Kuukausi: huhtikuu 2021

Te ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä silloin, kun annoitte veden virrata kalliosta. 4.Moos.27:14.

Olemme tottuneet käyttämään sanaa ’pyhä’ niin että tuskin koskaan sen enempää pysähdymme miettimään, mitä se tarkoittaa. Sukututkimusharrastus pani minut miettimään, miksi ruotsinkielisissä nimissä on niin usein hel-tavu alussa – Helsten, Helqvist, Hällström? Totesin, että päinvastoin kuin englannin kielessä ruotsin kielessä Hell (tai Häll) tarkoittaa pyhää. Sama asia paikannimissä. Historioitsijat katsovat, että ennen kristinuskon tuloa jokin oli pyhä paikka, sillä kivillä ja järvillä ja muilla luontokohteilla oli sielu pakanallisen uskomuksen perusteella ja niitä pidettiin pyhinä sen vuoksi. Käytännössä tämä tarkoitti, että sellaiseen kohteeseen ei saanut koskea millään työkalulla eikä vahingoittaa sitä mitenkään. Kyseessä oli tavallaan senaikainen luonnonsuojelu ja luontokohteiden rauhoittaminen. Jokin komea siirtolohkare oli pyhä eikä sen kylkeen voinut tehdä nuotiota tai edes kiivetä sen päälle. Järvi oli pyhä eikä sitä saanut saastuttaa millään jätteellä. Puu oli pyhä, joten sen kaatamista ei voinut edes kuvitella. Kun mietin näitä, pyhä-käsite sai myönteisen sävyn eikä ollut pakko ajatella asiaa uskonnollisesti.

Kristillinen käsitys pyhästä on tietysti vähän toisenlainen, mutta samojakin piirteitä on. Kun Jumala halutaan pitää pyhänä, se tarkoittaa, että emme koske jumalakuvaan millään väärentävällä tavalla. Haluamme, että Jumala on koskematon, hän on oman ilmoituksensa (Raamatun) mukainen, hänen ominaisuutensa näkyvät hänen alkuperäisessä sanassaan, minkä hän on itse itsestään puhunut. Jos hän on jotakin sanonut, asia on ’niin ja aamen’ – siihen ei ole mitään lisättävää eikä siitä voi ottaa mitään pois. Eilen saatoimme kunnioittaen muistaa erästä suomalaista, joka piti Jumalan väärentämätöntä sanaa arvossa – Mikael Agricolaa! Jatketaan samaan malliin.

Kun Jumala käski Moosesta ja Aaronia puhumaan kalliolle, jotta vesi lähtisi virtaamaan, ei hän tarkoittanut, että kalliota pitäisi lyödä. Aiemmin niin tehtiin, mutta nyt oli uusi menetelmä. Tämän voi kai tiivistää näin: Vanhassa liitossa lyötiin, uudessa liitossa puhutaan kauniisti. Niinpä kun evankeliumia julistetaan, ei ole syytä haukkua kuulijoita ja syyttää heitä – ainakaan puheen painopiste ei saisi olla syyllisyyden virittämisessä – vaan evankeliumin tulisi olla ilosanoma. Evankeliumin tulisi olla raikasta, virtaavaa vettä, helpotus janoon, ei mikään loputon häpeän tunne kuhmu päässä.

Voi, kunpa Suomessakin evankeliumin julistus olisi tätä iloa ja positiivisuutta tulvillaan, sillä suomalaiselle sielulle on tyypillistä olla alemmuuden tuntoinen ja valmiiksi syyllinen. Lyöntejä eivät nämä lyödyt ihmiset enää enempää kaipaa.

