Kuukausi: toukokuu 2021

Samalla tavoin kuin meillä on fyysiset silmät, meillä on hengelliset silmät. Fyysisten korvien vastinparina meillä on hengelliset korvat. Entä hengellinen nenä – aistiiko se tuoksuja? Voisin jopa puhua hengellisestä tuntoaistista.

Ongelmana usein on, että aistimme ovat turtuneet. Ne eivät toimi. Hengelliset silmät ovat sokeat, korvat lukossa ja tuntoaisti turtunut. Olemme kuin kissanpoikia tai koiranpentuja. Imemme maitoa ja vikisemme, mutta silmämme kehittyvät hitaasti. Sitten kun ne aukeavat, olemmekin jo pimeässä koirankopissa tai peiton alla.

Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. 2.Kor.3:14.

Oletko sinä alkanut nähdä ja kuulla, mitä Jumalan Henki sinulle valaisee tai puhuu? Hyvä, jos jotakin häämöttää, sillä hengelliset aistit kehittyvät hitaasti. Kun luemme sanaa ja opettelemme seuraamaan Hengen johdatusta, saatamme aika ajoin nähdä väläyksittäin jotakin. Ja joskus sentään kuulemmekin Hengen puhetta. Ehkä nenämme sentään aistii erilaisia tuoksuja? Jokin kuulemamme asia tekee meidät levottomaksi, toinen rauhoittaa.

Pyhän Hengen kaste antaa meille lisää erottelukykyä. Alamme nähdä tarkemmin, kuulla paremmin, saatamme jopa erottaa eri henget toisistaan (1.Kor.12:10). Tarvitsemme kuitenkin hengellisten aistien jatkuvaa harjaantumista. Peitevaate silmillä ei ole hyvä lähtökohta näköaistimme kehitykselle. Korvatulpat eivät kehitä kuuloamme herkemmäksi.

Jumalan henki voi toimia sokean oppaana ja viittojana kuurolle. Muistamme, kuinka Gideon eli pelon vallassa ja piti itseään vähäpätöisenä ihmisenä, mutta Jumala kutsui häntä ”urheaksi soturiksi” (Tuom.6:12). Aabrahamilla ei ollut lapsia, kun Jumala kutsui häntä ”kansakuntien isäksi” (1.Moos.17:5). Daavid sai kuulla olevansa tuleva kuningas, vaikka oli vielä pelkkä paimenpoika. Maria sai kuulla synnyttävänsä pojan, vaikka oli vielä neitsyt.

Jumala näkee jotakin, mitä emme näe luonnollisin silmin. Hän puhuu ajatuksia, joita ei ole pälkähtänyt päähämme ennestään. Hän näkee jotakin näkyvälle todellisuudelle vastakkaista. Usko on varsin usein harppaus, jolla irrottaudutaan totutusta. Uskon näky tai hengen antama ilmestys voi kestää vain tuokion, mutta Jumalalta saatuna se on ydinlataus. Siinä on voimaa, joka muuttaa meitä, vahvistaa ja nostaa. Siihen lataukseen on varattuna ihmeitä tekevää voimaa – ylösnousseen Jumalan Pojan elämää.

Ei Jumalan ilmoituksen mitätöimiseen paljon tarvita. Helppoa on lytätä yliluonnollisten näkyjen lupaukset ja vetää ihminen maan pinnalle. Siihen tarvitaan vain epäuskon raskaat punnukset ja todellisuuden rautaiset kahleet. Niitä saa sokeilta ja kuuroilta, joskus uskon ystäviltä, jotka elävät peitevaate silmillä, tai rakkailta uskon veljiltä, jotka ovat käyttäneet liikaa aivopesupulveria.

