Kuukausi: tammikuu 2021

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Ps.42:6.

Kun Abraham sai lupauksen, että hänen oma poikansa perisi hänet (1.Moos.15:4), hän joutui odottamaan lupauksen toteutumista. Odotus oli vähän liian tuskastuttava varsinkin Saaraille, joka hätiköi perillisen saamista ja ehdotti Hagaria synnyttäjäksi. Kun Iisak syntyi, Ismael oli jo 13-vuotias, joten kaiken kaikkiaan Abrahamin piti odottaa ainakin 15 vuotta.

Odottaminen on yksi uskonelämän vaikeimmista asioista. Hätiköintiin ja omien ratkaisujen tekemiseen on suuri houkutus. Ihmisen vanha luonto on malttamaton. Katsopa pientä lasta: jokainen hyvältä maistuva herkku, mukava lelu, kiva leikki – ne pitää saada heti. Jos se mukava asia ei heti tapahdu, alkaa itku ja huuto. Voidaan leikillisesti sanoa, että Jumalalta jäi jokin luonteenpiirre ihmisessä keskeneräiseksi, kun hänen täytyy kouluttaa meitä odottamaan. Kun asia ei ole annettuna geeneissä, se opetetaan, niin kuin koiralle. Pitkien kurinalaisten harjoitusten kautta koira oppii jonkin tempun. Samoin me opimme odottamisen kautta olemaan kärsivällisiä, pitkäjänteisiä, määrätietoisia, lannistumattomia ja kestäviä.

Mitä sinä odotat tänään? Minkä asian olet uskonut saaneesi, mutta täyttyminen on vielä kesken? Odota. Älä uskottele, ettei Jumala kouluta sinua. Älä uskottele, ettei luonnettaan voi muuttaa. Kyllä voi. Vertaa lapsia ja aikuisia. Huomaat, että aikuinen ihminen jaksaa odottaa – ainakin joskus. Siis kehitystä tapahtuu.

Jumalan odottaminen voi tapahtua niin, että joudumme koetukseen. Saatamme joutua sellaiseen hiljaisuuteen, jossa Jumala ei sano mitään. Jumala ei vastaa rukouksiin, ei puhu saarnojen kautta, ei tunnu olevan mailla halmeilla. Sitten meidän pinnaamme venytetään, kun keräämme voimia ja jaksamista koetuksemme kestämiseen. Keräämme sisua jaksaaksemme uskoa ja luottaa kaikesta huolimatta. Sielumme on ehkä joutunut tässä koetuksessa pimeään ja odotamme valoa, kaipaamme helpotusta. Koemme olevamme vankina jossakin tilanteessa, paikallemme juuttuneina, kiinni lukkiutuneissa tunteissamme. Kaipaamme päästä valoon ja vapauteen, iloon ja rauhaan. Kaipaamme saada purkaa sielumme tunteet, kertoa ihastuksemme kohteelle pakahduttavan ikävän tai muuta vastaavaa. Jospa Jumala edes kuulisi tuskanhuutomme!

Jumalan ihmisinä meitä kasvatetaan odottamaan, olemaan kestäviä, säilyttämään tasapaino, ottamaan rauhallisesti. Kun rukous kulkee kaikessa mukana, Jumala pitää suuntamme vakaana. Emme hötkyile, emme joudu epätoivoon, luotamme Herraan. Siksi elävä usko on niin hyvää matkaseuraa. Tiedämme: vielä tulee päivä, kun valo häikäisee, kun Jumala puhuu, kun asiat vyöryvät eteenpäin.

Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä. Kol.1:11.

Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. 2.Kor.1:20.

Jumalan lupaukset Raamatussa – siinäpä kolme sanaa, jotka toistuvat, kuulostavat tutuilta ja ymmärrettäviltä, mutta jos tarkemmin niitä ajattelee, konkretia asian ympäriltä häipyy saman tien. Mitkä ihmeen lupaukset?

On tietynlainen oppimistehtävä löytää Raamatusta Jumalan lupauksia, joilla on itselle merkitystä. Monta kertaa Raamattua lukiessa Jumalan lupaukset vilistävät ohitsemme emmekä huomaa niitä. Teksti ei kosketa, koska olemme niin unessa. On olennainen osa hengellisen elämän herkkyyttä, että hoksottimemme ovat kunnossa ja rekisteröimme Jumalan lupaukset. Vasta sitten voimme tarttua niihin, vedota niihin, pyytää niitä – ja saada ottaa niitä vastaan.

Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Ap.t.13:23.

Jumala ei tee mitään antamatta ensin sitä koskevaa lupausta. Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle, Jeesus, oli sekin ensin lupaus. Paavali oli opiskellut Vanhaa testamenttia pienen ikänsä ja tunsi hyvin Jumalan lupaukset. Hän oli tietoinen Jumalan lupauksista ja niillä oli hänen elämänkatsomuksessaan tärkeä sija:

Niinpä minä nytkin olen tutkittavana sen tähden, että panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala on antanut meidän isillemme. Yötä päivää meidän kansamme kaksitoista heimoa hartaasti palvelevat Jumalaa ja toivovat tämän lupauksen toteutuvan. Ap.t.26:6-7.

Voitaneen sanoa, että Paavali eli lupauskeskeistä elämää. Eikö meidänkin olisi syytä nostaa Paavali esimerkiksi myös tässä asiassa? Voimme varmastikin terästää havainnointiamme ja tulla syvemmin tietoisiksi Jumalan lupauksista. Monet lupaukset koskevat ihmiskuntaa ja sen historiaa, mutta monet lupaukset koskevat meitä seurakuntana ja yksilöinä. Jumala on esimerkiksi luvannut herätyksen aikoja, hän on luvannut pelastaa meidän perhekuntamme, hän on luvannut ottaa meidät mukaansa ylösnousemukseen ja taivaan kirkkauteen. Hän on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä ja huolehtia meidän tarpeistamme. Hän on luvannut parantaa sairaita, täyttää uskoon tulleita Hengellään, käyttää sinuakin evankeliumin työssä. Hänen lupauksensa tuovat elämää maan päälle ja tähän aikaan – tartutaan niihin!

Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta. 2.Piet.1:4. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. 2.Piet.3:13.