Kuukausi: helmikuu 2021

Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte. 2.Kor.11:4.

Paavali moitti korinttilaisia, että he hyväksyivät kaikenlaista palturia evankeliumina. Eräiden eksyttäjien takia käsitys Jeesuksen persoonasta vääristyi ja heidän ymmärryksensä Pyhästä Hengestä sai outoja piirteitä. Kaiken lisäksi sanaa ’evankeliumi’ käytettiin väärin ja sen sisältö muuttui niin että kaikenlaisia orjuuttavia lain käskyjä tarjoiltiin nyt ilosanomana.

Evankeliumin korvikkeita on tänäkin aikana. Lain alle viedään ihmisiä mennen tullen ja toisaalla taas ihmisille puhutaan niin liberaaleja tulkintoja Raamatusta, että oksat pois. Nykyajan ihminen on kovasti tottunut hemmottelemaan itseään kaikenlaisilla huvituksilla, peleillä ja hauskanpidolla, että Jumalan sanaakin täytyy pehmentää ja syöttää se pullamössönä tai vaahtokarkkina.

Yritän rohkaista ihmisiä Jumalan sanan pohjalta, mutta koen aika usein haasteena evankeliumin esille tuomisen, sillä en haluaisi myydä sitä ’halpana armona’ enkä haluaisi toisaalta olla ahdasmielinen ja tarjoilla jotain elämälle vieraita tulkintoja sanasta. En haluaisi tarjota mitään unelmahöttöä ihmisille, joiden ongelmat ovat haudanvakavia, joiden haavat ovat kipeitä tai joiden elämä on suuntaa vailla. Sillä niitä juuri aito evankeliumi on voimallinen korjaamaan. Evankeliumi on juuri sellaisia ihmisiä varten, joiden kohdalla ihmisenä olemisen tuska on huipussaan, joiden sielu huutaa armoa ja kääntyy Jumalan puoleen.

On selvää, että laki ei kykene auttamaan ketään elämänsä kriisissä olevaa. Jos joku on jo ennestään nääntynyt vaatimusten alle, taakoittunut hyvän elämän suorittamisesta ja kokenut epäonnistumista, hylkäämistä, moitetta ja tuomitsemista, ei häntä voi auttaa mikään muu kuin aito evankeliumi. Ihmisen täytyy saada kuulla, että hän on hyväksytty, hän on Jumalalle rakas, hän on arvokas, hän riittää. Hän saa anteeksi, hän voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Hän ei ole omassa varassaan, vaan häntä tuetaan. Sisaret ja veljet ovat valmiina nostamaan hänet jaloilleen ja jos he eivät jaksa kantaa, Jumalan armo ja loputon hyvyys kantavat kuitenkin.

Sillä tavalla uskosta tulee elämän perusta ja Kristuksesta sen kulmakivi. Kantava ajatus siinä on evankeliumi. Kun se pysyy keskipisteenä, ei kukaan ahdasmielinen uskova vaatimuksineen voi elämää pilata. Älkäämme siis olko ahdasmielisiä vaatijoita ja jarruttako kenenkään uskoa, älkäämme leikatko toisilta uskovilta siipiä irti, vaan:

Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Hepr.3:13.

Jumalan äänen tunnistaminen voi olla vaikeaa. Haluamme mieluummin kuulla pastorimme äänen. Uskomme herkemmin sanojan välittävän Jumalan ajatuksia, jos hän puhuu kirkon äänellä – sillä oman kirkkokunnan tutulla äänenpainolla. Pelkäämme kaikkea väärää opetusta, joten on tärkeää, että opetus on oikeaa, luotettavaa ja tuttua.

Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. 2.Tim.3:14.

Samuel oli jo poikasena valmis kuuntelemaan Jumalaa, mutta hän oli vielä siinä keskenkasvuinen, että oletti Jumalan puhuvan Eelin äänellä. Samuel ei voinut ymmärtää, että hänen lähin paimenensa ja ’pastorinsa’ oli jotenkin etääntynyt Jumalasta. Samuel luotti Eeliin, mutta Jumala ei luottanut häneen, koska antoi poikiensa jatkaa moraalitonta elämäntyyliään. Samuelin oli vaikea irrottautua Eelin auktoriteetista ja ottaa vastaan Jumalan puhetta, jossa ei kuuluisi sen aikaisen temppelipalveluksen – siis seurakunnan, kirkon ja perinteen – ääni, vaan Jumalan aito ääni irrotettuna kaikesta ihmisten mukaisesta ajattelusta.

Samuel oli varmasti järkyttynyt, kun hän sai tietää, mitä Jumala ajatteli hänen hengellisestä isästään ja lähimmästä pastoristaan Eelistä. Hänen maailmankuvansa särkyi ja hän ei olisi halunnut kertoa asiaa Eelille. Jumalan sanoma sisälsi nimittäin niin synkän tuomion Eelille ja hänen menettelytavoilleen:

Sinä päivänä toteutan sen, mitä olen puhunut Eelille ja hänen suvulleen, alusta loppuun saakka. Olen sanonut hänelle, että ikuinen tuomioni kohtaa hänen sukuaan, koska hän tiesi poikiensa halventavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa. Sen tähden minä vannon Eelin suvulle: eivät uhrit eivätkä lahjat koskaan sovita Eelin suvun rikosta. 1.Sam.3:12-14.

Niinpä mekään emme kovin hyvin ymmärrä Jumalan ajatuksia ja aikomuksia, jos aina vaan ihannoimme omaa kirkkokuntaamme ja pidämme sen opetuksia hengellisyyden huipentumana. Jos aina vaan katsomme prameita ulkonaisia puitteita ja niitä ihastelemme, joudumme kuulemaan: Tähän ei jää kiveä kiven päälle. Luuk.21:6. Jos aina vaan askartelemme tuttujen asioiden kanssa ja pidämme tuttuutta jonakin luotettavuuden mittarina, jäämme paikallemme. Hengellinen kasvumme pysähtyy. Jos sen sijaan uskaltaudumme sille alueelle, jossa mikään kirkko ei määrää, mitä saa ajatella, jossa mikään ulkonainen jumalanpalvelus ei sido tai perinne kahlitse, silloin voimme kuulla Jumalan äänen uudella tavalla. Voimme saada kuulla asioita, joita emme olisi mitenkään keksineet omasta päästä. Yhtäkkiä maailma näyttäytyy uutena, kuva seurakunnasta mullistuu, papit putoavat jalustaltaan, Jumalan sana avautuu ja alamme nähdä kolmiulotteisesti.

Uskallus, joka mahdollistaa olla Jumalan kanssa kahden, voi mullistaa elämämme. Siinä koemme kasvua, harppauksen eteenpäin, uskon ja itseluottamuksen vahvistumisen, jota alamme itse varovasti kutsua uskossa aikuistumiseksi. Innostus valtaa mielemme, Pyhän Hengen tuore läsnäolo valtaa sydämen, hengitämme syvään, imemme itseemme joka sanan, jonka Herra puhuu.

Kun sinun sanasi tulivat minulle, minä ahmin ne. Sanasi olivat minun iloni ja sydämeni riemu. Sinä, Jumala, Herra Sebaot, olet kutsunut minut omaksesi! Jer.15:16.