Kuukausi: huhtikuu 2021

Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: ”Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.” Ps.110:4.

Mistä tiedämme, että kyseinen vala koski Jeesusta? Oikeastaan juuri edellä on kerrottu, että kyseessä on Israelin kuningas: Herra, Siionin valtias, ojentaa sinulle hallitsijan sauvan. Ulottukoon sinun mahtisi myös vihollistesi yli! Ps.110:2. Jeesus siis yhdistää hallinnollisen ja poliittisen vallan sekä ylipapin aseman. Hän on sananmukaisesti vanhurskauden kuningas.

Jeesus haastoi väkijoukon viisauden ja kysyi ihmisiltä: Daavid itse sanoo Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla Daavidin poika? Mark.12:37. Jeesus viittaa tässä psalmiin 110, jossa alkutekstin mukaan Jahve puhuttelee Adonaita. Adonai on yksi Jumalan nimistä, mutta sitä käytettiin muutenkin korkea-arvoisista henkilöistä. Meillä tuskin on vaikeuksia ymmärtää tuota psalmin kohtaa, koska olemme tottuneet ajattelemaan Jumalaa kolmena persoonana. Siinähän siis kerrotaan, että Isä sanoi Pojalle. Se tosiasia taas, että Adonai oli Daavidin jälkeläinen, on meille varsin selkeä fakta, mutta Jeesuksen ajan juutalaisille sellainen ajattelu oli hämmentävää. Juutalaiset eivät vieläkään tahdo erottaa luonnollista ja hengellistä todellisuutta toisistaan. Messias toki olisi Daavidin poika, sen tiesivät kaikki, mutta käyttikö Daavid todella hänestä sanaa ”Adonai”? Jeesus tyytyi tähän aikalaistensa hämmentämiseen eikä vaikuta puhuneen mitään sanasta ’Melkisedek’ ja sen vaikeaselkoisuudesta. Ylipappi, joka olisi kuningas, menisi varmasti useimmilta yli hilseen.

Kun suuri neuvosto sai kuulla Jeesuksen oman tunnustuksen, jonka mukaan hän todella oli Messias, neuvoston jäsenet raivostuivat. Kuinka tuo galilealainen maankiertäjä ja ihmisten villitsijä kehtaa esiintyä Messiaana!?

Niin, Jeesuksen arvovalta oli taivaallista ja Johannes sanoo hänestä: Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh.1:14. Oikea kuva Jeesuksesta avautui ihmisen ymmärrykselle vain uskon kautta. Sen kirkkaus ei näkynyt luonnollisin silmin eikä sitä voinut ymmärtää järjelläkään. Vain Jumalan henki saattoi auttaa meitä tajuamaan, kuka Jeesus on. Vain uudestisyntynyt ihminen saattoi tajuta hengellisiä asioita vaivatta: Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Matt.11:27.

Pidetään siis kiinni uskosta Jumalaan. Annetaan Jeesukselle se arvovalta, joka hänellä on. Tutkitaan sitä rikkautta, mikä on kätkettynä Kristukseen. Olisi valtavan noloa joutua tämän elämän päätteeksi Kristuksen tuomioistuimen eteen ja katsella omaa historiaansa joltain videolta ja kuulla sanovansa jotain epäuskon sanoja tai peräti kirkkauden Herraa halventavia sanoja. Herra meitä auttakoon, että puhuttelemme häntä koko elämämme ajan juuri niin kunnioittavasti kuin hän ansaitsee.

Silloin ne, jotka olivat Jeesuksen kanssa, jättivät hänet ja pakenivat. Jeesuksen mukaan oli lähtenyt nuori mies, jolla ei ollut yllään muuta kuin pellavainen vaate. Hänet otettiin kiinni, mutta hän riistäytyi vaatteestaan ja pakeni alasti. Mark.14:50-52.

Johannes Markus oli Jeesuksen opetuslapsi, joka sai läheltä seurata eräitä Jeesuksen maanpäällisen elämän vaiheita. Myöhemmin hän sai olla mukana Paavalin tiimissä. Yhteistyö Paavalin kanssa säröili pahasti, mutta Markuksen nöyrä luonne sai lopulta palkinnokseen Paavalinkin kehut: Ota Markus mukaasi, sillä hänestä olisi minulle paljon apua. 2.Tim.4:11.

Markus kirjoitti Markuksen evankeliumin ja laittoi oman ’profiilikuvansa’ tekstinsä yhteyteen. Monet liittävät Facebookin profiilikuvaan erilaisia hauskoja karikatyyrejä itsestään ja minusta Markuksenkin profiilikuva – alasti yönselkään pakeneva nuori mies – on vähän karrikoitu omakuva. Se antaa mielikuvan nöyrästä luonteesta, joka uskaltaa tuoda esiin oman elämänsä tappion hetkiä, jopa vähän nauraa itselleen.

Mutta miksi Markus ylipäätään oli Getsemanessa? Raamattu ei suoraan kerro, mutta voidaan spekuloida, että hän oli kärkkymässä maksua siitä illanvietosta, joka oli vastikään päättynyt yläsalissa – hänen äitinsä omistaman ravitsemusliikkeen juhlasalissa. Maksu olisi hoitunut saman tien, jos Juudas olisi ollut paikalla. Mutta Juudas oli häipynyt ja Markus odotti tapaavansa hänet roikkumalla mukana opetuslasten seurassa. Voimmehan me tietysti hengellistää Markuksen läsnäolon ja nähdä hänen ensirakkautensa Jeesukseen vaikuttaneen sinä yönä, mutta joskus on parempi nähdä ihminen alastomana – ilman kauniita hengellisiä vaatteita. Sen Markus itse varmistaa meille.

Niinpä opimme Markukselta arvokkaita asioita. Opimme nöyrää asennetta ja uskallamme katsoa itseämme peilistä ja muistaa ne vaikeat hetket, jolloin emme olleet ihan kunniamme kukkuloilla. Ne koetuksen hetket, joita häpeämme, haluaisimme unohtaa. Mutta Markus on rehellinen tyyppi, hän ei kaunistele asioita. Hän on myös sitkeä. Joskus hänellekin tulee hetkiä, jolloin hän haluaa luovuttaa (Ap.t.15:38). Joskus hän ei kerta kaikkiaan jaksa suorittaa, vaan vetäytyy omiin oloihinsa, sinne mukavuusvyöhykkeelle, joka Markuksen kohdalla taisi olla se hänen äitinsä ravitsemusliike siellä Jerusalemissa. Siellä hän tiesi, mitä piti tehdä, eikä loputon koti-ikävä painanut. Paavalin kanssa samassa tiimissä oli vaikea tietää, mitä milloinkin vaadittiin. Paavalin komentelu tuntui välillä mielivaltaiselta – luulenpa.

Mutta Markus ponnahtaa esille jälleen kuin vieteriukko. Hän kirjoittaa muistiin Jeesuksen elämän ja palvelutyön pääkohdat esitykseksi, joka tunnetaan Markuksen evankeliumina. Hän tekee sinnikkäästi evankeliumin työtä, jonka esimerkki innoittaa muitakin. Markus ei jäänyt murehtimaan menneitä. Jos joitain takaiskuja tulikin, hän nousi jaloilleen ja teki parhaansa Kristuksen palvelijana. Hän oli korvaamaton kannustaja myös serkulleen Barnabakselle, kuten Barnabas oli ollut hänelle. Jos Paavalin kanssa ei oikein ollut kemiaa, niin serkkujen kesken sitäkin enemmän.

Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room.15:5-7.