Kuukausi: tammikuu 2021

Nykyään on muotia ottaa selfieitä ja lähettää niitä ystäville somessa. Eipä siinä mitään, en vastusta selfieitä, vaikka en ole itse ottanut koskaan yhtään enkä sellaista harkitsekaan. Jollakin tavalla se kuvastaa nykyajan ihmisen keskittymistä itseensä. Some-kulttuuri on vahvistanut tätä. Ihmisten itsetunto on kehittynyt paremmaksi 2000-luvulla. En halua vähentää mitään kenenkään itsetunnosta, mutta haluaisin siirtää ihmisten fokuksen pois itsestään ja kiinnittää heidän katseensa kauemmaksi. Maailma ympärillämme on laaja, rikas, vaihteleva. Kaikkea kiinnostavaa on menossa joka puolella. Jos uutisvirta ei jaksa kiinnostaa – onhan se niin täynnä huonoja uutisia – niin voi lukea vaikka kirjoja ja syventyä vähän erilaiseen elämänsykkeeseen kuin itsellä on. Historian kaikki salaisuudet odottavat keksimistään – siis asiat, jotka tiedetään, mutta eivät ole vielä minun tajuntaani päässeet. Voimme sukeltaa tieteen maailmaan ja alkaa ihmetellä kaikkia arvoituksia, joita tiede ei ole vielä ratkaissut. Meillä on vapaus keskittyä erilaisiin harrastuksiin, kuten sukututkimus, sosiaalisen median pöhinä, seurakunta ja sen riennot kuten matkailukin koronavarauksella. Entä Raamattu sitten? Siinä vasta aikakone, jolla pääsee tuhansia vuosia taaksepäin menneisyyteen. Vau, mitä tarinaa!

Nosta siis katseesi ylös. Ja sivulle. Ethän keskity liikaa itseesi? Ethän muistuta kananpoikaa, joka kulkee jyviä nokkimassa. Se ei näe kuin lähelle ja sen katse on koko ajan maahan. Sinua ei ole kutsuttu elämään kanan elämää, vaan kotkan. Luemme Jesajasta: kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes.40:31.

Kotka voi nousta lentoon ja katsella laajoja alueita. Kotka ei elä nurkkakuntaista elämää eikä se vietä aikaansa häkissä. Varikset tosin kiusaavat sitä, mutta se karistaa ne kimpustaan nousemalla ylemmäksi. Varikset eivät pysty nousemaan yhtä korkealle kuin kotkat.

Kun olin nuori mies ja vasta menossa naimisiin, menimme yhdessä katsomaan morsiameni pappaa, joka oli huonona vanhainkodissa. ”Tulimme katsomaan Teitä”, Helena sanoi. Papan vastauksen muistan elävästi: ”Mitä kahtomista miussa on?”

Siihen kiteytyi vanhan miehen elämänkokemus ja -asenne. Hän tuntui sanovan: ”En minä ole tärkeä.” Jeesuskin sanoi: Vain yksi on tarpeen. Luuk.10:42. – Todellakin, on paljon tärkeämpiä asioita kuin se, onko tukka hyvin. Saahan ihminen pukeutua kauniisti ja näyttää kavereilleen, minkälaisen vaatteen on ostanut. Mutta Raamattu kohdistaa huomiotamme toisaalle: Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. 1.Piet.3:4.

Etsitään siis ennen kaikkea yhteyttä Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen. Oivalletaan se, minkä Pietarikin oivalsi: Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Joh.6:68.

Muistattehan, veljet, miten me uurastimme ja näimme vaivaa. Kun julistimme teille Jumalan evankeliumia, teimme samalla yötä päivää ansiotyötä, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. 1.Tess.2:9.

Evankeliumin työ kiinnostaa monia, mutta matkalla tahtoo olla sudenkuoppia. Yksi sudenkuoppa on idea, joka kytkee elannon hankkimisen yhteen evankeliumin työn kanssa. Vain harva on oivaltanut, että paras tapa tehdä Jumalan valtakunnan työtä on tehdä sitä omalla kustannuksellaan tai ainakin niin, että elättää itsensä maallisella työllä – sen lisäksi voi ottaa vastaan avustuksia evankeliumin työn kulujen peittämiseen, mutta ei elatukseensa. Minä jäin aikoinaan nelipäiväiseen työhön, jotta minulle jäi aikaa tähän nettipastorin työhön. Sittemmin olen siirtynyt eläkkeelle maallisesta työstäni, joten en ole kenenkään siivellä mitään puuhastellut enkä yhdenkään seurakunnan taloutta rasittanut.

Kannustan siis kaikkia nuoria, jotka aikovat antautua Jumalan valtakunnan työhön, hankkimaan maallisen ammatin itselleen ja huolehtimaan taloudestaan niin että ei tarvitse rasittaa seurakuntia tai kristillisiä järjestöjä. Voihan olla, että panostus jää tämän vuoksi pienemmäksi, mutta yhteen laskettuun panostukseen pitää laskea mukaan se hyöty, minkä muut saavat tästä ratkaisusta.

Katson päätäni pyöritellen kristillisten järjestöjen työntekijälaumoja. Varsinkin niinä hetkinä, kun kädessäni on järjestön kerjuukirje. Siinä vedotaan suureen rahan tarpeeseen, jota evankeliumin työ aiheuttaa. Pitää todeta, että eihän se evankeliumin työ niin kauheasti rahaa kuluta, vaan nuo ihmislaumat, joita siinä ohessa elätetään!

Terveet ja työkykyiset ihmiset haluavat kevyen sisätyön, mukavan ajankulun kynän pyörittelyn ja paperin siirtelyn merkeissä. Tai hauskan puuhastelun videolavasteiden ja kameroiden keskellä. Ihmiset, joiden ammattina oli rakennusmies, autonkuljettaja, metsuri, peltiseppä, sairaanhoitaja – mitä hienoja ammatteja ihmisillä onkaan – he haluavat nyt esiintyä kirjanoppineina tai toimistovirkailijoina! Pitää sanoa suoraan: monet ovat parhaimmillaan duunariammateissa. Kynän pyörittäjinä tai saarnamiehinä heistä tulee keskinkertaisia, vähän kuin evankeliumin työhön eksyneitä, sanoja hapuilevia ja huonon ulosannin omaavia esiintyjiä, joilla ei aina ole mitään omaa sanottavaa, ainoastaan lainattuja fraaseja tai menneiden herätysaikojen muisteluita, niitäkin takellellen. Täytyy tosin myöntää, että on olemassa henkilöitä, jotka ovat sopivia toimistotyöhön, ehkä peräti parhaimmillaan siinä.

Lapset ja nuoret, olkaa rehellisiä, panostakaa tulevaisuuteenne, hankkikaa ammatti ja pysykää siinä tavoitteessa, että ette rasita seurakuntaa, kun samalla kaikin voimin hakeudutte evankeliumin työhön ja oman kutsumuksenne löytämiseen. Olette onnellisia, jos voitte nauttia maallisesta työstänne palkkaa ja samalla tehdä kutsumustyötä oman toimen ohella. Tämä on minun näkemykseni.

Me emme syöneet ilmaiseksi kenenkään leipää, vaan teimme työtä ja uurastimme yötä päivää, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. 2.Tess.3:8.