Jumalan hyväksyntä

Mutta Raakel oli jo kuolemaisillaan, ja viime hetkellään hän antoi pojalle nimen Benoni. Jaakob kuitenkin antoi hänelle nimeksi Benjamin. 1.Moos.35:18.

’Vaivan poika’ vaihtui ’Onnenpekaksi’. Synnytyksen tuskat määrittivät äidin silmissä pojan persoonaa, mutta isä halusi, että poika heijastaisi hänen voimaansa ja hänestä tulisi hyvin pärjäävä kaveri eikä mikään voivottelija. Nimi voidaan tällä tavalla nähdä kuvana kantajansa persoonasta ja ennustuksena, millainen ihminen hänestä tulisi – kuka nyt haluaa ihmisen etunimen niin syvällisesti ottaa. Minun nimeni tarkoittaa ”Herra on kuullut, että minua syrjitään”. Siinä on tavallaan sekä kielteinen että positiivinen lupaus. Sama lupaus on kirjoitettu Raamattuun myös näin: Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen. Ps.27:10.

Daavid joutui omassa perheessään väheksytyksi. Hänen katsottiin olevan sopiva paimenpojaksi, mutta ei mihinkään miesten hommiin. Isä ei häntä noteerannut ja isoveljet tuuppivat takariviin, mutta kuten tiedämme, Daavidista oli kasvamassa kansan johtaja.

Monesti joudumme väheksytyiksi omassa perheessämme tai sukumme keskellä. Osaatko sinä käsitellä tämän huonon palautteen, kun sinua irvaillaan, syrjitään, vaietaan kuoliaaksi tai arvostellaan päin näköä? Kysyn tätä, koska minun mielestäni sinun pitäisi osata pitää pääsi pystyssä, mielesi rohkeana, itsetuntosi vahvana ja mennä eteenpäin sydämessäsi Hengen ylläpitämä tyyneys. Sinun kuuluisi katsoa tulevaisuuteen varmana siitä, että olet Jumalan silmissä arvokas, olet kutsuttu jaloon työhön, ainutlaatuiseen elämään – sellaiseen, jolla on Jumalan antama nimi. Joku on voinut nimitellä sinua väärillä sanoilla ja sinun tulisi nyt löytää oikeat sanat. Jos sait jossakin elämäsi vaiheessa taakaksesi huonon nimen, etsi uusi. Etsi itsellesi Hengen antama nimi, piirrä itsestäsi omakuva, joka on Jumalan suunnitelman näköinen, sillä varmaa on, että:

Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki, ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa. Jes.62:2-3.

Se voi vaatia uskoa, kärsivällisyyttä, pelottomuutta, voimakasta tahtoa, peräänantamattomuutta, mutta niitä kaikkia saa Jumalalta – kaikkia riittävästi, jokaista sopivasti. Kun Jumala on sinut kutsunut elämään hänen suunnitelmansa mukaan, silloin Pimeyden voimat jarruttavat, estävät, sabotoivat ja pistävät kapuloita rattaisiin mielin määrin. Kun tietää, että niin vääjäämättä tapahtuu, siihen voi suhtautua tyynesti. Kun tietää, että Hyvä Paimen kulkee rinnalla ja suunta on Jumalan hyväksymä, voi pyrkiä päämäärään iloisin mielin.

Minä Tertius

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoliksi kutsuttu, ja veli Sostenes tervehtivät Korintissa olevaa Jumalan seurakuntaa… 1.Kor.1:1-2.

Sanoin eräälle uskon ystävälle omasta roolistani, että ”minä olen vain tällainen soostenees… kirjuri…” Sehän herätti asianmukaista hilpeyttä, vaikka kirjurit ja sihteerit ovat tärkeitä henkilöitä omalla paikallaan. Paavalilla oli näitä kirjureita apunaan, useitakin eri henkilöitä, jotka sanelun mukaan kirjoittivat Paavalin ajatuksia. Näitä henkilöitä olivat ainakin Sostenes, Silvanus, Tertius ja Timoteus. Huomaamme välillä, että Paavali on puhunut hengästyttävän nopeasti ja ajatukset tulevat ryöpyten ja vaikutelmaksi jää, että kirjurin on täytynyt jälkeenpäin vähän oikoa Paavalin sanomisia ja järjestellä lauseita. Raamatunkääntäjätkin vielä tänä päivänä muuttavat alkuperäisiä lauserakenteita selkeämpään muotoon.

Nämä Paavalin sihteerit ovat olleet tärkeitä toimijoita Paavalin kirjeiden muistiinmerkitsijöinä, mutta jääneet toisaalta aika vähälle huomiolle. Tertius mainitaan vain Roomalaiskirjeen kirjoittajana. Mikä vaatimattomuus kuvastuukaan Tertiuksen omista sanoista:

Terveisiä myös minulta, uskonveljeltänne Tertiukselta, joka olen sanelun mukaan kirjoittanut tämän kirjeen.  Room.16:22.

Toisaalta – mikä kunniamaininta Tertiuksen ansioluettelossa, kun hän esittää sen taivaassa Herralle. Mitkä aplodit hän saisi kaikkien sukupolvien seurakunnalta siitä ansiosta, että on välittänyt meille Roomalaiskirjeen. Raikuvat suosionosoitukset täyttäisivät taivaan salit.

Tertius varmasti keskittyi tekemään työnsä hyvin. Emme tosin tunne häntä erityisemmin, sillä hän ilmestyy kuvaan vain tässä ja häipyy sitten historian hämärään. Voimme kuvitella tekstin viimeistelyä ajatellen, että hän suhtautui työhönsä vakavasti ja teki sen parhaansa mukaan. Ja onnistui. Roomalaiskirje on niin täynnä Hengen inspiraatiota, että myös Tertiuksen on pitänyt soida siinä harmonisesti mukana. Hän on kuin hieno instrumentti Paavalin kädessä, täydellisesti viritetty, juuri siinä sävellajissa hyvin soiva.

Tekisi mieli sanoa: ”Tertius, rakas veli, teit hienoa työtä! Mitä sinulle kuuluu?” Hassu kysymys – mitä nyt kirkkauteen ylennetylle kuuluu? Tekisi silti mieli kommentoida siihen apostoli Johanneksen sanoin, joka kirjoitti ystävälleen Gaiukselle: Rakas ystävä, toivon, että sinulle kuuluu joka suhteessa hyvää ja että olet terve; sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää. 3.Joh.1:2.

Niin, emme tunne Tertiusta, mutta saamme tavata hänet taivaassa – toivon mukaan.

Voimme siis ymmärtää, että uskovalla voi olla ansioita, vaikkei hän omilla ansioilla taivaaseen pääsekään. Jeesus Kristus on ostanut meidät verensä hinnalla ja turvaamme hänen ansioonsa. Mutta silti voimme kysyä: ”Tällaisena, armosta pelastuneena, onko minulla tuoda Herralle mitään, mitä voisi pitää huomionarvoisena?” Arvasiko Tertius oman roolinsa Roomalaiskirjeen muistiinmerkitsijänä? Tajusiko hän, että hänen elämäntyönsä huipentuisi siinä ja säteilisi laajalle ja kestäisi niin hyvin ajan kulutusta? Tuskin. Meidän elämämme huippukohdat taitavat lipua varsin usein ohi huomaamatta. Emme edes itse tajua elämän tuoksinassa, milloin tuli tehtyä jotakin kuolematonta. Mutta Jumala näkee asiat totuuden valossa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo:

Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä. Hepr.6:10.