Kuukausi: marraskuu 2017

Posted on

Hänen haavojensa kautta

pinkitkukatHän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Jes.53:5.

Särjetty ja nöyrä henki on Jumalan mieleen (Jes.57:15). Näyttää siltä, että niin paljon kuin tarvitsemme Kristuksen haavoja voidaksemme parantua, yhtä paljon tarvitsemme omia haavojamme, jotta välillemme syntyisi vetovoimaa. Kun koemme kipua, kun olemme haavoilla, kun elämä murjoo, kun unelmamme särkyvät, kun epätoivo iskee ja elämänhalu katoaa – silloin tarvitsemme häntä, joka oli ”kipujen mies”, häntä joka yksin voi auttaa. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr.2:18.

Jos siis haluamme päästä lähelle Vapahtajaamme, älkäämme aina väistäkö elämän tuomaa tuskaa. Vaistomaisesti vältämme kärsimystä, mutta aina ei pakeneminen auta. Mukavuudenhalu kenties johdattelee meitä, mutta niin ylellistä ei kenenkään elämä ole, ettei mikään häiriötekijä koskaan yllätä. Kuolema ja sairaus – niillä on paikkansa. Pettymys rakkaudessa, avioliiton särkyminen, köyhyys ja puute – monella tapaa ihmisten lapsia koetellaan. Mutta on lohdullista tietää: Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. 5.Moos.33:27. Kun sinun sydämessäsi on uskon luottamus Jumalaan, et anna periksi pelolle – uskallat elää. Tiedät, että hän on sinun kanssasi, tapahtui mitä tapahtui.

Kun hedelmäpuuta jalostetaan, jalosta puusta otetaan oksia ja oksat kiinnitetään hedelmäpuun runkoon. Sekä runkoon että oksaan tehdään tasainen viilto ja sitten ne puristetaan yhteen. Näin kummankin haavat kohtaavat, haava haavan päälle. Haavojensa kautta niistä tulee yksi puu. Haavan kautta oksa alkaa saada ravinteita rungosta.

Tiedä siis, että sinun tuskasi voi olla siunauksen lähde. Sinun kipusi voi kääntyä voitoksi. Sinun särkymisesi voi tuottaa sinusta esiin sellaista, joka auttaa muita. Vie haavasi Kristukselle, hän muuttaa ne siunauksen kanaviksi. Hän voi antaa sinulle voitelun, joka ei toimi ilman noita arpiasi. Hän käyttää sinun myötätuntoasi, jonka olet oppinut omien kärsimyksiesi kautta. Hän valjastaa sinun säälisi, hän ottaa sinun sisäisen tuskasi käyttöönsä ja lähettää sinut veljien ja sisarien luo, jotka ovat ahdingossa.

Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi – sinun, joka kuitenkin olet rikas. Ilm.2:9.

Posted on

Kirkastuneen ilon vallassa

rannekelloKestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Hepr.10:36.

Kun Jumala tekee elämässämme uutta, saamme uudenlaista elinvoimaa, innostusta ja ensirakkautta sydämeemme. Sellaisen uuden innostuksen turvin pääsemme uuteen vauhtiin, kykenemme keskittymään ja sitoutumaan, pääsemme kasvuun, kenties kokonaan uudelle tasolle – pääsemme joka suhteessa eteenpäin. Tätä kutsutaan hengellisessä elämässä morsiusajaksi.

Sitten seuraa tasaisempi matkanteko. Usko alkaa maistua työltä ja suorittamiselta. Usko alkaa vaatia veronsa, joudumme maksamaan hintaa siitä, että seuraamme Herraa. Huomaamme, että tarvitsemme vakaumuksellisuutta, kun kaikenlaiset maailman houkutukset ja synnin kiusaukset iskevät päin. Innostus, jota alkuun tunsimme, latistuu. Pelkkä matkanteon yksitoikkoisuus voi viedä parhaan terän. Tässä vaiheessa tarvitsemme kestävyyttä ja sitkeyttä ja peräänantamattomuutta. Itse asiassa kaikenlaiset ahdingot kasvattavat meissä kestävyyttä (Room.5:3, Jaak.1:3) ja Raamatun sana on hyvää evästä, kun tarvitsemme kestävyyttä (Room.15:4). Valitettavasti erilaiset koettelemukset voivat myös saada meidät luovuttamaan. Jos uskomme murenee, kun sitä koetellaan, voimme joutua luopumisen tilaan ja palaamme takaisin maailmaan. Tämä voi tapahtua hyvin huomaamatta. Uskovaisen eleet ehkä jäävät, mutta sisäinen palo sammuu.

Niinpä haluan sanoa, että sinä voit sittenkin olla vahva ja selviytyä matkan rasituksista. Sinä voit kiertää kaikki sudenkuopat, olla urhea, kestää kiusauksissa. Koetuksia ei ole tarkoitettu uskon murentamiseen, vaan vahvistamiseen. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Jaak.1:3. Uskon kestävyys on vähän samanlainen kuin fyysinen kunto – erilaiset rasitukset auttavat sitä paranemaan, tulemaan vahvemmaksi.

Älkäämme siis pelästykö koetuksia, matkan rasituksia ja asioita, jotka ovat vaikeita kestää. Niiden kautta uskomme lujittuu, luottamus Jumalaan kasvaa. Ja kun pääsemme eteenpäin, pääsemme myös lähemmäs maalia. Niin kauan kuin taivas on tavoitteemme, pyrkikäämme lähelle Herraa, elämään ensirakkaudessa Kristukseen, niin saamme siitä iloa ja voimia matkalle.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.