Pitäkäämme siis Jumala pyhänä eli noudattakaamme hänen ohjeitaan, kun julistamme evankeliumia. Emme saa esittää Jumalaa ankarana ja vihaisena, jos kerran hän on lempeä ja armollinen. Syntiset ihmiset tietävät kyllä sisimmässään oman kelvottomuutensa, siksi julistuksen on syytä tuoda esiin Kristuksen sydän. Hän kutsuu meitä syliinsä kokemaan rakkautta ja hyväksyntää, anteeksiantoa ja lohtua. Hän kutsuu meitä juomaan sitä elävää vettä, joka sammuttaa janon.

Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Joh.4:14.

Nykyään on olemassa ohjelmia, jotka osaavat värittää vanhoja mustavalkoisia valokuvia. Näitä ohjelmia voi käyttää tietokoneella kuka vaan. Minä olen käyttänyt lähinnä sukutieto-ohjelmistostaan tunnetun My Heritage – organisaation ohjelmaa, jonka he ovat tilapäisesti antaneet ilmaiseksi yleisön käyttöön. Onneksi minulla on paljonkin digitoituja mustavalkokuvia koneellani.

Jotkut kuvat värittyvät hyvin ja elävöittävät ihmisiä ja maisemia. Jotkut taas värittyvät päin seiniä. Esimerkiksi talon käytössä ollut traktori näyttää väritettynä ruostekasalta, vaikka se oli sininen ja pyörän vanteet olivat oranssit. Kaipaisin työkalua, jolla voi kertoa jonkin värin tiettyyn kohtaan. Tippa sinistä traktorin kuoressa voisi sitten värittää traktorin kokonaan siniseksi. Entä sotilaiden univormut? Ohjelmalla ei ole hajuakaan Suomen armeijan kauluslaatoista eikä ratsuväen punaisia housuja tarvitse toivoakaan. Värejä voi tietysti parannella, mutta oli vähän hankalaa tehdä esimerkiksi edesmenneestä serkustani maavoimien alikersantti. Kauluslaatasta tuli kylläkin liian räikeän vihreä.

Mutta yleensä värit elävöittävät kuvan, nostavat muistot mieleen kuin eilisen päivän ja joskus kuvasta löytää sellaista, mitä ei ole ennen huomannut. En tiennyt aikaisemmin yhtään kuvaa, missä isäni olisi hymyillyt. Nyt löysin sellaisen. Kuvia väritellessä voi vierähtää tovi. Voi käydä, että en huomaa ajan kulumista, kun kuljeskelen lapsuuteni ympyröissä, tuttujen maisemien keskellä ja unohdun menneeseen aikaan.

Mutta samalla huomaan, että tämä kuvien värittäminen, joka melkein tekee ihmisistä eläviä ja melkein saa heidät puhumaan, on samanlaista kuin Raamatun selittäminen. Jos osaan tulkita Raamattua oikein ja kuvata tilanteita Hengen antamalla taidolla, voi kuva yhtäkkiä alkaa elää väreissä, ihmiset liikkua ja puhua, tuuli puhaltaa puissa, myrsky nousta järvelle – ymmärrätkö?

Enhän minä sitä tee, sen saa lukija aikaan, jos Pyhä Henki sen inspiroi. Ehdottomasti tarvitaan Hengen innoitus myös sanan vastaanottamiseen. Joskus tuon esiin jotakin vähän erheellisesti, saatan värittää väärin – silloin tarvitaan lukijan taitoja korjata väärän värinen kohta oikeisiin väreihin. On tärkeää käyttää Raamatun palettia (selittää Raamattua Raamatulla), oma paletti voi tuottaa kuvaan räikeitä sävyjä.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta harrastaa vanhojen kuvien värittämistä, mutta kaikilla on mahdollisuus ottaa Raamattu käteen ja tehdä siitä itselleen ’värityskirja’. Kun tutkimme sanaa ja luemme sitä paljon, se alkaa elää – se saa värit. Kristuksesta tulee läheinen ja elävä persoona. Jos Raamattu alkaa tylsimään, pitää lisätä sen lukemista, ei vähentää.

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Ap.t.2:42.