Hän tekee parhaansa

Ihmisten odotukset ovat joskus kohtuuttomia. Odotukset nousevat maksimitasolle, vaikka realistiset odotukset olisivat minimitasoa. Asiakkaat ovat tottuneita hyvään palveluun. Kun menemme kauppaan, odotamme hymyileviä ja palvelualttiita myyjiä, jotka eivät odotuta asiakkaita eivätkä vain seisoskele juttelemassa keskenään. Tosin, jos itse menen joskus kauppaan, saatan toivoa voivani vain katsella rauhassa, mutta minähän olenkin omalaatuinen ihminen. Entä kun menemme ravintolaan? Tarjoilun pitää sujua, ravintolan tulee olla viihtyisä, ruoka hyvää mutta halpaa.

Jotkut sukulaiset tunkevat kylään ja odottavat, että olemme iloisia heidän seurastaan. He vaativat hyvää tarjoilua ja vieraanvaraista kestitystä. He luonnollisesti jäävät yöksi. He tinkivät vaatimuksistaan ja lupaavat, että sohvalla on hyvä nukkua. Pitäisikö isäntäperheen valistaa heitä vähän? Esimerkiksi kertoa, että itse asiassa emäntä on sairas eikä yleensä jaksa kestitä vieraita. Mutta eihän kenenkään sairaskertomusta voi läväyttää vieraiden tietoon? On vaikea selittää, että perheessä on univaikeuksia ja siitä voi koitua häiriötä, kun yöllä ravataan keittiössä ja vessassa tai luetaan kirjaa yölampun valossa olohuoneessa. Yökukkuja voi haluta pikkutunnilla kupin teetäkin. Ei isäntäperhe ole haluton olemaan vieraanvarainen. He tekevät parhaansa, mutta se on normaalia tasoa niin paljon vähemmän. Varmasti kaukaa tullut lähetysjärjestön edustajakin voisi hyvin yöpyä hotellissa? Meidän yhdistyksemme on sen verran varakas, että voi hyvin kustantaa yön hotellissa. Eikö käy?

Varmaan seurakuntien varojen keruussa ymmärretään, että työtön ei voi antaa yhtä paljon kuin hyvätuloinen työssä käyvä ihminen? Kyllä varmasti, mutta seurakunnan toimihenkilöksi tarvitaan varakkaita ihmisiä tärkeisiin luottamustehtäviin… Ei auta, vaikka se työtön on lahjakas ja varmasti tekee parhaansa. Ilman rahaa ei mistään tule mitään.

Joskus ihmisen persoona voi aiheuttaa ongelman, onhan hän kovin erilainen. Hän ei esimerkiksi osaa ilmaista itseään, ei ainakaan suullisesti eikä ainakaan seurakunnan kokouksessa. Hän on introvertti, vähän umpimielinen, mutta osaa keskinkertaisesti ilmaista itseään paperilla. Hänen taidoistaan ei juuri ole apua, sillä tarvittaisiin suulaita, ulospäin suuntautuneita ihmisiä, sosiaalisia velikultia, jotka osaavat olla hauskoja seuraihmisiä. Jos vielä osaisi vähän näpelöidä harmonikkaa, niin johan seurakunta saisi lisää puhtia ja kaikkien mieliala kohenisi. Hyvä lauluhetki virkistää aina. Se syrjäänvetäytyvä tyyppi ehkä tekee parhaansa, mutta ei hänestä ole paljon hyötyä. Riittää, kun laulaa mukana.

Ovatko ihmisten odotukset olleet sinun kohdallasi liian suuria, ehkä ylivoimaisia? Tarvitset Jumalan näkökulmaa asioihin. Hän näkee lähtökohdat, olosuhteet, terveysasiat, varakkuuden, luonteesi – kaiken. Hän ei odota mahdottomia. Hän haluaa, että sinä viet vähäiset evääsi hänelle ja jätät odotusten täyttämisen hänelle. Sinun ei tarvitse venyä kohtuuttomuuksiin. Sinä saat luottaa asiasi Herran haltuun, joka antaa sinulle sisäisen rauhan.

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. 1.Tess.5:23.

Kristityn imago

Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Joh.8:48.

Aikalaiset olivat pahasti jakautuneita suhteessaan Jeesukseen: toisaalta oli ihailijat ja seuraajat, toisaalta halveksijat. Uskonnollinen eliitti ei pitänyt Jeesuksesta ja pyrki halventamaan tätä. Samarialaisia pidettiin opillisesti epäpätevinä ja rodullisesti epäpuhtaina. Onkohan meidän aikanamme esiintynyt koskaan samanlaista asennetta?

Jeesus ei antanut vastustajien häiritä kutsumuksensa toteuttamista. Hän sanoi: Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Joh.8:50. Maineensa varjeleminen ja oman imagon luominen eivät häntä kauheasti kiinnostaneet. Hän tiesi, että joutuisi parjatuksi. Hänen elämäntyönsä kyseenalaistettiin ja hänet yritettiin saada näyttämään huijarilta. Jeesus suhtautui siihen kuin johonkin normaaliin ilmiöön – häntä eivät sellaiset väitteet hätkäyttäneet.

Osaammeko me suhtautua parjauksiin samalla tavalla? Riittääkö meille kulmien kohottaminen tai olankohautus? Tänä aikana löytyy vastaansanojia vähintään yhtä paljon. Aina on joku väittämässä, että olet opillisesti harhapolulla ja että sinun näkysi on kangastus. Joskus tämänkin blogin lukijat herättävät minussa hilpeyttä. Olen yrittänyt rohkaista ihmisiä ja kannustaa heitä myönteisin sanoin, mutta kun kerroin unestani, joka lupasi minulle itselleni hyviä asioita, joku nimitti sitä heti ”toiveuneksi”. Että sitä näkee kaikenlaista, mitä toivoo – ei kai siinä nyt voinut olla kyse Jumalan lupauksesta…

Miten ihmisistä saisi kitkettyä kielteisyyden? En tiedä, tuskin mitenkään. On vain osattava suhtautua siihen loukkaantumatta, kuin ilmiöön, joka on odotusten mukainen, täysin ennakoitu. Sillä tavalla ei tarvitse käyttäytyä kuten eräät narsistiset pastorit ovat nähteni menetelleet. Heidän reaktionsa johonkin ehdotukseeni on joskus ollut raivostunut ja olen saanut kuulla, että näkemykseni olikin kirous! Huh, minä kun luulin ehdottavani jotakin ihan rakentavaa!

Lohdullista ja rohkaisevaa kaikessa halventavassa palautteessa on se, että tiedämme seuraavamme Mestarin askelissa. Häntä kritisoitiin, häntä tuomittiin, hänet leimattiin pahaksi ihmiseksi, hänestä tehtiin rikollinen. Kaikki ilman syytä. Jos saamme seurata häntä näissä ristin tien kärsimyksissä, sehän on meille vain kunniaksi. Sehän on vahva lohtu loukkauksien kestämiseksi.

Älkäämme siis rakentako sellaista imagoa, josta puuttuu ristin häväistys. Sellainen imago romahtaa kuitenkin. Huono maine on parempi kuin hyvä maine – eikö Jeesus sanonut niin?

Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille. Luuk.6:26.