Kuukausi: maaliskuu 2021

Jeesus puhui heille vakavasti: ”Olkaa varuillanne. Varokaa fariseusten ja Herodeksen hapatetta.” Mark.8:15.

Monet ymmärtävät vaivatta tämän hapatevertauksen, mutta joiltakin se menee yli hilseen. Minäkin otin oikein auki Wikipedian artikkelin taikinajuuresta, jotta virkistäisin ajatuksiani tästä aiheesta. Lapsena sain katsella tätini leivän tekoa, joten tiedän, miltä se ruistaikinan tekoon tarkoitettu tiinu näyttää eri vaiheissa. Sehän on suuri saavi, jossa on vanhan taikinan jäänteet pitkin reunoja. Juuri siinä onkin se taikinajuuri. Ei tarvinnut erikseen säilyttää sitä missään, sillä se säilyi astiassaan. Saatettiin kyllä lisätä edellisen satsin leipää taikinaan mukaan säätelemään happamuutta ja makua. Kun siihen lisättiin vähän vettä, suolaa ja ruisjauhoja, se alkoi vähitellen kuplimaan. Minä olin juuri sen mittainen, että näin saavin reunojen yli, miten se taikinan juuri porisi siellä puntun pohjalla. Taikinajuuri määrää suurelta osin myös leivän maun ja happamuuden.

Sinun saavisi, jossa sinua leivotaan hengellisesti, on sinun seurakuntasi. Vertauksen mukaan sinä saat makusi ja happamuutesi suoraan siitä yhteisöstä, jossa kasvat. Minä jouduin lähtemään pois helluntaiseurakunnasta, koska siellä leivottu leipä oli liian hapanta. Liian hapan leipä aiheuttaa vatsanpuruja. Mutta toiset syövät sellaista leipää ilman ongelmia. On tärkeää oppia säätämään omaa ruokavaliota, jotta vatsa voi hyvin.

Kun taikinajuuri on sopivasti kehittynyt, siihen lisätään jauhoja ja valmistetaan varsinainen taikina. Leivästä saadaan halutunlaista vaihtelemalla erilaisten jauhojen suhteita, mutta tätini leipoma leipä tehtiin pääosin ruisjauhoihin. (En ole tarkemmin selvillä reseptistä.) Taikina nousee ilman hiivaakin juuressa luonnostaan olevien hiivojen avulla. Leivonta tästä eteenpäin menee normaalien paistorutiinien kautta. Meillä oli leivinuuni paistamista varten. Ehkä nykyään leipä pakastetaan, mutta silloin, kun minä olin tiinunkorkuinen, leivät nostettiin vartaaseen kuivumaan. Sitten söimme kovaa leipää, mutta totuimme siihen.

Jeesus siis varoitti neljänlaisesta hapatteesta: ainakin fariseusten, saddukeusten ja herodeksen. Ehkä myös kirjanoppineisuuden hapatteesta voidaan puhua. Jossain mainitaan myös ilkeyden ja pahuuden hapate.

Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Gal.5:9. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa. 1.Kor.5:8.

Mikä siis on se rohkaisu, joka tähän sisältyy? Ainakin minulle itselleni on tärkeää, etten näiden kirjoitusteni kautta syötä ihmisille liian hapanta leipää. Minun sydämessäni on omanlaisensa taikinajuuri ja se määrää pitkälle leivän maun. Samoin sinä voit lopultakin vaikuttaa siihen, minkälaista leipää syöt. En kehota ketään lähtemään pois seurakunnastaan, kuten itse tein – se on mahdollisuus, mutta sopii vain harvoille – mutta aina voimme valita, minkälaista julistusta kuuntelemme, minkälaista Raamatun tulkintaa suosimme. Aina voimme ottaa kantaa evankeliumin puolesta vanhan liiton sijasta. Aina voimme välttää leipää, josta saamme vatsanpuruja.

