Kuukausi: tammikuu 2021

Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Room.3:4.

Manipulointi tarkoittaa vaikuttamista ulkoapäin toisen näkemyksiin niin vahvasti, että toinen joutuu vastoin tahtoaankin uskomaan manipuloijan väitteisiin. Wikipedia: ”Manipuloinnin kohteeksi joutuneesta tuntuu siltä, että hän joutuu tekemään jotain vastoin tahtoaan tai omia etujaan toisen ihmisen hyväksi.” Manipulointi on tavallaan henkistä väkivaltaa ja ’suostuttelulta näyttävää pakottamista’. Äitini yritti manipuloida Jumalaa, jotta tämä antaisi hänelle kahden pojan jälkeen tytön. Kun sitten tuotin hänelle pettymyksen, hän purki vihaansa lähinnä minuun. Hän ei antanut anteeksi, että olin poika, vaan kuolemaan asti viha kyti hänen sisällään.

Mutta kannattaako olla niin narsisti, että ajaa läpi omia pakkomielteitään jopa Jumalaa vastaan? Minunkin on pitänyt noudattaa neljättä käskyä ja kunnioittaa äitiäni kaikesta huolimatta, koska Jumala ei muuta mieltään. Joku saattaa luulla, että Jumala on höpötellyt kaikenlaista tarinaa Raamatun täyteen, mutta ei tarkoita sitä nyt niin vakavasti otettavaksi. Voimme aivan hyvin laittaa mielipiteemme mielipidettä vastaan.

Noinkohan? Kun luen nettilehtiä tai blogeja, huomaan tämän tosiasian toistuvan: ihmiset kertovat mielipiteitään. Aina he eivät ole ehdottomia, vaan he ovat jaloudessaan valmiita keskusteluun. Myös uskovien keskustelupalstoilla taitetaan peistä siitä, onko Jumala sitä mieltä vai tätä mieltä ja tarkoittaako hän, mitä sanoo. Jumalan sanaa taivutellaan välillä kuin muovailuvahaa.

Kyllä minäkin olen tuonut esiin omia näkemyksiäni ja omia mielipiteitäni, varsinkin horisontaalissa tasossa. Helluntailaiset ja muut kirkkokunnat saavat aika ajoin katsoa itseään peilistä (tästäkin peilistä nimeltä eSiru) ja todeta, miten yllättävän ruma naama näkyy sieltä. Toisaalta ei se aina niin rumalta näytä, onhan se vähän omanlaisensa, sopivassa valaistuksessa ihan kauniskin. Minua kauniimpi ainakin. Mutta Jumalaan en usko voivani vaikuttaa. Rukoilen tietysti kaikenlaisia asioita, mutta uskon, että Jumala suodattaa rukouksistani pois kaiken, mikä ei ole sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa.

Yleisesti on kyllä käynnissä kova vääntö, jossa yritetään vääristää Jumalan sanan merkitys. Käytetään milloin mitäkin argumenttia ”sen ajan kulttuurista”. Jumalan sana selitetään tyhjäksi, kun ei jakseta totella sitä. Varmaan syyllistyn tähän itsekin, vaikka en haluaisi. Mutta nykyaika marssittaa tieteenkin Jumalaa vastaan. Ihmiskäsitys on niin vapaamielinen joka suuntaan, että moraalistakin on tullut tarpeetonta. Monia asia on käynyt vanhanaikaiseksi, varsinkin uskonto. Koronapandemian keskellä ei juuri tule mieleen kääntyä Jumalan puoleen ja miten voisikaan kääntyä Jumalan puoleen, jos häntä ei edes ole!

Meillä uskovilla on siis tänä aikana suuri vastuu pysyä lojaaleina Kristukselle ja näyttää se maailmalle. Meidän tulisi mielipiteemme kertomisen sijasta kertoa Jumalan mielipide – se uuden liiton mukainen. Meidän tulisi puolustaa uskoa ja Raamatun arvovaltaa. Kiitos sinulle, joka olet niin toiminut. Raamatun turhentajat saavat kerran hävetä ja sinä saat kunnian siitä, että olet puolustanut Jumalan sanaa ja luottanut häneen, joka on luotettava. Heidän nimensä ja muistonsakin pyyhkäistään pois, mutta sinä saat loistaa. Sinun päähäsi lasketaan voiton seppele.

Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Hepr.10:23.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Matt.5:6.

Takavuosina paastosin muutamia päiviä kerrallaan, mutta en muista nälän tunteen kadonneen – kuulemma se katoaa jossain vaiheessa pitkän paaston aikana. Juomisen kanssa voi käydä ilman paastoakin niin, että janon tunne katoaa ja keho kuivuu. Seurauksena voi olla nestevajaus, jota ei edes huomaa.

Nälän tai janon tunteen katoaminen on minulle normaalia. Jos vaimoni kysyy ”onko nälkä?”, melkein vaistomaisesti katson kelloa. Viisarien asennosta tiedän, pitääkö syödä. Tämä on tietysti monien mielestä huvittavaa, mutta samalla he voivat kadehtia luontaista kykyäni laihduttamiseen. Alipainoisuus perustuu toisaalta heikkoon nälän tunteeseen, toisaalta heikkoon ruoan imeytymiseen.

Tämä on valitettavasti monien kohdalla totta hengellisesti. Ei ole juurikaan sanan nälkää eikä vanhurkauden janokaan paljon vaivaa, joten hoiputaan nälkäkuoleman partaalla ja kärsitään nestehukasta niin että taju meinaa mennä. Laodikean seurakunta oli tässä tilassa. Se oli itseensä tyytyväinen ja penseä, sen sisäinen palo oli sammunut, sillä ei ollut nälkä eikä jano. Laodikean seurakunta ei tarvinnut mitään, ei uudistumista, ei intoa, ei palavuutta, ei mitään paitsi vanhan säilyttämistä (Ilm.3:14-22).

Tämä vääränlainen tyytyväisyys on kyllä vaanimassa meitä kaikkia. On vaara menettää nälän ja janon tunne ja jäädä paikalleen. Olemme muka väsyneitä ja ansaitsemme nyt vähän lepoa, tällä tasanteella viipyilyä, tyytymistä saavutettuun tasoon. Voimme jopa todeta, että olemme päässeet hengellisessä kasvussamme päätepisteeseen. Olemme toteuttaneet näkymme, olleet uskollisia palvelijoita ja nyt voimme huokaista. Ei tarvitse nyt hikoilla minkään unelman hyväksi sen enempää. Antaa nyt välillä muiden yrittää. Joka tapauksessahan olemme ansiottomia palvelijoita ja saamme kaiken lahjaksi armosta.

Siinä jää helposti huomaamatta, että janon tunne katoaa ja nälkä on satunnaista. Miten oikein voimme huolehtia, että meillä on tavoitteita, meillä on päämääriä, joihin pyrimme, meillä on kirkas tietoisuus siitä, että elämäntyömme on kesken?

Onko mitään hokkuspokkusta tilanteen hoitamiseksi? Tuskin. Jumalinen elämä vaan vaatii meiltä tiettyä asennetta, kokonaista antautumista, sitä elämäntapaa, josta Paavali puhuu:

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Room.12:1.

Paavali neuvoo aika yksityiskohtaisesti, kuinka voimme käytännössä toteuttaa tätä elämäntapaa (jakeet 2-10). Sitten hän sanoo:

Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Room.12:11.

Paavali löytää vielä käytännön ohjeita lisääkin (jakeet 12-21). Kunpa osaisimme soveltaa sanaa arjessamme, elämäntavassamme, niin että sana uskossa sulautuu meihin. Luulen, että nälkä ja jano eivät pääse katoamaan, jos niin teemme. Mutta palavuuden ja innon säilyttäminen läpi elämän on suuri haaste. Vanhuudessa viimeistään alkaa vetäytyminen lepoon houkutella. En siitä ketään moiti, en itseänikään, mutta sisäinen palo on vähän eri asia kuin ulkonainen väsymys. Vaalitaan siis sitä herkkää uskon liekkiä, joka sisimmässämme lepattaa.