Kuukausi: tammikuu 2021

Kehota myös nuoria miehiä käyttäytymään joka suhteessa hillitysti ja näytä itse esimerkkiä hyvän tekemisessä. Tit.2:6-7.

Joillekin kristillinen usko on olennaisesti siveyssääntökokoelma. Heidän vakaa aikomuksensa on perustaa DDR uudestaan seurakunnan sisälle ja ilmoittautua Stasin jäseniksi. He haluavat vahtia lähimmäisiään ja tehdä heistä maukkaita ilmiantoja. Tiedäthän tuon ihmistyypin: jos olet kutsunut heitä kotiisi, he tutkivat kaikki kaapit. Jos löytyy vaikkapa tyhjä viinipullo, siitä voi tehdä suuren numeron seurakuntanäyttämöllä. Entä jos löytyy kondomi? Siitähän syntyy skandaali! Nämä ihmiset ovat aina nuuskimassa lähimmäistensä elämää ja etsivät pienintäkin asiaa, josta voisivat tuomita toisen. Se kai jotenkin nostaa heidän oman statuksensa ja arvovaltansa seurakunnassa uusiin sfääreihin?

On toisaalta hyödyllistä tutustua tällaisiin ihmisiin ja ymmärtää, kuinka olennaisesti usko on jotakin ihan muuta. On hyödyllistä asemoida itsensä kaiken tuollaisen ulkopuolelle ja tajuta evankeliumin ydin: Kristus tuli meitä syntisiä armahtamaan, ei tuomitsemaan. Meidän tulisi oppia kunnioittamaan kanssaihmistemme yksityisyyttä. Meidän tulisi myös olla valmiita peittämään lähimmäisemme raadollisuus, suhtautumaan sävyisästi ihmisenä olemisen inhimillisiin puoliin. Tässä tulemme sille alueelle, jossa tarvitaan tasapainoa ja siveysnormien säilyttämistä, mutta asioiden hoitamista hienotunteisesti ja pieteetillä:

Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Ef.5:3-4.

Emme siis tee urkkijoiden tavalla, jotka heti kuuluttavat ääneen kaikki näkemänsä synnit – siis toisen oletetut lihalliset piirteet. Ehkä ne luonnolliset piirteet löytyvät jokaisesta, kun vähän kaivaa?

Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Room.2:1.

Tekopyhyys on epäaidon uskonnollisuuden kulmakivi, toinen on omavanhurskaus. Kun näitä sopivasti sekoittaa, saadaan joko kakku päältä kaunis – pesunkestävä fariseus – tai kärpässienikeitto – myrkyllinen urkkija. On siis tärkeää säilyttää armon henki, laupias katsantokanta, ystävällinen ja sävyisä luonne. Sellaisen uskovan sydämessä Pyhä Henki viihtyy.

Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Room.4:24.

Tulimme uskoon, koska evankeliumi vapautti meidät kantamasta syyllisyyttä menneistä rikkomuksista. Uskoon tulon jälkeen päätimme noudattaa Jumalan sanaa ja sen vuoksi aloimme rakentaa vanhurskautta, joka ei enää perustunutkaan Jeesuksen takaamaan lahjaan, vaan omaan ansioon. Putosimme lain tarjoamaan sudenkuoppaan ja meistä tuli omavanhurskaita.

Onko sinulle käynyt koskaan näin? Oletko havahtunut kysymään itseltäsi: Mihin loppujen lopuksi tarvitsen Herraa Jeesusta, jos kerran olen uskovaisena täydellinen? Olenhan hetero ja oikein naimisissa enkä ole koskaan eronnut, kuulunhan minäkin seurakuntaan ja käyn kokouksissa säännöllisesti, osallistunhan seurakunnan toimintaan ja annan rahaa kirkolleni. Noudatan käskyjä, elän raitista ja muutenkin kunnollista elämää. Jos seurakunta tarvitsee mitan täyttävää ihmistä johonkin virkaan, olen siihen sopiva…

Monilla on kyllä takaraivossaan tietoisuus omasta puutteellisuudesta, siitä että tarvitsee Jeesusta hyvin perustavaa laatua olevalla tavalla, onhan takana avioero, onhan elämää sävyttänyt alkoholismi, onhan niitä merkintöjä tullut erilaisiin rekistereihin, onhan takana kaikkea. Eletty elämä on ollut risaista eikä siitä voi olla ylpeä.

On hyvä, jos tarvitsemme Jumalan armahtavaa laupeutta ja Jeesuksen Kristuksen armoa, jotta voimme kokea olevamme hyväksyttyjä Herran kasvojen edessä. Raamattu nimittäin sanoo:

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Room.8:1-3.

Jos pärjäät omillasi – ja olen nähnyt liian monia sellaisia seurakunnissa – et ole silloin Kristuksessa, vaan olet Kristuksen ulkopuolella:

Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Gal.5:4.

Uskosta on tullut uskontoa. Usko on muuttunut säännöiksi, lakipykäliksi, pitää ja täytyy – ehdoiksi ja niiden kontrolloimiseen keskittyneeksi papistoksi. Jos elät uskonnon ehdoilla, et ole ilon täyttämä, vapautunut uskova, joka rakastaa Jeesusta yli kaiken, vaan olet uskonnon orja, sääntöjen sitoma, papiston valvoma rangaistusvanki. Jos Pyhä Henki on uskonut sinulle jonkin tehtävän, se otetaan sinulta pois heti, kun koneisto on todennut sinut kelvottomaksi hoitamaan sellaista tehtävää. Voin vakuuttaa, että näin käy uskonnon orjuuttamassa ympäristössä, sillä olen kokenut sen nahoissani monta kertaa.

Onneksi voin elää evankeliumin voimasta ja turvata Herraan Jeesukseen. Vain hänen antamansa vanhurskaus on pysyvää, muu on petosta. Ilo täyttää minut, sillä Kristuksen kirkkauden evankeliumi on elämäni johtotähti.

Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen. Ilm.5:12.