Muuan Eutykos-niminen nuorukainen istui ikkunalla, ja kun Paavali yhä jatkoi puhettaan, hän vaipui syvään uneen ja nukuksissa putosi kolmannesta kerroksesta alas. Hänet nostettiin kuolleena maasta. Ap.t.20:9.
Eutykos virkosi, mutta kävi lähellä kuolemaa. Eutykosta voisi sikäli kadehtia, että hän sai kuulla Paavalin saarnaa ihan livenä. Eipä vaan tainnut Paavalin puhe kaveria kiinnostaa. Onneksi meillä on Paavalin saarnoja ja opetuksia sentään teksteinä. Jeesuksenkin opetukset ovat saatavilla vain tekstinä. Koska minä olen vältellyt videoiden tehtailua, joissa itse puhuisin, voin aina vedota tähän – suuret esikuvani ovat hekin tyytyneet tekstimuotoon! (Alunperin tosin eivät.)
Taivaassa luulen kuitenkin, että saan nähdä ja kuulla sekä Paavalin että Jeesuksenkin opettamista livenä. Ehkä siellä on tallenteet Paavalin maan päällä pitämistä saarnoista, myös Eutykoksen tapauksesta. Saisimme kuulla, kuinka nukuttavaa tarinaa Paavali osasi suoltaa. Vai oliko kenties Eutykos vähän unelias jo valmiiksi? Tekstihän mainitsee myös, että huoneessa ”paloi monta lamppua” – happi oli siis vähissä. Kaiken lisäksi oli jo puoliyö.
Mutta tämä videoiden viehätys jonkin verran vaivaa minua. Luulen, ettei video jaksa ihmistä kiinnostaa, jos on jo valmiiksi unelias. Minä ainakin tahdon nukahtaa heti ensimmäisten minuuttien aikana, kun se saarna ei oikein lähde eikä selkeää aihetta löydy eikä Raamattuakaan ole vielä avattu. Tulee melko pian sellainen ’hohhoijaa’-tunnelma. Sama vähän tyhjä olo kuin jossain keskustelussa, jossa useampi saarnamies keskustelee jostakin Paavalin kirjeestä eikä kellään ole oikein mitään sanottavaa, kunnes joku vie keskustelun uusille urille, sellaiseen asiaan, joka oli kirjeessä ihan sivuroolissa tai jota ei koko kirjeessä mainittu ollenkaan.
En halua arvostella sisältöä, vaan ennemminkin muotoa. Jos pitää kirjoittaa jostain aiheesta, on paremmat mahdollisuudet pitää aihe kasassa ja juttu joissakin raameissa. Jos tarina alkaa rönsyillä liikaa, voi leikata rönsyt pois ja tiivistää kerrontaa, pitää huoli aiheessa pysymisestä.
Mitä tekemistä tällä kaikella olikaan peilin kanssa? – Jumalan sana on kuin peili, Jaakob toteaa (Jaak.1:23). Jumalan sana toimii peilinä parhaiten, kun luen sitä itse. Voin hidastaa ja nopeuttaa, voin palata ja lukea uudestaan, voin pitää taukoa ja pureskella tekstiä, katsoa jopa jonkin alaviitteen. Videon viilettäessä en ehdi mitään muuta kuin siristellä silmiäni ja kohotella kulmakarvojani ja kenties ihmetellä puhujan hiuksia. Jos katselen englanninkielistä videota, saatan pudota kärryiltä, kun mietin jotain outoa sanaa.
Hiuksista puheenollen: Minulle on vanhemmiten tullut kiharaa hiuksiin ja otsallani on aamuisin hankala töyhtö, jota ei tahdo saada suoraksi edes vedellä. Parhaimmillaan siitä saa jonkinlaisen tinttikampauksen, mutta yleensä se on pelkästään harmitus. Tukko hiuksia sojottaa uppiniskaisesti pystyssä. En tietäisi sitä ilman peiliä. Peili on hyödyllinen keksintö ja Jumalan sanan peili on sitä eritoten. Jumalan sana paljastaa meissä asuvan uppiniskaisuuden (muun muassa). Videota katsoessa havaitsen enemmänkin puhujan piirteitä, hyviä ja huonoja.
Kaikella tällä yritän todistella, että tekstimuotoinen saarna on kaiken julistuksen äiti. Videoiden kanssa tulee mukaan liikaa sivuasioita, jotka vievät huomion. Läsnäolo kokouksessa hyvää julistusta kuunnellen vie kyllä voiton molemmista, varsinkin jos Pyhän Hengen voitelu ja inspiraatio ovat samalla koskettavasti läsnä.
Eutykoksen tapaus on kerrottu luvussa, jossa on Paavalin jäähyväispuhe Efesoksen vanhimmille. Siinä hän sanoo muun muassa:
Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa. Ap.t.20:32.
Usko kasvuun 