Kuukausi: toukokuu 2021

Posted on

Jumalan tuli sisimmässäsi

Päivästä päivään minä olen naurun aiheena, kaikki pilkkaavat minua. Aina kun avaan suuni, minun täytyy huutaa, minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa! Herran sana tuo minulle pilkkaa ja herjaa joka päivä. Jer.20:7-8.

Jeremialle profeetan tehtävä oli raskas kutsumus. Hän joutui välillä jalkapuuhun, välillä kaivoon. Häntä pidettiin nälässä ja kohdeltiin kaltoin. Jeremialle tuli hetkiä, kun hän ei oikein kestänyt kaikkea tätä. Hän mietti, voisiko hän vetäytyä pois profeetan tehtävästä.

Mutta kun sanoin: ”Enää en halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään”, tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa. Jer.20:9.

Sinäkin olet joutunut kokemaan pettymyksiä, kun sinun kutsumustasi ei ole otettu vakavasti. Sinua on väheksytty, jopa naureskeltu. Uskon ystävät ja seurakunta ovat torjuneet sinun näkysi. Sinäkin olet Jeremian tavoin miettinyt, josko voisit laittaa sivuun nuo tavoitteesi, joille ei löydy tilausta. Et ole saanut raivatuksi itsellesi mitään peltotilkkua, jota viljellä. Mitään kunnollista ovea ei ole auennut eteesi, että voisit ryhtyä työhön. Koskaan et ole kuullut rohkaisevaa sanaa, et saanut kannustusta. Sinun intosi hiipuu, kun joka puolelta saat kylmää vettä niskaan.

Mutta sydämesi tuhkan alla on hehkuva hiillos. Jumalan henki kehottaa: Kohenna hiillosta, puhalla se liekkiin: Siksi muistutan sinua, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan, jonka sait silloin kun minä panin käteni sinun päällesi. 2.Tim.1:6.

Ei se tuli, jonka Jumala on sytyttänyt, sammu noin vain ihmisten toimesta. Elia pyysi monta ruukullista vettä alttarinsa kastelemiseen, mutta ei ihmisten kaatama vesi sammuttanut Jumalan tulta.

Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. 1.Kun.18:38.

Luota sinäkin siihen, että Jumalan tuli sinun sydämesi alttarilla palaa sammumatta. Sinun näkysi odottaa aikaansa ja sinä saat vielä nähdä, kuinka Jumala ilmestyy. Sinä saat Jeremian tavalla uskoa:

Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari, vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään. Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat, eikä sitä koskaan unohdeta, alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä. Jer.20:11.

Posted on

Elämän kasvukausia

Aloin miettiä, minkälaisia kasvupyrähdyksiä olen elämäni aikana kokenut. Pohdin tätä henkisen kasvuni kannalta, esimerkiksi milloin aloin aikuistua äidistäni. Olen yksinhuoltajaäidin lapsi ja luulen, että irrottauduin äitini helmoista henkisesti joskus 12-vuotiaana ja murrosikäni kesti sitten tietenkin vuosia. Jeesus teki samanlaisen irtioton vanhemmistaan myös 12-vuotiaana, kun hän jäi omin päin Jerusalemiin (Luuk.2:41-52).

Mutta aikuistumiseni ei sujunut kovin hyvin. Luulen, että pääsin rimaa hipoen aikuistumaan vasta noin 27-vuotiaana ja uskoontulon sekä avioliiton myötä seuraavina vuosina. Kun olin ollut vajaat kymmenen vuotta seurakunnan jäsenenä, oli seuraavan irtioton vuoro. En halunnut kasvaa autoritäärisessä kontrollissa, missä raamatunvastaisesti holhottiin seurakuntalaisia milloin milläkin ihmistekoisella säännöllä. En voinut hyväksyä lainalaista uskoa ollenkaan, sillä minulle evankeliumi oli ainoa vaihtoehto. Koin myös, että silloinen hengellinen ympäristöni sairasti erilaisia muitakin uskon vääristymiä, esimerkkinä mainitsen rasismin, joka minua loukkasi vammaisiin kohdistuvana syrjintänä. Jouduin miettimään sellaisia absurdeja kysymyksiä, että enkö ollut tarpeeksi edustava ihminen tekemään omalla kustannuksella Hyvä Sanoman lahjatilauksia? Katsoiko joku seurakunnasta heidän imagonsa kärsivän minun takiani?

Näin äitienpäivänä puhun siis tavanomaisuudesta poiketen siitä, miten olen itsenäistynyt äidistäni ja miten olen irrottautunut myös hengellisestä äitikirkostani. Eihän se mitätöi äitien merkitystä – voin kunnioittaa heitä edelleen, mutta en katso voivani pysyä heidän holhouksessaan enää.

Joka tapauksessa jo suhteellisen nuorena kävin läpi kolme kasvukierrosta, jotka muistuttavat luonnossa tapahtuvia kuorenvaihtoja tai nahanluonteja. Kuten olen sanonut, seitsenhaarainen kynttilänjalka kuvaa näitä uudistumisen ja kasvun vaiheita vertauskuvallisesti. Ne kuuluvat siis Jumalan suunnitelmaan. Hyvä elämä tuottaa näitä kasvupyrähdyksiä eikä niiden määrälle ole mitään kattoa. Jokainen uskova käy hengellisessä elämässään läpi kasvupyrähdyksiä, joista tärkein on uudestisyntyminen. Pyhän Hengen kaste on iso kasvupyrähdys, mutta mikä mahtava kasvupyrähdys onkaan ylösnousemus kerran!

Jos me lainaamme oman identiteettimme joiltain muilta – isältä, äidiltä, sukulaisilta, isänmaalta, seurakunnalta, kirkolta – tarvitsemme kipeästi kasvukierroksia, jotta saamme oman persoonallisuutemme aitoon kasvuun. Voimme nostaa päämme aurinkoa kohti jonkin tukikepin avulla kuin hernekasvi, mutta jos se tukikeppi kaatuu, joudumme pulaan. On parempi, jos pystymme seisomaan omilla jaloillamme emmekä ole riippuvaisia muista. Yhteisöllisyys on suurta huutoa, mutta en jaksa sitä rummuttaa. Yhteisö voi olla kanahäkki, jossa kasvumme tyrehtyy. Kuka haluaa olla tuttiritari koko ikänsä? Jos Jumala on antanut näyn ja kutsumuksen, jonka voimme toteuttaa vain hengellisesti aikuisina, sitä suuremmalla syyllä tarvitsemme kasvutilaa. Voimme kunnioittaa lapsuudenkotiamme ja hengellistä taustaamme, vaikka kasvammekin niistä ulos. Siis:

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. 2.Piet.3:18.