Hengen palveluvirka

Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka! 2.Kor.3:7-8.

Sana ’kirkkaus’ on iskostunut suomenkieliseen raamatunkäännökseen jo varhaisista ajoista alkaen ja sana tuntuu istuvan hyvin hengelliseen käyttöön. Kun pysähdyin sitä miettimään, tajusin kuinka kaanaankielinen ilmaisu se on. Ei oikein aukea, mitä sillä tarkoitetaan. Englannin kielessä sama sana on ’glory’ – senhän ymmärtää lopulta paremmin. Sanalla tarkoitetaan siis kunniaa, loistokkuutta, ylhäisyyttä, korkea-arvoisuutta. Tai sitten tulee mielikuva paikasta, joka on kirkkaasti valaistu. Jokin taivaan sali varmaan on sellainen häikäisevä paikka?

Paavali kuitenkin käyttää sanaa puhuessaan sananjulistuksesta – kuinka arvokasta virkaa hoidetaan, kun saarnataan evankeliumia. Mooses saarnasi aikoinaan lakia ja hänen kasvonsa säteilivät. Mutta sitten se loisto sammui ja Mooses pani peitteen kasvoillensa. Paavali päätyi siihen, että koko Israelin kansalla oli hänen aikanaan peitevaate silmillään.

Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. 2.Kor.3:14.

Valitettavasti nykypäivänäkin monella on peitevaate silmillään, kun arvioidaan, miten paljon he arvostavat sananjulistusta. Kovin harva loppujen lopuksi arvostaa. Eräs sisar, joka oli evankelista ja tutki paljon Raamattua, jotta pystyisi jakamaan siitä muillekin elämän leipää, joutui huomaamaan, että hänen työtään ei arvostettu. Jollakin kesäleirillä, jossa hän saarnasi ja muut sisaret häärivät keittiössä, hänen katsottiin vain laiskotelleen. Eivät käytännön ihmiset ja maanläheiset uskonveljet/sisaret aina jaksa ymmärtää, mitä ihmiseltä vaaditaan, että hän voi opettaa sanaa. Saarnatautinenhan se vain on!

Opetellaan siis arvostamaan Jumalan sanan julistamista. Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Gal.6:6. Enhän minä tätä itseni takia sano – kyllä minä kestän asua ’nollakatu nollassa’, mutta on jokaiselle siunaukseksi arvostaa niitä, jotka näkevät vaivaa sananjulistajina. On siunaukseksi rukoilla heidän puolestaan, että Herra antaisi oikeat sanat suuhun, kun he ryhtyvät puhumaan (Ef.6:19). Kun sinä poistat peitevaatteen sen kirkkauden tieltä, jota julistetaan, sinä saat itse muuttua:

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.

Jumalan prosenttiliike

Kehitysavun nostamisen tavoite on joskus 80-luvulla saanut nimen ’prosenttiliike’. Mutta Jumalalla on myös prosenttiliike, jonka idea nousee esiin kertomuksessa Gideonin sotaretkestä midianilaisia vastaan. Gideonilla oli nimittäin ensi alkuun 32 tuhatta miestä. Jumala vaati kuitenkin vähentämään väkeä ja ensimmäinen karsinta jätti joukkoihin kymmenentuhatta miestä (Tuom.7:3). Seuraava karsinta oli dramaattinen:

Gideon vei väkensä veden äärelle, ja Herra sanoi hänelle: ”Erota kaikki ne, jotka latkivat vettä kielellään niin kuin koirat, niistä, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan.” Niitä, jotka latkivat vettä kielellään, oli kolmesataa miestä; kaikki muut laskeutuivat polvilleen ja ammensivat kädellä vettä suuhunsa. Tuom.7:5-6.

Jäljelle jäi vain kolmesataa miestä, toisin sanoen yksi prosentti alkuperäisestä määrästä. Voimme miettiä tätä ja kannattaa miettiäkin hartaasti. Jos helluntaiherätyksen koko väkimäärästä otetaan prosentti, se tarkoittaa noin neljääsataa henkilöä. Olenko brutaali, jos sanon, että suunnilleen tuo määrä herätyksen jäseniä on käyttökelpoisia Jumalalle? Vai miten tämä pitäisi ymmärtää? Jumalan ajattelutapa on joskus aika yllättävä ja suorastaan tyly.

Minkälainen ihminen sitten on ylipäätään käyttökelpoinen Jumalalle? Esimerkin valossa pitää olla erittäin nöyrä ihminen, sillä vain tosi vaatimaton ja nöyrä ihminen voi olla koiran kaltainen. Nöyrä ihminen menee polvilleen – heitähän riitti paljonkin – mutta että painaa vielä päänsä syvään ja ’latkii vettä kielellään kuin koira’ – siinä ilmenee jotakin poikkeuksellista. Tuskin kukaan tällä tavalla nöyrää teeskentelee, tuskin näillä eleillä enää mitään esitetään, tuskin ollaan ollakseen. Näillä eleillä ei enää välitetä arvokkuudesta.

Emme pysty luotaamaan ihmisen sisintä olemusta, sillä näemme usein ihmisen vain pinnalta. Mutta Jumala näkee sydämen ja osaa arvioida, kuka on valmis antamaan kaiken kunnian Herralle. Kun sellainen nöyryys jossakin ihmisessä asuu, hän päätyy varmuudella Jumalan käyttöön. Jotkut tosin yrittävät nöyryyttää meitä saadakseen aikaan saman asian, mutta useimmiten epäonnistuvat. Eihän Jumalan kasvatustyötä voida tehdä ihmiskäsin. Moni tumpula on sitä yrittänyt ja saanut aikaan pelkkää vahinkoa.

Voimme silti suhtautua tähän käyttökelpoisuuteen toivorikkaasti ja antautua Jumalan käyttöön. Pyhitys on vaikea käsite ja sen selittäminen jokseenkin hankalaa, mutta lyhyesti sanoen Jumala pyhittää meidät, kun antaudumme hänen käyttöönsä. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät. Room.6:19.

Jumalan prosenttiliike on ahdas portti. Vaatii tiettyä luonnetta päästä valittujen joukkoon. Pelastukseen osalliset kuitenkin kutsutaan palvelukseen aika ajoin ja käyttökelpoisuus voi olla jotakin, jota itse ei edes havaitse. Se vaan tapahtuu, Jumalan suuresta armosta. Kiitetty olkoon Herra, joka tekee mahdottomasta mahdollisen.

Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: – Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Jaak.4:6.