Kuukausi: lokakuu 2017

Israelilaiset söivät erämaassa mannaa, jota kerättiin päivittäin. Mannaa ei voinut kerätä varastoon (paitsi sapattia varten). Jotkut eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle seuraavaksi aamuksi, mutta siihen tuli toukkia ja se alkoi haista. Mooses vihastui heihin. Näin he keräsivät sitä joka aamu sen verran kuin kukin tarvitsi. 2.Moos.16:20-21. Tämäkin on kirjoitettu meille opiksi. Kristillisen uskon on tarkoitus olla elämäntapa, jota toteutamme päivittäin. Emme voi Jumalan sanan ruokaakaan syödä varastoon. Siihen pätee sama laki kuin luonnolliseen ruokaan.

Olen viime aikoina tehnyt muuttosiivousta ja huomannut, että olen kerännyt kaikkea turhaa tavaraa nurkkiini liian kanssa. Onneksi ei ole isompi asunto. Mutta pieneenkin asuntoon mahtuu kaikenlaista turhaa roinaa paljon. Välillä tekee kipeää laittaa pois sellaista, mistä on hankkiessaan maksanut paljon. Esimerkiksi laaja kokoelma hengellisiä kasetteja – mitä arvoa niillä enää on, kun niitä ei voi soittaa millään laitteella? Entä VHS-kasetit? Tai vanhat kirjat, joita koko kämppä pursuaa?

Jokin aika sitten tein mielenkiintoisen havainnon: on ihmisiä, jotka keräävät muistoja minusta. Heidän haaviinsa tarttuu etenkin kaikenlaiset viat ja virheet, töppäykset ja ikävät sattumukset. Niistä sitten muovataan kuvaa minusta ja saadaan aikaan jokin hirviön kaltainen kauhistus. Saatan itsekin syyllistyä tähän: näen vain huonot puolet, kerään todistusaineistoa negatiivisista asioista, muovaan itselleni kuvan, joka on pahasti vääristynyt. Siitä puuttuu tasapuolisuus.

Entä jos lähimmäisestä saamani kuva on tasapuolisesti koostettu hyvistä ja huonoista ominaisuuksista ja päädyn edelleen huonoon arvioon? Voihan olla, että olen oikeassa, mutta voi olla niinkin, että näkemyksestäni puuttuu armo.

Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä. Saarn.7:20.

Apostoli Johannes sanoi Jeesuksesta: Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Joh.1:16. Tarvitsen ehdottomasti tätä armon henkeä, etten tuomitsisi ihmisiä liian ankarasti. Ehkä sinunkin on hyvä muistaa, että hurskas ihminen erottuu joukosta, kun hän on armollinen ja lempeä. Tuomitsevat ihmiset eivät aina ole niin hurskaita kuin antavat ymmärtää.

Viedään roskat roskikseen, turha painolasti kaatopaikalle. Unohdetaan menneet, armahdetaan rikkoneet. Siivotaan sydämen komerot haisevista rääsyistä, puhdistetaan mieli menneisyyden ruosteesta, annetaan tilaa uudelle. Jumala on voimallinen tekemään uutta ja lahjoittamaan uuden virvoituksen ajan.

Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut ja ymmärtävät, että minä olen Herra. He kääntyvät jälleen minun puoleeni, koko sydämestään. Jer.24:7. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun. Ap.t.3:19-20. Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” Ilm.21:5.

Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt.6:15.

Jotkut muistelevat vanhoja ja vaativat anteeksipyyntöä. Minäkin saatan niin tehdä joskus jossain asiassa. Mutta olen toisaalta huomannut, että on tärkeämpää antaa anteeksi ja tehdä niin, vaikka ei pyydetä. Eräs henkilö loukkasi minua ja kannoin hänelle kaunaa kymmenisen vuotta. Pystyin antamaan hänelle anteeksi vasta, kun tulin uskoon. Jeesus Kristus antoi minulle anteeksi niin paljon, että en olisi voinutkaan jatkaa katkeruudessa enää.

Se oli ns. hiljainen anteeksianto. En koskaan pyytänyt anteeksi, vaikka olisi ollut hyvä niin tehdä. Oli välimatkaa, yhteystietojen puutetta, käytännön esteitä ja myös sosiaalista arkuutta. Hautasin tuon asian menneisyyteen ja jätin pöyhimättä enempää. Tein oikeastaan saman asian uudestaan, kun vedin elämäkertani pois jakelusta. En halunnut, että kukaan ymmärtäisi muistelmiani niin, että tarkoittaisin velkoa ihmisiä ja syyttää heitä menneistä – en todellakaan. Olen antanut anteeksi ja haluan niin tehdä aina, kun vanhat asiat nousevat pintaan ja palautuvat mieleen. Jos joku haluaa muistella vanhoja ja nostaa esiin syytöksiä niiden pohjalta, en halua sen vaikuttavan erityisemmin minuun. En haluaisi reagoida vihalla vihaan. Jos jollakulla on anteeksiantaminen kesken, se on ikävää, mutta minä haluan mennä eteenpäin. Syyttely ja vihapuheet saakoot jäädä omaan arvoonsa.

Jumala näkee sinunkin sydämesi tilan. Jos olet katunut, olet saanut anteeksi saman tien. Jos olet antanut anteeksi, saat elää puhtaalla sydämellä. Jos olet pyytänyt anteeksi, mutta jäänyt myönteistä vastausta vaille, saat elää kevyellä omallatunnolla kuitenkin. Sinulla on suuret mahdollisuudet kävellä veden päällä – tai ainakin jalat irti maasta. Sitä kevyttä tunnetta ja ilon tulvimista on vaikea estää.

Riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat, oikeamieliset, ylistäkää häntä! Ps.33:1.