Siunausta sinulle oman ruokavaliosi kehittelyyn ja hyvän ja ravitsevan hengellisen ruuan löytämiseen.

Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi. Ps.104:28.

”Lähtekää täältä. Menkää temppeliin ja julistakaa kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat.” Ap.t.5:20.

Jos janoamme kuulla uuden elämän sanoja, meidän täytyy kääntyä Jumalan puoleen ja kuunnella, mitä Jumalan Poika puhuu. Erilaisia tarinoita on maailma pullollaan. Tarinat voivat olla kiinnostavia, ne voivat välittää tunnelmia ja tietoakin, jopa opetusta, mutta elämän voima on Jumalan sanassa. On tärkeää kytkeytyä tähän voimaan ja purkaa pois niitä vastuksia, jotka hyydyttävät Jumalan voimaa. Tiedäthän, mitä vastus tekee sähkölle. Epäusko on pahin vastus, joka heikentää Jumalan vaikutusta. Maailmallinen ajattelutapa, synti ja epäusko ovat yhdessä maadoitin, joka ohjaa Jumalan voiman maahan. Se ei silloin auta meitä, ei kosketa eikä tee mitään, vaan raukeaa tyhjiin. Onneksi Jeesus rukoilee puolestamme, kuten Pietarinkin puolesta:

Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Luuk.22:31-32.

Meitä jokaista koetellaan, mutta meillä jokaisella on myös mahdollisuus kytkeä itsemme uskon kautta Jumalan voimaan. Voimme kuunnella eläviä sanoja ja täyttyä Hengellä. Mooseksesta sanotaan: hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi. Ap.t.7:38. Jeesus sanoo: Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä. Joh.6:63. Pyhästä Hengestä Jeesus sanoi: Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa. Joh.16:15.

On nähtävä vaivaa, jotta voimme pitää maailman hengen loitolla ja ruokkia sisäistä maailmaamme Jumalan sanalla ja rakentavilla ajatuksilla. Jos oma uskomme pysyy elävänä, voimme sillä vahvistaa toisiakin. Paavali neuvoo meitä: Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Room.14:1.

Kristillinen elämäntapa vaatii meiltä määrätietoista keskittymistä. Ei mitään askeesia, mutta vakaumuksellista asennetta – muuten virta vie mukanaan. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Room.15:1. Lähiyhteys on tärkeämpää kuin seurakuntayhteys, siis ystävyyssuhteet ja esirukoustuki niiltä rakkailta sisarilta ja veljiltä, joiden kanssa olemme läheisissä väleissä. Seurakuntayhteys voi tietenkin olla avuksi muutenkin, mutta ei seurakuntakaan auta valvomaan, jos se nukkuu seuraunta. Minä en ole ainoa, joka on joutunut ottamaan etäisyyttä seurakuntaan siksi, että se keskittyy valtataisteluihin (tai johonkin muuhun epäolennaiseen) ja rakentelemaan ukkosenjohdattimia. Minun kohdallani ei kai ollut kysymys väärästä uskosta, vaan sain aina huomata, että olin väärä henkilö siihen ja tähän. Olin väärä henkilö rukoilemaan, väärä henkilö kirjoittamaan seurakunnan lehteen, väärä henkilö tekemään Hyvä Sanoman tilauksia, väärä henkilö osallistumaan alueeni soluun, väärä henkilö ehdottamaan mitään keskustelua mistään, väärä henkilö osallistumaan seurakunnan retkellekin jne.

Olen nyt ollut yli 40 vuotta väärä henkilö osallistumaan. Olen oppinut olemaan kiitollinen tästä kaikesta, mutta olen tietysti väärä henkilö ilmaisemaan sitä ja väärä henkilö pitämään mitään blogia…

Mutta suosittelen Jeesuksen seuraamista ja hänen sanojensa kuuntelemista. Uskon niin kuin Simon Pietari: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” Joh.6:68-69.