Kuukausi: toukokuu 2021

Silloin, kun minä aloitin urani atk-alalla, mietittiin uudelle ammattinimikkeelle sopivaa termiä. Ehdolla oli nimike ’tietokoneen hoitaja’. Se tuotti kuitenkin vääriä mielikuvia ja siksi päädyttiin sanaan ’operaattori’.

Raamatusta ei löydy sanaa sielunhoito tai tehtävää otsikolla sielunhoitaja. Puhutaan kyllä neuvonantajista ja sen englanninkielistä muotoa ’counseling’ saatetaan käyttää sielunhoidon vastineena. Yleensä, kun Raamatussa viitataan neuvoihin tai neuvotteluun, sillä tarkoitetaan neuvojen ja ohjeiden etsimistä ulkonaisiin asioihin. Siinä mietitään, minkälaista politiikkaa tulisi noudattaa käsiteltävänä olevassa asiassa.

Sielunhoidolla kuitenkin tarkoitetaan yksilökohtaista neuvontaa, keskustelu- ja rukouspalvelua jonkun ihmisen hengellisissä asioissa. Sielunhoidon koetaan nauttivan mitä suurinta yksityisyyttä ja sielunhoitajan tulee osata pitää hänelle uskotut asiat omana tietonaan.

Olen minäkin tavallaan joutunut sielunhoitajaksi joskus. Olen tullut siihen tulokseen, että en osaa sitä enkä halua sellaista tehtävää hoitaa. En itsekään asetu koskaan sielunhoidettavaksi. Dissosiaatiohäiriöni estää minua avautumasta kenellekään tunteistani. Tämä blogi osoittaa, mihin asti minä avaudun – loppu jää minun ja Jumalan väliseksi.

Minun mielestäni sielunhoito on vähän turhaan erotettu muusta hengellisestä työstä omaksi saarekkeekseen. Sehän on papin työtä, siis sananjulistusta ja rukousta, joka sopii etenkin paimenille ja profeetoille. Parasta sielunhoitoa nimittäin tarjoaa profeetallinen julistus. Kun sana koskettaa, kun sana ’osuu ja uppoaa’, silloin se hoitaa ihmistä ja hänen ongelmiaan. Se on siitä hienoa, että kukaan ei tiedä, mitä solmuja ja lukkoja avattiin, minkälaista haavaa lääkittiin – ei edes puhuja tiedä sitä. Profeetta voi tietämättään tuoda esiin asiaa, joka vapauttaa kuulijan, joka koskettaa parantavasti ja hoitaa häntä. Näin yksityisyys säilyy ja kohdehenkilön arkaluontoiset asiat pysyvät hänen ja Jumalan välisinä.

Ihmiset järjen työkaluilla (joskus lainalaisesti) ronkkimassa ihmisten jumalasuhdetta – kamalaa! Usein tämä ns. sielunhoito haavoittaa enemmän kuin parantaa. Pyhä Henki sen sijaan tietää tasan tarkkaan, mikä ihmistä vaivaa – annetaan siis armolahjojen toimia, annetaan Hengen tehdä työtä ja koskettaa. Jos joku nyt kuitenkin kokee saaneensa Jumalalta tehtäväkseen hoitaa ihmisten sieluja, hänelle Pietari sanoo:

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. 1.Piet.4:10.

Meille kaikille kuuluu kehotus: Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. 1.Piet.2:5.

Unissakävelyyn voi olla monia syitä, yksi on väsymys. Minäkin kerran avioliittoni alkuaikoina nukahdin illalla ja herättyäni katsoin kelloa. Näytti olevan aamutoimien ja töihin lähdön aika. Niinpä aloin pukeutua. Vaimoni katseli hetken aikaa touhuani ja sanoi sitten: ”Nyt on kyllä vielä ilta”.

Havahduin hereille. Tajusin, että töihin lähtöni oli unissakävelyä. En muista aiemmin kokeneeni sellaista, ei ollut mitenkään minulle tavallista. En kai ole myöhemminkään silmät auki nukkunut. Eräästä Papusen rengistä kerrottiin, että hänellä oli kova koti-ikävä ja niinpä hän eräänä kesäyönä lähti talsimaan kotiin, joka sijaitsi noin peninkulman päässä. Hän heräsi vasta kotinurkilla ja tajusi kävelleensä unissaan.

Unissakävelyä voi kai verrata siihen, kun lentokone lentää autopilotin avulla. Ihmisellä autonominen hermosto tuottaa itsenäistä toimintaa ja ihminen ei itse tiedosta täysin, mitä tapahtuu.

Otin tämän puheeksi, koska meillä on taipumusta käyttää autopilotin kaltaista ohjausta etenkin hengellisessä elämässä. Olemme puoliksi hereillä, kuljemme silmät auki, mutta nukumme silti. Jokin muu ohjaa tekemisiämme, ehkä perinne, ehkä kirkko(kunta), ehkä tottumus, ehkä joku toinen ihminen. Ehkä uskonnosta on vain ajan myötä kehittynyt raide, jonka kiskoja pitkin kaikki elämä etenee: on kaste, on rippikoulu, on häät ja hautajaiset. On muistolauseet, on uskontunnustus, on sakramentit, on virrenveisuu, on urut ja kirkonkellot.

Niin, kukapa haluaisi kristillisen uskon ilmauksia moittia – täytyyhän niiden saada olla paikallaan? Äitini aikoinaan erosi kirkosta ja moitti kovasti luterilaista kirkkoa, leipäpappeja ja muotomenoja. Sitten toinen systeemi nielaisi hänet, joka toteutti samat totutut muotomenot vähän eri tavalla.

Kun etsimme todellista vapautta uskossamme, joudumme kohtaamaan sisäisen kasvun välttämättömyyden. Jos emme itse kasva, turha odottaa kasvua kirkoilta, uudistumista seurakunnilta tai mitään, mikä ulkoapäin meitä muovaisi. Jos emme kasva hengellisesti, emme pääse ulos noidankehästä, mikäli kierrämme aina vaan samaa vuorta (5.Moos.2:3). Olisi aidosti herättävä unissakävelijän horroksesta.

Jokainen unissakävelijä tarvitsee herättäjän. Nopein herääminen tapahtuu, kun joku toinen nykäisee hihasta, joku lähimmäinen pysäyttää. Tarvitaan se ratkaiseva puheenvuoro, joka ravistelee hereille. Paavali ravisteli efesolaisia:

Sen vuoksi sanotaankin: – Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Ef.5:14-15.