Pelastusta yleensä kuvataan syntien anteeksiantamuksena, sovituksena ja lunastuksena, joka takaa meille tulevaisuuden taivaassa. Pelastunut ihminen on siis saanut syntinsä anteeksi ja on uudestisyntynyt sisäisesti. Kasteen yksi ominaisuus on puhdistaa meitä edelleen, jotta myös ulkonainen elämämme uudistuu. Kaikessa tässä on yksilökohtainen näkökulma, mutta Raamattu puhuu myös luomakunnan pelastumisesta, joka sekin on Kristuksen ristinkuoleman hedelmää. Jesaja kuvaa Kristuksen persoonaa profeetallisesti näin:
Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: hänen ilonsa on totella Herraa. Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän. Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan. Jes.61:2-5.
Saamme yksilöinä valtavasti rohkeutta elämäämme tällaisten sanan lupausten kautta. Ketäpä ei olisi väärin kohdeltu, kukapa ei olisi saanut osaansa köyhyydestä tai väkivallasta. Jesajan kuvaama messias on juuri sellainen hallitsija, jollaista kaipaamme. Kun hänen valtakuntansa tulee, saamme nähdä myös luonnossa tapahtuvan muutoksen koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen (Room.8:21 KR38):
Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä. Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. Jes.11:6-9.
En osaa sanoa, tapahtuuko tämä kaikki tämän nykyisen ja tuntemamme maan päällä vai vasta uuden taivaan ja uuden maan aikana, mutta mullistavaa se tulee olemaan. Syntiinlankeemuksen kaikki pahat hedelmät on siivottu pois ja saamme elää ’Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa’. Kuinka suuri hän onkaan, majesteetillinen Jumalan Poika, joka kerran tyhjensi itsensä:
Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Fil.2:7-8.
Ylipappi hänet kerran häpäisi ja tuomitsi kuolemaan – viattoman ihmisen, kansansa Messiaan – ja törkeästi nöyryytti häntä. Ylipapin kanssa tosin oli kokoontuneena koko sen ajan hengellinen eliitti:
Jeesus vietiin ylipapin luo, ja koko ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat kokoontuivat sinne… Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: ”Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?” ”Olen”, vastasi Jeesus, ”ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä.” Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?” Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman. Mark.14:53,61-64.
Mitä tahansa nöyryytyksiä olemmekin kokeneet, eivät ne vastaa Vapahtajan kokemaa häväistystä, mutta hänen kärsimyksensä kautta me saamme avun ja pelastuksen, kun uskomme häneen.
Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Hepr.7:26. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Ef.1:6.
Usko kasvuun 