Jumalan salaisuuksia

Jumalan on kunnia siitäkin, mitä hän salaa, kuninkaan siitä, minkä hän selvittää. Sananl.25:2.

Se huomio tulee vitkastellen, mutta jossain elämän vaiheessa se kirkastuu: – Emme tiedä paljonkaan tämän ajallisen elämän taustalla olevista asioista, emme tiedä tuonpuoleisista juuri hölkkäsen pölähtämää, Jumalan suuret suunnitelmat ovat meiltä salassa ja elämän tarkoituskin on jonkinlainen kompatehtävä. Saatamme miettiä, että jossakin on Jumala valtaistuimellaan naureskelemassa partaansa, kun olemme niin pihalla…

Raamattu sisältää kyllä paljon Jumalan puhetta ja paljastaa monia asioita, jotka ilman Raamatun ilmoitusta olisivat jääneet piiloon. Mutta ihmisenä olemisen suuret kysymykset saavat vastauksia vain osittain. Raamattu tuntuu keskittyvän pelastushistoriaan ja lisäksi lakiin, joka määrittää mikä on oikein Jumalaa ja mikä ihmisiä kohtaan. Ihmisen pelastumiseen liittyvä ilmoitus vastaa osittain ihmisenä olemisen peruskysymyksiin, mutta ei rakenna maailmankuvaa valmiiksi. Tarkoitan, että katson yhä yhtä suu auki tähtitaivaalle kuin nuorena koululaisena. Entä James Webb -teleskooppi? Auttaako se meitä hahmottamaan mitään olennaista uutta?

Ehkä Raamattu ei kiinnosta nykyajan ihmisiä, koska se askartelee niin rajallisten kysymysten parissa ja katsoo liian lähelle? Suuret metafyysiset ongelmat jäävät jonkin luomiskertomuksen varaan, joka ei nykyihmistä tyydytä.

Entä yliluonnolliset kokemuksemme? Olenhan minäkin käynyt taivaan portilla, suorastaan taivaassa, mutta en ole sieltä kauhean paljon evästä tuonut mukanani maan päälle. Kokemukset ovat olleet itselleni tärkeitä, mutta vaikea niistä on kertoa muille mitään mullistavaa. Jos haluamme ymmärtää maanpäällisen elämän ja tuonpuoleisen elämän niveltymistä toisiinsa, voisimme ehkä opetella lukemaan Raamattua enemmän vertauksina. Tarkoitan esimerkiksi kertomusta Joosefista, jonka korottaminen faaraon kakkosmieheksi kuvastaa ylösnousemusta.

Luulen, että siirtyminen tuonpuoleiseen ei tunnu kenestäkään kuolemiselta, vaan joltain päinvastaiselta – uudelta elämältä. Voi kokea olevansa entistä eloisampi, luovempi, vahvempi, onnellisempi. Voi kokea iloa ja sydämen rauhaa, saavansa lisää ymmärrystä ja uutta näkökykyä. Kokee oivaltavansa asioita paremmin ja tietävänsä enemmän. Itsetunto on vahvistunut, on puettu uuteen arvovaltaan ja vaatteetkin ovat sädehtivää kangasta. Käsitys taivaasta ja Jumalasta on selkiintynyt: taivaassa on niin kirkasta ja Jumala on niin hyvä. Taivaassa voi kokea hyväksyntää, jota maan päällä ei voinut kokea. Taivaassa voi kokea sellaista yhteyttä toisten kanssa, jota edes seurakunta ei kyennyt tarjoamaan.

Ja se maailmankuva: se on muuttunut perin juurin. Siinä on nyt mielekkyyttä, siinä on tarkoitusta, siinä on kaikkea inspiroivaa. Kiitos Jeesus! Annoit elämän!

Aamen. Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen. Ilm.7:12.

Läpimurto hengessä

Siinä maassa, johon menette, on vuoria ja laaksoja, ja siellä sateet kastelevat maan. 5.Moos.11:11.

