Kuukausi: toukokuu 2021

Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Ap.t.12:7.

Jaakob oli mestattu ja Pietari vangittu. Pietari oli vaarassa kokea Jaakobin kohtalon. Hän ehkä vietti viimeistä yötään maan päällä. Pietari oli hyväuninen. Hänellä ei ollut vaikeuksia nukkua stressin keskellä. Se oli käynyt selväksi Getsemanessa. Niinpä hän nukahti taas. Olisitko sinä nukahtanut ollenkaan samassa tilanteessa?

Minä en. Mutta mitä kaikki huolissaan oleminen auttaa tosi paikan tullen? Ei mitään. Yöunien menettäminen ja murehtiminen syö vain ihmisestä mehut. Joskus olisi parasta vain nukkua, sikeästi ja rauhallisesti nukkua syväunta ja levätä hyvin. Daavid tiesi tämän ja osasi vaarojen keskelläkin nukkua, jättää itsensä Jumalan armosiipien suojaan.

Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa. Ps.4:9.

On aika valvoa ja on aika nukkua. Terve usko toteutuu molemmissa, kun hetki on sopiva. Jumalaan luottava ihminen voi jättää itsensä Herran käsiin. Hänen sydämestään kumpuaa rukous:

Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. Ps.31:1-5.

Jeesus lainasi tätä psalmia ristillä. Ehkä Pietarikin rukoili samoin ennen nukahtamistaan – emme tiedä. Mutta tiedämme, kuinka enkeli ilmestyi ja vei Pietarin ulos vankilasta. Kaiken uskon ydinasia on luottamus Jumalaan, itsensä uskominen Herran huomaan. Uskovan tärkein rukous on: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Tiedämme, että olemme Herran käsissä, tapahtui mitä tapahtui. Ihmisluonto on herkkä hätäilemään, se vääntelehtii levottomasti vähäisestäkin syystä, mutta uskossa harjaantunut ihminen luottaa levollisesti Jumalaan. Lepo hengessä on hänen uskonsa tunnusmerkki.

Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Jes.30:15.

Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: ”Katso: ihminen!” Joh.19:5.

Jumala ilmestyi aikoinaan Moosekselle orjantappurapensaassa. Hän oli nähnyt kansansa hädän, kun egyptiläisten sorto oli kuin piikkipensas heidän ympärillään ja orjuus tuotti kipua kivun lisäksi. Jeesus sai piikkikruunun päähänsä, sillä hänkin tunsi kipuna kaikki kansansa synnit. Kaikki armoton lainkäyttö oli kuin piikkipensas juutalaisen yhteisön ympärillä ja jokainen lain pykälä kuin suora syytös kansaansa vastaan.

Moosekselle Jumala ilmestyi voimallisena tulta hehkuvana Kaikkivaltiaana, joka herätti pelkoa. Jeesus muutti käsityksemme Jumalasta toisenlaiseksi. Hänen tulensa oli rakkauden tulta. Hän ei herättänyt pelkoa, vaan oli nöyrä ja sävyisä. Hänen heikkoutensa oli määrä tehdä väkivallan käytöstä heikkoutta, lailla ruoskimisesta oikeuden vääristämistä, Jumalan sanasta armon väline.

Jotkut ovat minunlaisiani sananjulistajia nimitelleet puskapapeiksi. Minä vastaan: kyllä, sitä juuri olemme: puskapappeja palavan pensaan seurakunnasta! Mekin haluamme vapauttaa kansamme lain orjuudesta. Mekin haluamme, että tämä loputon syyttäminen vaimenee ja Jumalan sanasta tulee jälleen armon väline, ikuisesta elämän sanasta evankeliumin ilosanoma.

Emme halua, että seurakunnat ovat viinitarhoja, jotka kasvavat orjantappuraa ja ohdaketta, nokkosia ja myrkkykasveja. Mutta jos se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mihinkään. Sitä uhkaa kirous, ja niin se lopulta poltetaan. Hepr.6:8. Emme halua, että Jumalan kansaa kasvatetaan lain ruoskalla.

Te, rakkaat ystävät, olette kuitenkin tuo parempi maa, ja teitä odottaa pelastus. Olemme siitä varmoja, vaikka puhunkin näin. Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä. Hepr.6:9-10.