannut meitä varten. On onnellisen sydämen ilo odottaa uusia Jumalan lahjoja. Mieli on valoisa, toivorikas ja luottavainen, sillä olemmehan jo saaneet kokea Jumalan hyvyyttä ja nyt sitä hyvyyttä on edelleen tarjolla, aina ja aina uutta Jumalan tuntemisen rikkautta, hänen huolenpitonsa runsautta ja tulevaisuuden toivoa, josta Paavali sanoo:

Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo. Room.15:13.

Luottamukseen kasvetaan

hurrikaaniÄlköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Joh.14:1.

Onko levottomuus vallannut mielesi? Painavatko tämän elämän huolet sinua? Onko elämässäsi pelkoa tai ahdistusta?

Meillä itse kullakin on näitä hyvin usein. Ihmisenä oleminen on huolia täynnä, pelkäämistä ja joskus hädissään olemista. Se on normaalia.

Näissä kaikissa meitä koulutetaan luottamaan Jumalaan. Opimme sitä asennetta, että käännymme kaikissa huolissamme ja peloissamme Herran puoleen. Rukous on annettu meille uskon, luottamuksen ja toivon oveksi.

Joskus Jumala tekee ihmeitä, kun rukoillaan. Joskus apu tulee niin huomaamatta, että meistä tuntuu, ettei Jumala vastannut ollenkaan. Syvä uskon luottamus Jumalaan ei synny hetkessä. Muutamat elämän murheet tai edes pari syvempää hätäännystä ei vielä synnytä suurta uskoa. Usko on kasvamista. Uskon taimi kasvaa hitaasti kuin puu, mutta se kasvaa sittenkin. Myrskyt vain lujittavat puuta, jonka lujaksi ja elinvoimaiseksi kehittymiseen liittyy koko puun historia: myrskyt ja tyvenet, kuivat ja vetiset jaksot, kylmät pakkaset ja lumen paino, helle ja madot – mitä kaikkea siihen liittyykään.

Jumala ei tarkoittanut elämää helpoksi. Hänen suunnitelmansa ei ole hemmotella sinua, antaa elämää, joka on ”kuin silkkiä vaan”. Hän ei aina toimi niin, että joku apostoli rukoilee puolestasi ja sitten Pyhän Hengen voiman kosketus tekee sinusta kerralla uuden ihmisen. Kipeä ja hidas kasvu on terveintä kasvua. Kun sinun sisäinen ihmisesi kasvukivuissaan lujittuu ja oppii kääntymään aina uskon luottamuksessa Jumalan puoleen, sinulle kehittyy sisäinen turvapaikka. Sinä opit nojaamaan kaikissa vaikeuksissasi aina Kristukseen. Uusi luomus sinussa on kuin lapsi äidin helmassa, joka säikähdyksissään tarrautuu äitiinsä. Se on myös luomus, joka voi kasvaa aikuiseksi, täysi-ikäiseksi Kristuksen tuntemisessa, niin ettei pienet – eikä suuretkaan – asiat pahemmin hetkauta. Jumalan kouluissa ollut ihminen voi sanoa pahassakin paikassa: ”Ei hätä ole tämän näköinen!”

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Room.8:31-32.