Kuukausi: helmikuu 2021

Posted on

Voideltu mutta kätkössä

Hän antoi minulle suun kuin terävän miekan, kätensä varjoon hän minut kätki, hän teroitti minut kuin nuolen, viineensä hän minut talletti. Jes.49:2.

Asiayhteydestä ilmenee, että Jumala teki näitä asioita Kristukselle jo äidin kohdussa. Siellä hän kasvoi piilossa. Lapsuus ja nuoruus kuluivat häneltä enimmäkseen yksityisyyden suojissa. Mutta Jumala valmisteli monia asioita Jeesuksen elämässä, jotta ne voitaisiin ottaa esille, kun julkinen palvelutyö alkaisi.

Oletko tullut ajatelleeksi, että näin on sinunkin kohdallasi? Saatat olla turhautunut siitä, että sinun palvelutyösi on vain jatkuvasti kuin siemen. Sen istuttaminen ja kasvattaminen ei oikein ole lähtenyt käyntiin. Jumala on tehnyt sinussa työtään, mutta lopullinen sysäys, joka laittaisi sinut liikkeelle, ei ole tapahtunut. Olet valmiina, mutta kuin piilossa. Olet kuin nuoli kotelossa ja ihmettelet, milloin Jumala nostaa sinut jousensa jänteelle.

Näitä vaiheita on jokaisen Jumalan ihmisen kestettävä. Eihän se helppoa ole, kun joku vieruskaveri saa vastuuta, kun jokin palvelutehtävä menee sivu suun, vaikka sinulla on lahjoja, sinulla on paljon hyviä ideoita ja sinulla on mielestäsi voitelukin. Aina vaan joku ohittaa sinut. Kaiken lisäksi sinut nolataan heti, kun yrität jotain.

Kaiken tämän keskellä sinulle tulee hetkiä, jolloin epäilet, onko sinusta mihinkään. Kaikki näyttää niin epäselvältä, unelmasi näyttää rauenneen tyhjiin, mitään ei tapahdu. Jokaisen rohkaisun tai lupauksen jälkeen saat kuulla lannistavia kommentteja.

Mutta on hyvä tiedostaa, että Jesaja todellakin puhui Kristuksesta. Jos sinä seuraat häntä, ei ole ihme, jos sinunkin pitää odottaa Jumalan aikaa, hetkeä jolloin ”aika on täyttynyt”. Jeesuksen piti odottaa 30 vuotta, että sai palvella julkisesti 3 vuotta.

Lopuksi haluan lainata Raamatusta kohtaa, joka hyvin huipentaa tämän postauksen teeman. Sillä kun Jumala ilmestyy sinun elämässäsi, saatat ihmetellä, millä tavalla se tapahtuukaan. Siinä tavassa on jotakin, jota menestysteologialle allergiset eivät kestä. Heidän on parasta panna nyt silmät kiinni tai muuten tulee näppylöitä:

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef.3:20.

Posted on

Opettelemme rohkaisemaan

Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin. 1.Tess.5:11.

Rohkaiseminen mainitaan armolahjana (Room.12:8), mutta rohkaiseva asenne on myös luonteenpiirre. Rohkaisemista voi oppia.

Ensimmäinen vaihe tässä opettelussa on oppia erottamaan, mikä on kannustavaa ja mikä on lannistavaa. Jos emme harjaannu erottamaan näitä toisistaan, emme koskaan opi olemaan hyviä rohkaisijoita.

Luonnollinen ihminen ei oikein tahdo osata rohkaista muita, vaikka paljon riippuukin kasvuolosuhteista ja perheen antamasta esimerkistä. Jos lapsuuden perheessä on osattu rohkaista, se säilyy luonteessa ehkä läpi vuosien. Mutta useimmilla on sellainen tausta kuin minullakin. Rohkaisun sijasta vähättelyä, alas painamista, jopa naureskelua tyyliin ”älä luulekaan, että sinä voisit mitään sellaista saada aikaan!” Lannistaminen on meille tutumpaa ja se on yksi syy, miksi painamme muita alas.

Emme tietenkään miellä sitä lannistamiseksi, vähättelyksi tai epäuskoksi, vaan olemme vain realisteja, palautamme leijumaan lähteneet maan pinnalle, kerromme ihmiselle, joka on mitä ilmeisimmin ryhtynyt haihattelemaan, elämän tosiasioita. Suojelemme häntä pettymyksiltä. Jos joku pastori on uskon hengessä heille saarnannut, varoitamme häntä hyvän hyvyyttämme menestysteologiasta. Näin siis emme suinkaan lannista, saati tee mitään pahaa, mehän tarkoitamme joka suhteessa toisen parasta. Ohjaamme pois uskaliailta poluilta takaisin turvalliseen maastoon.

Näin emme edisty. Jäämme omassa kasvussamme tiettyyn pisteeseen ja jarrutamme aina muidenkin kasvua. Jos haluamme tulla uskon ihmisiksi ja oppia myös rohkaisemaan toisia, meidän täytyy sisäisesti kasvaa ja oppia pois vääristä asenteista. Emme voi olla pessimistejä ja rohkaisijoita yhtä aikaa. Emme voi pultata itseämme oikeaan oppiin tai kirkon kivijalkaan, jos haluamme liitää kotkan lailla yläilmoissa. Se ei tarkoita oikean opin tai kirkon opetuksen hylkäämistä, se tarkoittaa, että niillä on merkitystä vain hengen vapaudessa. Emme voi olla täysipainoisesti uskon ihmisiä, jos ankkuroimme itsemme ulkonaisiin ja näkyviin asioihin.

Joudumme hengellisen kasvun tielle, jos mielimme ketään auttaa eteenpäin. Joudumme syventymään Raamatun sanaan ja sulauttamaan itseemme Jumalan ajatuksia, jos haluamme kasvaa uskon ihmisiksi. Seurakunta ei siihen välttämättä kykene, kukaan pastori ei voi sitä tehdä noin vain. Jos haluamme sananjulistajien auttavan meitä, joudumme laittamaan heidät tiukkaan seulaan.

Tämä prosessi, jossa opettelen ymmärtämään, mikä on uskoa ja mikä epäuskoa, mikä on lannistamista ja mikä rohkaisemista, mikä on uskon kannalta myönteistä ja mikä kielteistä, se voi kestää kauan ja ottaa aikaa. Parempi varautua siihen, että kasvun varaa on ja kasvu kestää eliniän. Paavali neuvoo, millainen veli sopii vanhimmaksi:

Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet. Tit.1:9.