Hänen rakkautensa kantaa

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal.2:20.

Paavalin väittämä kuulostaa rehvakkaalta: ”Kristus elää minussa”. Arastelisin itse niin todeta. Koen, että minulla on vielä matkaa siihen pisteeseen. Mutta tuon seuraavan lauseen allekirjoitan mielelläni: ”Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.” Siinä on lyhyesti uskon ydin. Jeesus rakastaa minua. Se on rakkautta, joka kantaa, joka ylläpitää mielenterveyttäni, joka antaa voimaa elää kaikkien vastuksien keskellä. Se kuittaa minun omat vikani ja vihaisten ihmisten väärät syytökset.

Ihmiset etsivät rakkautta toisiltaan ja se on luvallista. On luonnollista etsiä parisuhdetta ja tavoitella onnellisuutta rakastavan ihmisen rinnalla. Mutta jos pysähdymme sinne Sykarin kaivolle (Joh.4), jonne Jeesuskin pysähtyi, löydämme sieltä naisparan, joka on etsinyt rakkautta pienen ikänsä. Viides (tai jopa kuudes) mies menossa ja aina vaan sama kierre jatkuu. Parisuhde ei tyydytä sydämen janoa, joka ikävöi kestävää ja uskollista rakkautta.

Rakkauden jano – siinä ihmiselon keskeisin pyrkimys. Jeesus ymmärtää hyvin Sykarin kaivolla kohtaamaansa naista ja tarjoaa hänelle ikuista rakkautta. Jeesus kuvailee sitä lähteeksi. Hyväkin kaivo voi kuivua, mutta Jumalan rakkauden lähde kumpuaa elämää, joka tulvii taivaan Isän sydämeltä. Ei se ole samanlaista kuin maallinen rakkaus, mutta se on rakkautta, joka tyydyttää ihmisen syvimmän kaipauksen. Jumalan syli on enemmän kuin ihminen osaa kaivata. Kun ihminen lähestyy Jumalaa rukoillen Hengessä ja totuudessa, hän saa kokea unelmiensa täyttymyksen.

Lyhyen keskustelun kautta Vapahtaja neuvoo oikean lähestymistavan Sykarin kaivon naiselle. Rakkauden kaipuussa kannattaa pysähtyä Jumalan rakkauden lähteelle. Vain Vapahtaja, kaikkien ihmisten Pelastaja, voi olla vastaus siihen syvään kaipuuseen, jonka itse Jumala on asettanut sydämeemme.

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef.3:20-21.

Iloitkaa ja riemuitkaa

’Nyt olen tuonut sadon parhaat hedelmät siitä maasta, jonka sinä, Herra, minulle annoit.’ Pankaa lahjanne sitten Herran, Jumalanne eteen, kumartukaa rukoilemaan häntä ja iloitkaa kaikesta siitä hyvästä, minkä Herra, teidän Jumalanne, on teille ja teidän perheillenne antanut. 5.Moos.26:10-11.

Kiitollinen mieli syntyy, kun huomaamme, miten Herra on meistä pitänyt huolta. Hän on antanut meille kaikkea ulkonaista hyvää ja olemme kiitollisin mielin voineet antaa itsekin lahjoja Jumalan valtakunnan työhön. Kun Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan, löydämme joitakin nimettyjä ilon aiheita, esimerkiksi:

Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne! Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen, lähettää sadekuurot ajallaan, antaa syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen. Joel 2:23.

On tärkeää saada kasvukautena hyviä säitä, jotta pellot tuottaisivat meille syötävää. Voimme iloita puolisosta (Sananl.5:18), lapsista (Ps.127:4) ja lapsettomuudestakin (Jes.54:1, Gal.4:27). Köyhyyskään ei estä tuntemasta kiitollisuutta Jumalan huolenpidosta: Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret! Herra lohduttaa kansaansa, hän hoivaa köyhiä lapsiaan. Jes.49:13. Mutta kaikkein syvin kiitollisuus valtaa meidät, kun saamme hengellisiä lahjoja.

Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan. Luuk.10:20. Voimme iloita ennen kaikkea evankeliumista, kun olemme vastaanottaneet pelastuksen Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä ilo voi tulla myös siitä, mitä Jumala on tehnyt toisen ihmisen kohdalla: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Luuk.15:6. Voimme iloita Kristuksen lupauksesta olla kanssamme joka päivä: Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra. Sak.2:14.

Monien luonnollisten ja hengellisten ilonaiheiden lisäksi voimme iloita jopa rististä. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 1.Piet.4:13. Voimme iloita vainoistakin, jos joudumme sellaista kestämään: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. Matt.5:12.

Spontaani ilo ja ylistys kuuluvat uskovan elämään, kun Herran hyvyys ympäröi meidät. Kiitollisuus on yksi sisäisen rauhan takaajista. Olemme levollisia, kun näemme, miten Herra on huolenpidossaan uskollinen.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! 2.Kor.1:3.