Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Hepr.3:13.
Katselin eri käännöksiä ja sana ’rohkaista’ voidaan ymmärtää kannustavasti kehottaa, innostaen rohkaista, varoittaen neuvoa. Lankeaminen synnin viettelyksiin ja siinä paatuminen on hieman vaikeatajuisempi asia. Luulemme ehkä ymmärtävämme sen intuitiivisesti, mutta hämäräksi taitaa jäädä. On hyvä siis lukea, mistä tilanteesta puhutaan – puhutaan israelilaisten kapinoinnista erämaassa. Se oli aika vakavaa erimielisyyttä, syvää tottelemattomuutta, joka johti kansan tilanteeseen, missä oltiin ’sydämessään pahoja ja epäuskoisia’. Kansa käänsi selkänsä Jumalalle ja luopui elävästä uskosta.
Samaa voi tapahtua nykypäivänä. Ehkä sitä tapahtuu kollektiivisestikin, mutta yleensä huomaamme sen yksilöiden kohdalla. Tavallisesti olemme pahasti myöhässä – luopuminen on jo tapahtunut, kun lopulta huomaamme sen. Toteamme, että mitään ei ole enää tehtävissä. Uskon ystävä on liukunut kuin huomaamatta kauas Jumalasta.
Olisi siis pitänyt voida rohkaista ja kannustaa ennen kuin luopuminen ehti tapahtua. Miten oikein jaksaisimme rohkaista toisiamme joka päivä? Olemalla ystävä, kulkemalla rinnalla, pitämällä yhteyttä? Kaikki hienoja asioita, joita en ainakaan minä osaa. Mutta ehkä voimme kannustaa myös Facebookissa ja somessa yleensäkin? On paljon kristillistä aineistoa, jota jaetaan päivittäin – minäkin teen niin. Miksi se ei tavoita? Mikä on se ratkaiseva tekijä, joka aiheuttaa luopumusta?
En osaa vastata. Ehkä sinä osaat sanoa asioita, jotka vievät meitä kauas Jumalasta? Jokin pieni varoituksen sana voi silloin tällöin olla paikallaan, mutta rohkaisun antaminen olisi luultavasti tehokkainta. Harjoitellaan siis sitä. Minä olen harjoitellut monta vuotta, mutta en tunnu oppivan. Epäonnistun aina uudestaan. Mutta niinhän teki aikanaan myös Samuel Beckett, joka sanoi: ”Olet yrittänyt. Olet epäonnistunut. Ei haittaa. Yritä uudestaan. Epäonnistu uudestaan. Epäonnistu paremmin!”
Rohkaisemisessa onnistuminen ei liene sanoissa. Ne voivat olla tosia ja oikein valittuja, mutta viesti ei silti mene perille. Jeesus osasi kohdata ihmisiä, luoda läheisyyden, joka auttoi kuulluksi tulemisessa. Hän osasi kauniilla tavalla koskettaa ihmisiä ja siunata heitä. Mutta Herrakin toisinaan kokee, ettei saa viestiään perille. Hän on antanut meille sanansa, mutta sitä ei lueta, sitä ei kuunnella, sitä ei laiteta täytäntöön. Vaikka minä kirjoittaisin opetuksiani tuhansittain, ei Efraim niistä välittäisi. Hoos.8:12.
Ei ole siis ihme, jos kristillistä viestintää laimeasti seurataan. Olemme laodikealaisia, ei ihan kylmiä, mutta ei niin kuumiakaan (Ilm.3:15). Olemme vaaravyöhykkeessä, kun maailman viestimet rummuttavat sanomaansa ja vyöryttävät elokuviaan olohuoneisiimme. Tarvitsemme rohkaisua sanasta, sanan saarnasta, tarvitsemme sitä netistä, mutta myös silmästä silmään ja kosketuksenkin muodossa. Kuningas Daavidkin rohkaisi poikaansa Salomoa:
Ole vahva ja rohkea, älä pelkää äläkä lannistu! 1.Aik.22:13.
Usko kasvuun 