Harva ehkä tulee ajatelleeksi, että tässä Raamatun jakeessa kerrotaan, minkälaista uskoon tulleen hengellinen vaellus on oleva tänäkin päivänä – vuoria ja laaksoja. Joskus sateitakin.

Ei ole helppo tyhjentävästi selittää, mikä uskonelämässä on laakso ja mikä vuori. Jos joku ei tätä intuitiivisesti ymmärrä, hengen vaikutuksesta käsitä, niin vaikea sitä on vääntää rautalangasta. On niitäkin, jotka tajuavat heti.

Yleensä vaellamme laaksossa, kun jokin koettelemus meitä rasittaa, kun mieli on alamaissa, kun sairaus kiusaa, kun työttömyys iskee, kun velat painavat, kun yksinäisyys vie elämänhalun, kun vihollinen syyttää. Voidaan puhua myös rististä, kuljemme via-dolorosaa, kärsimme ja kipuilemme. Mutta kuten olen muistaakseni todennut, risti on laturi, jossa meihin ladataan hengen voimaa.

Daavidin elämässä oli paljon vastoinkäymisiä, joiden kautta hän latasi itseensä hengen voimaa. Hänen taistelunsa Goljatia vastaan ja hänen pakonsa Saulin hovista, hänen tappionsa ja voittonsa – ne ovat kuin jännityselokuvasta. Ne ovat hänen elämänsä vuoria ja laaksoja. Voidaan liittää niihin hänen ongelmansa myös omien lastensa kanssa.

Kerran filistealaiset leiriytyivät Refaiminlaaksoon – jättiläisten laaksoon – ja kävivät taistelurintamaan Daavidin joukkoja vastaan. Daavid kysyi Herralta: ”Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?” Herra vastasi hänelle: ”Lähde! Minä annan filistealaiset sinun käsiisi.” 2.Sam.5:19. Daavid sai voiton, oikeastaan murskavoiton taistelussa, joka kaikesta päätellen tapahtui Baala -nimisen kaupungin liepeillä (ehkä sama kuin Kirjat-Baal). Daavidin voitosta sanotaan: Daavid tuli Baal-Perasimiin, löi siellä filistealaiset ja sanoi: ”Herra on murtanut viholliset minun edestäni niin kuin vedet murtavat padon.” Tämän vuoksi paikka sai nimen Baal-Perasim. 2.Sam.5:20. Toisin sanoen Daavid antoi tuolle koko seudulle uuden nimen ”Baalan läpimurto”.

Laaksot voivat olla vaikeita vaiheita elämässämme, kun sairaus kurittaa, kun raha-ongelmat vaivaavat, kun rakkauselämässä ei mikään onnistu, kun seurakuntakin vain vainoaa. Mutta kun lataus näyttää 100%, voi yhtäkkiä tapahtua järisyttävä läpimurto hengessä. Odottamatta tapahtuu ihme, suuri muutos, Jumalan ilmestyminen, merkittävä voitto, ratkaiseva läpimurto.

Merkittävää on myös se, uskotko sinä, että Jumala voi kääntää sinun tappiosi murskavoitoksi. Ei-tästä-mitään-tule-asenne voi pilata läpimurtomahdollisuudet. Toisaalta myönteinen asenne ja Jumalan odottaminen voi suuresti auttaa. Kun sinä otat taisteluasenteen ja käyt uskon hengessä vihollista päin, voi olla, että jättiläiset, jotka sinua uhkasivat, pötkivät pakoon. Samalla sinä osoitat heidän jumalankuvansa vääräksi (jae 21). Sinä saat nousta vuorelle, jonka laelta sinä hallitset aluettasi.

Jos Daavid antaa meille näitä vihjeitä menestykseen ja Jumalan siunausten omistamiseen, paljon enemmän saa aikaan Kristus. Mennään siis oppilaan tavoin kuuntelemaan häntä.