Kuukausi: tammikuu 2021

Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus. Sananl.16:32.

Joskus tekee mieli sanoa suorat sanat. Vaatii pidättyvyyttä hillitä itsensä ja hallita tunteensa. Joskus meitä haastetaan esittämällä vääriä syytöksiä, tekemällä vääristä johtopäätöksistä – joskus ihan tahallisistakin väärinkäsityksistä – pitkälle meneviä päätelmiä, jotka johtavat valheellisiin näkemyksiin ja kauas totuudesta. Jos vastapuoli sitten toteaa ”asia on juuri päinvastoin”, niin emme ymmärrä vastaväitteitä, vaan vaadimme ’syyllisen päätä vadille’. Olemme sotajalalla, keskellä riitaa, jonka itse loimme.

Kunnia sille, joka riitansa sopii, hullu purkaa vihansa julki. Sananl.20:3.

Eri käännöksissä on erilaisia sävyjä, kuten ”kunnia sille, joka ei suostu riitelemään” tai ”riidaksi koituu tyhmän inttäminen”.

Kunpa osaisimme olla sävyisiä ja välttää riitelyä. Jos riita pääsee syntymään, siitä voi tulla loukkaantumista ja vaikea välirikko: Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat. Sananl.18:19. Ei ole olemassa mitään nappia, josta painamalla pääsisi alkupisteeseen. Nöyryys, parannus, mielenmuutos, mikä vaan voi auttaa, mutta usein se sävyisä osapuoli kokeilee niitä, mutta toinen ei ehkä niin vain suostu sovintoon.

Ainakin olisi hyvä tiedostaa, että voiman käyttö ei yleensä johda hyvään tulokseen. Voimankäyttöä ovat suorat sanat, tunteiden purkaminen, ylikävely, toisen haukkuminen, oikeassa oleminen, vastaväitteiden torjuminen, uhkailu, vetoaminen ylempään asemaan jne. Voimankäytössä on tavoitteena nujertaa vastapuoli ja kaataa hänet alleen. Kuitenkin sellainen luulo, että tilanteesta poistuminen voittajana perustuisi ylivoimaan, on väärinkäsitys. Tosiasiassa väittelyn hävinnyt osapuoli on usein moraalinen voittaja.

Sävyisä, riitaa karttava, asiansa asiallisesti esittävä ja rauhallinen osapuoli on aina voittaja. Voittaja on se, joka ei aiheuta loukkaantumista eikä joudu kantamaan siitä huonoa omaatuntoa.

Puhun näistä Raamatun suuntaviivoista vähän kuin olisin joku asiantuntija. Asiantuntija olenkin – olen saanut aikaan monta riitaa! Olen loukannut ihmisiä usein. Olen onnistunut saamaan aikaan välirikon jonkun kanssa, koska olen ollut liikkeellä voimakeinoin ja olettanut olevani oikeassa – kun kerran olen näin täydellinen tapaus…

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä herkemmin olen lähtenyt kävelemään. Sekin voi olla voimankäytön työkalu, mutta ainakin se katkaisee riidan melko tehokkaasti. En jaksa riidellä enää omia pikkumaisia aiheitani enkä varsinkaan muiden pikkumaisia väärinkäsityksiä. Myrkynkylväjiä on paljon. Jos niille alkaa jotain inttämään, ei riitelystä tule loppua. Nostan siis kädet pystyyn. Nosta sinäkin. Paavali neuvoi aikanaan filippiläisiä:

Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. Fil.4:8-9.

Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. 1.Moos.1:3.

Raamatun luomiskertomus koskee näkyvän maailman syntymistä. Raamatun luomiskertomus ei ole tieteellinen, sillä se on kirjoitettu jo ennen kuin tiedettä oli olemassakaan. Se on kirjoitettu niin että jokainen oppimatonkin ihminen voi sen ymmärtää. Se on kirjoitettu niin että lapsikin voi sen ymmärtää. Se on eräänlaista kuvakieltä ja runoutta. Nykyajan ihminen on valitettavasti menettänyt kykynsä ymmärtää tällaista viestintää.

Kaikkia, jotka ymmärtävät luomiskertomuksen, Paavali yllyttää entistä syvempään ymmärtämiseen. Valo, joka tuli, ei ollut pelkästään luonnollista valoa, vaan Jumala loi myös toisenlaisen kirkkauden. Paavali valittaa, että on paljon ihmisiä, jotka eivät näe tätä kirkkaampaa valoa:

Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. 2.Kor.4:4.

Meidän, jotka olemme uudestisyntyneet elävään uskoon, on mahdollista vaeltaa Kristus-valossa ja säteillä sitä ympärillemme.

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh.8:12.

Tämä valo on meissä vähän kuin soihtu Gideonin armeijan saviruukussa (Tuom.7). Valo tulee näkyviin, jos tämä saviastia rakoilee. Yö ympärillämme saa hentoa valoa, kun ulkonainen ihmisemme on koetuksella ja murtuu. Niinpä meidän ei tulisi paeta kärsimystä ja välttää koettelemuksia, sillä ne tuovat meistä esiin Kristuksen kirkkauden valoa. Sillä tavoin lähimmäisemme eivät kuule evankeliumia vain sanoina, vaan se loistaa heille meidän kiitollisuudestamme ja meidän ilostamme, jotka ovat sitkeitä keskellä kärsimyksiäkin. Meidän uskomme Jumalaan antaa vahvan todistuksen Jumalan armosta ilman sanojakin.

Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 2.Kor.4:8-10.

Niinpä meitä kehotetaan olemaan sitkeitä ja peräänantamattomia, sillä voimme antaa parhaan todistuksemme Kristuksen rakkaudesta olemalla vaikeuksissakin uskollisia Kristukselle ja Jumalan sanalle. Kun emme luovuta, kun emme hötkyile, vaan pidämme kiinni uskon vakaumuksesta antamatta periksi, silloin valo loistaa meistä maailman yöhön – tiesimme sitä tai ei. Samalla voimme olla varmoja:

Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:17.