Kuukausi: maaliskuu 2021

Saatamme joutua kulkemaan erämaassa väsyttäviä taipaleita. Kaipaamme Jumalan kosketusta, hengen virvoitusta kuin vaeltaja, joka janoissaan hakee lähdettä. Uskomme Herran hyvyyteen, mutta emme mielestämme saa tuntea Jumalan läsnäoloa ja rakkautta. Välillä kokeilemme, josko ihmiset näkisivät sisäisen hätämme ja huomioisivat meitä – ja petymme. Kuljemme elämän tietä eteenpäin raahustaen, väsyksissä ja pää painuksissa.

Psalmi 102 kertoo teemansa heti ensimmäisessä jakeessa: Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. Ps.102:1. Ja todellakin – tämän psalmin on kirjoittanut joku, joka tietää, missä minä menen. Hän rukoilee: Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi. Ps.102:2.

Kannattaa lukea koko psalmi. Jossain keskivaiheilla alkaa toivon kipinä syttyä ja usko Jumalan hyvyyteen palautua.

Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika. Ps.102:14.

On ratkaisevaa, että tämä käänne tapahtuu. Jos jäämme epätoivoon, emme jaksa elää uskossa, vaan ennen pitkää palaamme maailmaan. Kuinka tervetullut onkaan tämä uskon ilmaus, kun se vakuuttaa meille: armon aika on ihan ovella! Jumala ilmestyy! Minä saan avun! Uskossa näen jo sen: Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan. Ps.102:18.

Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa. Ps.102:19.

Niin, Jumalan sana on kirjoitettu meidän esivanhemmillemme, meille itsellemme ja tulevalle polvelle. Jumalan sanan täysi vastaanottaminen ja uskon syntyminen ihmisten sydämissä aikaansaa kiitosta. Ahdinkomme päättyy, rauha valtaa sydämen, kun Herran henki luo meidät uudeksi. Me vanhat uskovatkin saamme uudistua, kun  pääsemme lähteelle, kun Henki meitä virvoittaa, kun sana koskettaa. Ylistys alkaa pulputa suustamme, kädet nousevat kiitokseen. Olemme jälleen siinä ihanassa olotilassa, jonka Pyhä Henki saa aikaan, kun elävä usko on ottamassa ilon vastaan.

Nyt voimme siirtyä oikeassa mielialassa psalmista 102 seuraavaan psalmiin:

Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:1-2.

Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17.

Jos tehdään haku sanalla ’usko’ raamatunkäännöksestä 1992, saadaan 80 kappaletta paikkoja, joissa sana esiintyy perusmuodossaan. ”Uskosi, uskovien, uskotte” ynnämuut ovat mukana tässä luvussa. Mutta kaikkihan me ymmärrämme, mitä sana ’usko’ tarkoittaa – eikö?

Usko tekee meistä uskovia ja uskovina kuulumme seurakuntaan. Jos emme viihdy seurakunnassa, joudumme takaisin maailmaan – niinkö se menee?

Usko siis määrittää asemaamme suhteessa toisiin ihmisiin. Uskovaisuus on sosiaalinen status. Uskoon tullessa saimme syntimme anteeksi ja taivasosan. Pääsemme taivaaseen, koska olemme uskossa. Näin triviaali käsitys uskosta ulottaa merkityksensä ajan rajan tuolle puolen.

Usko on kuitenkin tätä triviaalikäsitystä monipuolisempi asia. Usko on laajasti ottaen luottamusta siihen, että se mitä Jumala sanoo, on totta, oikeaa ja varmaa. Jumalan sanaan voimme luottaa ja hänen lupauksensa voimme omistaa omalle kohdallemme ja odottaa sen toteutumista varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Room.4:21.

Joskus Jumalan lupaus tulee meille profeetallisen sanan kautta. Raamatussa on runsaasti profeetallista ilmoitusta, mutta profetia voi tulla meille suoraan tai toisen uskovan kautta. Seurakunnan keskuudessa tapahtuva profetoiminen on armolahjan toimintaa. Profetian vastaanottaminen uskossa on tärkeä vaihe. Ilman uskoa profetia voi jäädä toteutumatta.

Usko on vaikea pitää elävänä niissä olosuhteissa, missä tapahtumat vyöryvät vastakkaiseen suuntaan. Jumalan lupaukset eivät tunnu todellisilta, jos joutuu keskelle vastoinkäymisiä ja jos tapahtuu jotakin peräti vastakohtaista. On sen vuoksi hyvä tietää, että Jumala koettelee uskoamme. Yleensä koetukset vahvistavat uskoa, jos emme luovuta.

Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Room.4:20.

Minkälaisessa uskon koulussa sinä olet menossa? Jokin aika sitten piti olla mukana koronapassi. Meillä uskovilla on oltava mukana taivaspassi. Mutta joka käänteessä tarvitsemme uskoa – pienissä ja suurissa asioissa. Vastoinkäymisten keskellä varsinkin tarvitsemme vahvaa uskoa. Usko ei kuitenkaan ole jokin suoritus, jonka pinnistämme esille. Usko on varmuutta Jumalan lupauksista, hänen sanansa mieleen palauttamista, levollisuutta, kun tiedämme, että elämme uskosta, emme näkemisestä. Usko antaa sisäisen rauhan, kun odotamme Jumalan lupausten toteutumista.

Luuletko, että kotkanpoika tarvitsee uskoa, kun se ensi kerran levittää siipensä ja hyppää tyhjyyteen? Onhan se nähnyt emon tekevän niin – joten se uskoo, että siivet kantavat. Sinä olet kuullut Jumalan äänen – luota siis, että sinunkin uskosi kantaa.

Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen. 1.Tess.1:3.