Vastoinkäymisten valmentamat

myrskynouseeSinulle, jolla on paljon ollut elämässäsi vastoinkäymisiä ja kyselet, onko Jumala jotenkin hylännyt sinut, kun hän tuntuu olevan niin kaukana, jossain etäällä ja tavoittamattomissa, hartaan rukouksenkin ulottumattomissa.

Ei Jumala hylkää ketään, ei sinuakaan. Mutta hän koettelee kyllä. ”Koettelee vaan ei hylkää Herra” on vanha sanonta ja tämä pitää paikkansa. Jumala ei välttämättä itse ketään koettele, mutta hän sallii sielunvihollisen koetella meitä. Hän haluaa antaa jokaiselle koetuksen kestävän uskon. Sitä yksinkertaisesti ei voi saada ilman koetuksia.

Jokainen koetus, jonka läpi olet mennyt uskossa Jeesukseen, on kuin koru sinun ylläsi Jumalan edessä. Sinusta tehdään tällä tavoin morsian, joka on koruillansa kaunistettu.

Osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi… Ilm.3:18.

Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? Hepr.12:7.

Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. Hepr.12:11.

Valitusvirret antavat meille elävän ja syvälle luotaavan kuvauksen niistä koetuksista, joihin Jumalan ihminen voi joutua. Mutta niissä myös luvataan, että Jumala armahtaa.

Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: ”Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.” Valit.3:22-24.

Kuin jouluinen salamavalo

Elin lapsuuteni 1950-luvulla ja minulla on joitakin muistikuvia jouluista, jotka vietimme yhdessä sukulaisten kanssa. Yksi muisto on valokuvan ottamisesta. Kaikki valot sammutettiin, pääsin isän syliin (mitä ei muuten tapahtunut) ja sitten pimeässä odottelimme, milloin tapahtuisi ’tösähdys’ – siis magnesiumjauheen syttyminen ja siitä seuraava kirkas valon välähdys. Sotien jälkeen tällaista tekniikkaa käytettiin välillä rauhanomaisiin tarkoituksiin. Mitäs – kuvista tuli hyviä. Suorastaan yllättävän hyviä. Tai oliko vanhin veljeni vain niin taitava kameransa kanssa?

Hengellisessä elämässä tapahtuu samanlaista. Me istumme pimeässä – luonnollisessa olotilassamme olemme kuin sokeita, hapuilemme pimeässä (Ap.t.17:27). Sitten Jumalan sana ilmestyy meille, Kristuksen elävä ja voideltu sana välähtää kuin salamavalo, ja me näemme yhtäkkiä kaiken, kirkkaasti ja selkeästi. Saamme ilmestystietoa ja käsityskykymme syvenee. Saamme tilanteesta pysyvän muiston ja huomaamme jotakin, mitä emme tienneet ja mikä tulee meille yllätyksenä – minähän olen tässä isän sylissä!

Kristuksen sana on juuri tuon kaltainen. Oivallamme sen kautta, että kaikki mitä meidän pimeydessämme tapahtuu, ei ole pelottavaa, uhkaavaa ja sokean kohtalon sanelemaa, vaan se on Jumalan armon todellisuutta – olemme taivaan Isän sylissä, kaikkien rakkaiden ympäröiminä. Elämme ikuisen joulun keskellä, Jeesus on tullut, enkelit laulavat. Olemme turvassa. Jumalan valtakunnan todellisuus on tullut ja valaisee maailmamme.

Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room.14:17.

Siunatkoon sinua tänään meidän Herramme hyvä käsi ja ympäröiköön sinua taivaan Isän syli, sillä kaikki Jumalan hyvyys ympäröi sinua – tuntui miltä tuntui. Sinun päiväsi voi olla harmaa ja synkkä, suorastaan pimeä, mutta Herran armo ympäröi sen, joka häneen turvaa. Ps.32:10. Sinä et ole missään heitteillä, sinä olet hänen sylissään.

Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem! Herra ottaa pois tuomiosi ja karkottaa vihollisesi. Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi, sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: – Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:14-17.