Elämme kahden maailman rajalla. Toisaalta olemme osa tätä maailmaa, näkyvää ympäristöämme, toisaalta olemme taivaan kansalaisia, joita Jumalan henki kasvattaa uskon ihmisiksi. Hengellisiä aistejamme ei ole järkevää turruttaa, pelata pelistä pois, vaan harjaannuttaa. Luonnollisille aisteillemme voimme laittaa sordiinon ja rajoittaa elokuvien ja tv-sarjojen katselua, sellaisen musiikin kuuntelua, joka ei rakenna hengellistä elämää jne. Molemmat aistityypit eivät ehkä kehity yhdessä – luonnolliset ja hengelliset – joten keskitytään siis hengellisiin.

Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:1-2.

Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Luuk.10:26.

Ensimmäinen asia, kun haluamme ottaa kantaa johonkin ilmiöön – tapahtumaan tai ihmiseen – on peilata sitä Raamatun sanaa vasten. Jeesuksen sanat antavat ymmärtää, että tulkinta riippuu aika suoraan Raamatun kannasta kyseiseen asiaan. Jeesus antoi ohjeensa tilanteessa, jolloin asia oli hengellinen, lyhyesti sanottuna ”Miten voin pelastua?” – silloin ainakin tarvitaan Raamatun näkemys. Kaikki eivät tunnu tietävän, että Raamattua tulkitaan Raamatulla – sana selittää sanaa.

On paljon muita kysymyksiä, joihin ihmiset kaipaavat selvyyttä. Juuri luin artikkelin psykopaateista ja totesin kyseisen artikkelin olleen aika heppoinen esitys. Psykologia tuntuu olevan kovin vaikea alue ihmisille. Helposti tulkitsemme jonkun persoonallisuuden piirteitä sairaalloisiksi. Viisas ihminen ottaa paljon malttia mukaan, kun pitää arvioida tekoja tai ihmisiä. Asioita pitää osata katsoa monelta suunnalta ja etsiä 3D-katseella arvioitavana olevan asian tai henkilön kaikki puolet.

Kun ruoditaan jotain ’pahaa tekoa’, heti alkuunsa pitäisi osata arvioida, oliko teko tahallinen vai tahaton. Joskus ihmiset loukkaavat toista tietämättään tai tyhmyyttään tai muuten vaan ilman loukkaamisen tarkoitusta – vaikkapa vitsin vuoksi. Sitten kun pitää arvioida toisen ihmisen tunteita, ei kannattaisi heti päätyä pitämään toista tunteettomana, sillä hän saattaa syystä tai toisesta pitää tunteensa piilossa. Jos joku eristäytyy, ei hän sen takia ole välttämättä epäsosiaalinen tai pahaluonteinen, hän on vain valinnut olla erakko, halunnut viettää paljon aikaa yksin. Jos joku ei heti vastaa, kun kysytään, pitää arvioida kysymys. Tunkeutuiko kysymys yksityiselämän alueelle? Silloin ei tarvitsekaan vastata. Kirjoittaako henkilö blogia – ehkä vastaus löytyy sieltä. Jos ei suoraan sanottuna, niin rivien välistä.

Tarvitsemme siis lukutaitoa. Pitäisi osata lukea paitsi Raamattua myös lähimmäisemme persoonaa ja elämäntapaa. Ajatuksia ja tunteita emme voi ilman muuta lukea, mutta nekin usein ilmenevät epäsuoraan. Uskova, joka osaa lukea seurakuntalaisten elämää, on päätymässä paimeneksi – toivottavasti.

Niinpä jos olet uskossasi maltin ja tolkun ihminen ja osaat myötätuntoisesti kartoittaa lähimmäisesi mielen liikkeitä, omaat jotakin hyvin arvokasta lahjakkuutta ja ehkä sinulla on edellytyksiä paimenen tehtävään. Jos osaat erilaisissa tilanteissa arvioida motiivejakin ja tuomita toisia ihmisiä hyvin armollisesti, ymmärtävästi ja sävyisästi, silloin sinun pitää harkita, mitä vastaat, kun Herra sanoo: ”Mene minun viinitarhaani työhön!”

Paimenia on muuten ihan epävirallisiakin. Jokainen ei tarvitse vanhimman titteliä siihen, että vahvistaa toisten uskoa ja auttaa heitä heidän vaikeuksissaan.