Kuukausi: tammikuu 2021

Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? 1.Moos.3:11.

Pelko ja häpeä ja turvattomuus astuivat Aadamin ja Eevan elämään, kun he söivät hyvän ja pahan tiedon puusta kiellettyä hedelmää. Oikeastaan kaiken sisäisen rauhan ja onnellisuuden varasti käärme, siis Paholainen. Hän syötti Eevalle ajatuksia, jotka järkyttivät sisäisen rauhan, loivat mieleen pelkoa ja kaaosta. Tämä levottomuus ja epätietoisuus, joka valtasi hänen mielensä, johti hänet hätiköimään, tekemään paniikkiratkaisun, joka johti katastrofiin.

Sama meno jatkuu. Paholainen kuiskii kaikkialla ja houkuttelee pois sen rauhan ja levollisuuden piiristä, jonka Jumala voi antaa. Uskovia se erityisesti jahtaa. Se painostaa asettamaan Raamatun sanan kyseenalaiseksi ja väitän, että se jopa pyörittää raamattukoulua, jossa sana selitetään tyhjäksi. Sen päämäärä tänäkin aikana on viedä ihminen rauhattomuuteen, luoda ihmisen sisimpään pelkoa, vakuuttaa että pelastus on vain kangastus ja tosi maailmaa edustavat TV ja elokuvat, tiede ja näkyvät asiat.

Tämän maailman ruhtinas uskottelee, että ihmisen sisäinen maailma, tunteet ja persoonallisuus, luonne ja luovat mielikuvat ovat vain unta, erityisesti uskonto ja Jumala ovat vain ihmisen kuvittelua. Todellista onnellisuutta edustavat ulkonainen loisto ja vauraus, rahamaailma ja rikkaudessa kylpevä elämä.

Niinpä sinäkin olet hänen silmissään vain surkea tavan tallaaja, epäkiinnostava keskinkertaisuus, suorastaan mitätön ihmisparka, josta ei koskaan tule mitään. Sinä olet uskovaiseksikin aika teeskentelijä, tekopyhä näyttelijä, tyypillinen fariseus.

Kysyn siis uudestaan: Kuka sinulle kertoi? – ”Simo sanoo sen”, oli joskus Spedevision hokema. Mutta en minä eikä Salmisen Simokaan ole sinua vähätellyt. Kyllä kaikki sinua vähättelevät arviot ovat lähtöisin samasta lähteestä – siltä vanhalta käärmeeltä, joka jo Eevaa manipuloi. Hän yrittää peittää Jumalan puheen. Hän on maailman pahin päällepuhuja. Mitä hän ei sallisi sinun kuulevan?

Että sinä olet Jumalasi silmissä arvokas ja ainutlaatuinen. Että sinä olet saanut paljon lahjoja, joita voit kehittää ja käyttää Jumalan kunniaksi. Että Jumala on suunnitellut sinulle arvokkaita asioita, myös taivaallisen kutsumuksen. Että sinä olet kaunis ja säteilevä. Että sinut on puettu kuninkaalliseen asuun ja sinun päässäsi on kruunu. Että sinä olet säteilevä olento ja kutsuttu syömään Jumalan pidoissa. Että sinä saat uuden nimen, olet sen arvoinen. Kuningas, joka on kihlannut sinut omakseen, sanoo sinulle:

Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! (Laul.l.4:7). Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit, yhdellä kaulanauhasi helmellä. (Laul.l.4:9). Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani, pieni kyyhkyni, kaikkeni! (Laul.l.5:2).

Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. 2.Kor.4:1.

Aikoinaan Israelin kansa valloitti Luvattua maata Joosuan johdolla. Joosua kävi sotaväkensä kanssa taistelua niitä heimoja vastaan, jotka asuttivat Luvattua maata. Joosua oli voitollinen ja valtasi sotaväkensä voimalla laajoja alueita, koska Jumalan käsi oli hänen kanssaan.

Joosua sanoi heille: ”Älkää pelätkö älkääkä lannistuko, olkaa rohkeat ja lujat, sillä näin Herra tekee kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te taistelette.” Joos.10:25.

Uuden liiton aikaan ei Jumalan valtakuntaa enää vallata miekan voimalla, vaan Jumalan sanan julistamisella ja evankeliumin voimalla. Käytetään sanan miekkaa sielujen voittamiseksi. Vastavoimat eivät ole pakanaheimoja, vaan henkivaltoja, joita epäuskoiset ihmiset edustavat. Vihollinen asuu myös sisällämme, sillä vanha luontomme – ’liha’ – on sodassa henkeä vastaan. Taistelussa tulee kaatuneita ja haavoittuneita, kuten Joosuan aikaan, mutta uuden liiton aikaan kuoleman voimia kutsutaan ristiksi. Risti kuolettaa meissä asuvaa vanhaa luontoa. Se on hinta, joka pitää maksaa, jotta Jumalan valtakunta menee eteenpäin.

Paavali kuvaa tätä sotaa, jota käymme: Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 2.Kor.4:8-10.

Se on kamppailua, jossa voitot ja tappiot vuorottelevat, toivo ja toivottomuus lyövät kättä, missä olemme joskus niskan päällä, joskus pahasti alakynnessä. Paavali pitää tätä Jumalan ihmisen normaalitilana. Hän korostaa, että meillä on niin tärkeä tehtävä evankeliumin asialla, että emme lannistu, emme menetä toivoamme, vaan jaksamme taistella, koska tulevaisuus on niin ihana:

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. 2.Kor.4:16-18.

Kunpa meillä olisi yhtä kirkas näky tulevaisuudestamme kuin Paavalilla. Näkymme kirkastuu sanan kautta, kun otamme sanan vastaan ja annamme sen painua sydämen sisimpään niin että se uskossa sulautuu meihin. Sillä tavoin uskomme kasvaa ja jaksamme olla toivorikkaita emmekä jää lannistumisen valtaan.