Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan! Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään. 1.Aik.16:8-9.
Jumalan sanaa on kautta aikain eri tavoin saarnattu. Saarna ei ole sama kuin esitelmä tai analyysi. Saarnojen tarkoitus on vaikuttaa kuulijoihin, vedota heihin, todistaa jotakin ja tuoda esiin tietty sanoma. Raamatun sanomaa on tuotu esiin lauluin ja virsien muodossa jo vanhan liiton aikaan, myöhemmin myös kristillisenä liturgiana. Puhuttu saarna on kuitenkin ollut aina keskiössä. Aihe on aina enemmän tai vähemmän Jumala itse – hänen tekonsa historiassa, hänen rakkautensa ja armonsa ihmisiä kohtaan, hänen yliluonnolliset ominaisuutensa, hänen roolinsa turvallisena taivaan Isänä. Uudessa liitossa evankeliumilla on erikoisasema.
Uuden liiton papisto voidaan jakaa ryhmiin eri tavoin, mutta Paavali antaa seuraavan jaottelun: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat (Ef.4:11). Joidenkin mielestä seurakunta ei tänä päivänä enää tarvitse apostoleita eikä profeettojakaan, joten heistä on tullut harvinaisia. ”Tapahtukoon teille niin kuin uskotte” on toteutunut (Matt.9:29). Mutta jotkut pitävät toivoa yllä, vaikka apostolin titteli tuntuisikin vähän päälleliimatulta.
Jos yksinkertaistan asioita, sanoisin, että odotan apostoleilta ihmeitä ja tunnustekoja julistetun sanan vahvistukseksi, profeetoilta odotan profeetallista sanaa julistuksen yhteydessä ja ymmärryksen huomattavaa syventämistä (verrattuna evankelistoihin ja opettajiin) ja ns. vahvaa ruokaa. Pitäisin profeetan viran ja profetoimisen armolahjan hieman erillään, jälkimmäisen ollessa varattuna paitsi profeetoille myös uskoville yleensä.
Kun itse saarnaan vain kirjoittamalla, haluaisin muidenkin enemmän tuottavan hengellisiä tekstejä. Jospa moni sananjulistaja saisi sen saman kipinän, joka oli aikoinaan jollakin Daavidin hovin kirjurilla:
Sydämeni on tulvillaan kauniita sanoja. Minä lausun säkeeni kuninkaalle — olkoon kieleni kuin taitavan kirjurin kynä. Ps.45:1.
Siinäpä tavoite: sydän tulvillaan kauniita sanoja! Sellaisia sanoja tarvitaan, jotka korottavat Herraa Jeesusta, tuovat esiin hänen ylivertaiset ominaisuutensa, ylistävät Jumalan työtä, antavat kunnian taivaan kuninkaalle. Miten oikein osaisimme puhua niin että sanamme koskettavat lukijoita, miten välittäisimme toisille sen ihailun, jota sydämessämme on Herraa kohtaan, miten vakuuttaisimme ihmiset, että kannattaa kääntyä Herran puoleen ja lähteä seuraamaan Kristusta, jos ei vielä ole sitä päätöstä tehnyt…
Siinäpä haastetta kaltaiselleni vaivaisukolle! Yksi blogi jossakin internetin syövereissä ei tunnu suurelta hankkeelta eikä edes Jumalan valtakunnan työltä. Mutta vakaassa uskossa olen työtä tehnyt, luottaen siihen, että tämä kirjurin toimeni oli Jumala kutsu kohdallani. Vähitellen tämä blogi alkaa lähestyä viimeistä postausta, kun tuhannen ’sirun’ tavoite ylittyy. Kuningas Salomo sepitti 1005 laulua (1.Kun.4:32). En vertaa itseäni sen kummemmin häneen, mutta hän on asettanut blogini postausten lukumäärälle tietyn riman.
Paavali oli monipuolinen julistaja – minä yritän keskittyä rohkaisuihin. Mutta yhtä kaikki minua innoittaa Paavalin lausuma:
Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. 2.Tim.3:16.
Jospa se innoittaisi sinuakin, jonka sydämelle Pyhä Henki on puhunut sananjulistajan tehtävästä. Evankeliumin julistaminen on tärkeää – tehdään sitä sitten suullisesti tai tekstinä. Jos Herra sinua kutsuu julistajaksi, olet hänelle erityinen, olet erityiskoulutettava, erityisen rakas opetuslapsi. Olet erityisessä johdatuksessa, myös tarkassa suojeluksessa, koska olet sielunvihollisen silmissä erityisen vihattu. Sinun kasvuasi seurataan, sinun läpäisemäsi koetukset palkitaan, sinun elämäntyösi odottaa. Tiedä siis, että sinulle on varattuna erityinen voitelu.
Usko kasvuun 