Kuukausi: lokakuu 2017

Posted on

Jumalalla on omat koulunsa

hevonenjamiesOnko Jumala puhunut sinulle menneinä vuosina Valtakuntansa työstä ja kutsunut sinut hengelliseen tehtävään? Onko näky vuosien myötä hiipunut ja jäänyt taka-alalle elämässäsi? Kaipaatko sitä samaa hengen paloa ja innoitusta, joka sydämessäsi oli silloin, kun Jumalan Henki puhui lähetystyöstä? Jätitkö itsesi hengellisessä kokouksessa kerran lähetysalttarille? Muistatko kuinka antautunut Jumalalle olit silloin? Miksi kaikki on mennyt niin laimeaksi verrattuna entiseen?

Ehkä kyselet näitä. Minäpä kerron sinulle yhden asian, josta olen varma: Jumalalla on omat koulunsa. Hän ei lähetä työhönsä ketään, jota hän ei ole kouluttanut. Jos hän tarvitsee erityisen jalon astian käyttöönsä, niin koulutuskin on pitempi.

Mooses ja Daavid kävivät Jumalan korkeakoulua erämaassa. Kyllä seurakuntayhteys on hyvä. Kyllä raamattukoulu on hyvä. Mutta Jumalan korkeakoulussa et voi olla seurakunnassa, et kristillisessä järjestössä, et raamattukoulussa, et missään, minne itse haluaisit mennä.

Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo. Joh.21:18.

Kyllä voit antautua ihmisten johdettavaksi, ihmisten koulutettavaksi. Voit ottaa ihmisen tai järjestön tai seurakunnan työantajaksesi. Mutta jos Jumala on sinut kutsunut taivaallisella kutsumuksella, niin varaudu siihen, että sinun inhimilliset suunnitelmasi ja kuviosi sekoitetaan perin pohjin. Varaudu siihen, että saat koulutusta ”leirin ulkopuolella” ja erämaassa. Älä eksy siihen luuloon, että Jumala on unohtanut sinut.

Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: – Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä. Jes.40:27.

Tämä ei ehkä kuulosta rohkaisulta, mutta sanon silti: Jumala on uskollinen, mutta myös ehdoton. Hän ottaa luulot pois. Sitten, kun sinulla ja minulla on se varmuus, joka Niilo Yli-Vainiolla oli, että minä en pysty mihinkään, en yhtään mihinkään omin voimin – silloin voi olla lähellä se aika, jolloin hän tarttuu sinuun ja vie elopellolleen – tahdoit tai et.

Posted on

Luuta lakaisee

vuolasvesiJumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä. Room.11:8.

Tämä Paavalin toteamus sisältää viittauksen Jesajan kirjaan (Jes.29:9-12). Siinä hän moittii erityisesti juutalaisia, jotka olivat kuuroja evankeliumille. Mutta voimme nähdä, kuinka ajankohtainen tämä sana on myös tänä päivänä kristillisyyden keskellä.

Mooses peitti kasvonsa, jotka säteilivät. Samalla tavoin Kristuksen kirkkaus on kuin verhottu. Se valaisee, mutta sitä ei huomata. Pelastuksen sanomaa saarnataan, pelastusta selitetään, pelastukseen kutsutaan, mutta mitä tapahtuu? – Pelastaakseen elämän, joka sykkii tällä planeetalla, ihmiskunta suunnittelee siemenpankkeja ja avaruusaluksia. Se on surkuhupaisaa. Hesekiel yrittää ratkaista tätä pulmaa, joka on pohjimmiltaan kapinointia Jumalaa vastaan:

Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan. Hes.2:8.

Hesekiel sai syödäkseen Jumalan sanaa, kirjakäärön. Mitä muuta voisin suositella kuin juuri samaa? Sokeus ja kuurous lähtee, kun luemme sanaa, kuuntelemme julistusta, mietiskelemme Jumalan asioita, etsimme Herran kasvoja. On hiljennyttävä, jotta voi herkistyä kuulemaan. Viisaus palaa sisimpäämme, kun menemme viisauden lähteelle.  On käytettävä silmävoidetta, jotta hoksottimet tulevat kuntoon. Jumalan henki palaa sieluumme, kun annamme sille tilaa. Sisäisen kuivuuden tilalle saamme elävän veden virrat. Meidän tulee heittää sydämemme huoneesta pois ”Tobian huonekalut” ja palauttaa sinne temppelin pyhät lahjat.

Kun näin, millaisen synnin Eljasib oli tehnyt järjestäessään Tobialle huoneen Jumalan temppelin alueelta, suutuin kovasti ja heitin kaikki Tobian tavarat ulos huoneesta. Sitten käskin puhdistaa huoneen ja siirrätin sinne takaisin Jumalan temppelin astiat, ruokauhrit ja suitsukkeet. Neh.13:7-9.

On rohkaisevaa ajatella, että hengellinen elämä palaa sydämeemme, kun vain raivaamme sille tilaa. Synnistä ja parannuksesta saarnataan, mutta tuottaako se tulosta? Joskus on parempi, että emme syyllistä ihmisiä. Annamme vain heille vaihtoehdon. Näytämme valoa. Olemme esimerkkinä. Tartumme itse luutaan. Päästämme padotut vedet virtaamaan. Raotamme sitä verhoa, joka pimittää ihmisiltä Kristuksen kirkkauden. Teemme työtä, vaikka kaikki eivät herääkään. Puhumme Jumalan sanaa, vaikka jotkut pysyvät kuuroina.

Tämän sanottuaan Jeesus huusi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!” Luuk.8:8.