Kuukausi: lokakuu 2017

Unohtaako neitonen korunsa tai morsian pukunsa nauhat? Minun kansani on unohtanut minut aina uudestaan, kerran toisensa jälkeen. Jer.2:32.

Ihmiselle käy niin aina uudestaan – että unohtaa. Yksinkertaisesti vain unohtaa. Esimerkiksi sen, että kristillisessä uskossa on kysymys rakkaudesta. Siitä rakkaudesta, joka on molemminpuolista. Jumala ensin rakasti meitä ja lähetti tänne Poikansa. Me saimme vuorostamme rakastua häneen, kun tajusimme, mitä hän on tehnyt. Nyt palvelemme Herraa, koska rakastamme häntä.

Jossain vaiheessa siinä kuluttavan arjen keskellä tämä rakkauskertomus vaihtuu joksikin muuksi tarinaksi. Helposti niin käy. Toisille siitä tulee oikean opin tarina, toisille oikean herätysliikkeen historia, toisille totuuden torven tarina, toisille minun vaikutusvaltani ja elämäntyöni historia, ehkä kertomus siitä, millainen laitataklaaja olin kirkkopolitiikan isossa kaukalossa. Siitä tulee sellainen suuri kertomus, josta romantiikka jää pois kokonaan.

Ei, tälle pitää tehdä jotakin. Nyt on aika katsoa peiliin, kammata tukka, laittaa korut ylle ja meikata, luoda rakastunut silmäys häneen, joka on sydämemme valtias. Hän on herrain Herra, mutta ennen kaikkea hän on minun kihlattuni, minun ikioma sulhaseni. Häntä minun sieluni rakastaa. Hän on edelleenkin minun elämäni keskipiste.

Muistathan sinä sen ajan, kun ihastuneena seurasit häntä silmilläsi, kun räpsytit noita tähtisilmiäsi hurmataksesi hänet? Jos sinä et muista niitä aikoja, hän muistaa kyllä: Minä muistan, miten uskollinen olit, kun olit nuori, muistan, millainen oli rakkautesi, kun olit morsian. Jer.2:2.

Joten rohkaisen sinua tänään löytämään itsestäsi sen morsiamen uudestaan. Muistelemaan, kuinka läpirakastunut olit, kuinka hän valloitti sinun sydämesi, kuinka hän nosti sinut syliinsä, kuinka sinun elämäsi muuttui, mullistui suorastaan. Kuinka rakas hän oli ja kuinka hänen pelkkä katseensa salpasi hengityksen.

Jos hän oli niin rakas silloin, hän voi olla sitä tänäänkin. Sinä voit luoda elämästäsi tarinan, joka on ennen kaikkea rakkaustarina. Jeesus – elämäni suurin romanssi! Kristus – elämäni uskollisin rakkaus. Minun sydämeni sytyttäjä, minun toivoni, minun kaikkeni!

Jos löydätte hänet, jota rakastan, mitä sanotte hänelle? Sanokaa: olen rakkaudesta sairas! Laul.l.5:8.

Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa… Jes.29:19-20.

Näin Jumala lupaa pelastaa kansansa vihollisen vallasta. Kun Herra pitää huolta omistaan, hän tekee lopun sortajista ja pilkkaajista. Kaikenlainen ivailu ja toisten kustannuksella nauraminen on valitettavan yleistä nykyään mediassa. Koomikot yrittävät hampaat irvessä naurattaa yleisöä ja sitten loka lentää ja irvailusta tulee kansanhuvia. Pahantahtoisuus vain muuttuu leikinlaskusta helposti vihapuheeksi.

Miten siis pitäisi suhtautua pilkkaajiin? Koetko sinä joutuneesi pilkan kohteeksi? Puututaanko sinun persoonaasi jotenkin halventavasti? Nauretaanko sinun töppäyksillesi? Ivataanko sinua, koska olet uskovainen?

Joskus on parasta olla reagoimatta mitenkään pilkkapuheisiin. Jeesus joutui kestämään pilkkaamista eikä hän koskaan vastannut samalla mitalla. Loppujen lopuksi on parempi olla pilkan kohteena kuin pilkkaajana. On parempi elää hurskaasti ja pysytellä visusti pois huonosta seurasta. Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa… Ps.1:1. Pilkkaajat eivät pääse taivaaseen, sen on Raamattu ilmoittanut selvästi: Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole …pilkkaajat eivätkä riistäjät. 1.Kor.6:9-10.

Pilkkaamista ei ole vain se, että sinun persoonaasi puututaan, vaan pilkkaamista on myös se, että Raamatun sanaa turhennetaan. Jumalattomat sanovat usein, kun viitataan johonkin Raamatun totuuteen, että ”puhutaan hölynpölyä”, ”siteerataan satukirjaa”. Tämä on lopun ajan ilmiö.

Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. He sanovat pilkaten: ”Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti.” 2.Piet.3:3-4.

Se on sukua sille, mitä kavala käärme sanoi paratiisissa Eevalle: ”Onko Jumala todella sanonut?” (1.Moos.3:1). Täällä ajassa joudumme kestämään pilkkaajia, jotka kulkevat puhumassa pilkkapuheitaan sielunvihollisen asiamiehinä, mutta kerran perillä kirkkauden maassa saamme kokea Herran hyvyyttä ja todeta huojentuneina ”kaikki pilkkaajat ovat poissa”.

Tiedä siis tänään: Pilkan kohteeksi joutuminen ei kadota. Pilkka ei vahingoita sinua, vaan pikemminkin tuottaa sinulle kirkkaamman kruunun.