Kuukausi: toukokuu 2021

Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa! Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea. 5.Moos.32:4-5.

Olen viime päivinä kuulostellut menestysteologian koukeroita ja yrittänyt samalla kuulla myös, mitä vastapuoli sanoo. Siitä oikeastaan syntyi otsikko tälle postaukselle, sillä niin kummallisia väitteitä tulee vastaan ja niin päin terveen opin laitoja ryskätään, ettei mitään järkeä. Jeesus Kristus kaikessa kirkkaudessaan jää näiden laitataklaajien runnomaksi mennen tullen.

Pahinta menestysteologiassa on Kristuksen halventaminen niin kuin hänen ristin työnsä olisi jokin heikkouden osoitus, peräti hengellinen kuolema. Hengellisesti risti on kaiken huipentuma, kaiken hengen elämän ydintä. Kristuksen persoonan kirkkaus tulee ilmi juuri ristin kautta, eihän mitään ylösnousemusta voinut olla ennen ristin kuolemaa. Risti on kaiken tosi elämän perustus. Eikä se ole mikään muisto, jonka voi unohtaa ja syventyä vain nauttimaan ristin työn hedelmistä. Risti kuuluu ihmisenä olemisen ja uskon peruselementteihin pysyvästi.

Niinpä menestysteologit ovat pahasti hakoteillä siinä teologiassaan, joka on heidän ajattelunsa ydintä. Ristin salaisuuden tilalla he alkavat palvoa ulkonaista loistoa, tavoitella rahaa ja maallista kunniaa, etsiä näkyvää menestystä sisäisen kustannuksella. Ajattele, että he käyttäytyvät kuin morsian, jonka sulhanen on pelastanut hengenvaarasta, mutta joka tuskin muistaa tämän sankaritekoa halutessaan vain uusia vaatteita ja koruja.

Lapsellista! Mutta yhtä lapsekasta on vastapuolen into kumota uskon sanan merkitys ja heittää lapsi pesuveden mukana menemään. Ei uskon sana, kun se oikeassa tilanteessa ja oikeaan aikaan lausutaan ’niin kuin on kirjoitettu’, ole mitään taikauskoa. Uskon sanalla tarkoitan uskon sanaa, en mitään uskon suuntausta. Ja aivan turha on mitätöidä myöskään mielikuvaharjoituksen käyttämistä hengellisenä harjoitteena. Aivoja voi käyttää monella tavalla uskon tukemiseen, vaikka usko sinänsä ei ole aivojen tuote – toimiva usko, joka tuottaa yliluonnollisia ilmiöitä, ei perustu luonnollisen järjen käyttöön. Usko syntyy hengen avulla, kun Pyhä Henki tarjoaa totuuden meille Kristuksen sanan muodossa ja auttaa meitä sanan kuulemiseen ja ymmärtämiseen. Hengellinen ymmärrys on tietoisuuden eri ulottuvuus aivan kuin kaikkeinpyhin on temppelissä eri huone.

Laidat siis ryskyy myös niiden toimesta, jotka vastustavat menestysteologiaa. Tässä vain pintaraapaisu, mutta minusta on vähän kyseenalaista syventyä koko aihepiiriin kauhean perusteellisesti, sillä jos otan yhteen tuttiritareiden kanssa, osoitan vain painivani samassa sarjassa kuin hekin. Eikä kannata lähteä mutapainiinkaan, jos haluaa pitää paitansa puhtaana.

On viisasta nousta kinastelun yläpuolelle ja sietää erilaisia korostuksia. Jos joskus tulee vastaan vähän menestysteologisia sävyjä, mitä se haittaa, jos julistus kuitenkin pohjaa sanaan. Jos taas jokin uskon kohta menee pesuveden mukana, kun niin ultrapuhtaaseen uskoon ponnistetaan, niin väliäkö sillä, voinhan noudattaa Paavalin ohjetta:

Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. 1.Tess.5:21.

Raamattua mainostetaan uskon oppikirjana – minäkin saatan tehdä niin – mutta eihän kaikki Raamatun teksti ole sellaisenaan kristillisen uskon oppimateriaalia. Lukijan pitää osata erottaa vanha ja uusi liitto – mikä on yleensä ylivoimaista monille, varsinkin vasta-alkajille – ja lukijan pitäisi osata tulkita erilaisia Raamatun tekstejä oikein, jotta ne toimisivat kristinuskon opetusmateriaalina. Näemme monilla tahoilla kummallista horjumista siinä, mikä on oleellista. Jos oleellista on Kristuksen persoona ja hänen edustamansa pelastussuunnitelma – evankeliumi – niin silloinhan suuri osa kaikesta uskonnollisuudesta, jota kristillisyytenä tarjoillaan, on hataraa ja tunnepohjaista uskon teatteria, tunteiden nostatusta, turvallisuuden tunteisiin tuudittamista, eräänlaista tuutulaulua – jos ei sitten uskonkiihkoilua. Tiedän erään pastorin keskittyneen oppimaan Jeesuksen persoonasta enemmän ja siksi hän luki pitkän aikaa pelkästään evankeliumitekstejä. Ei huono ajatus.

Mutta jopa vanhat uskovat, henkilöt jotka ovat tehneet Jumalan valtakunnan työtä, saattavat harhautua rakentamaan jotakin omaa lahkoaan, joka perustuu lain määräyksiin ja sääntöihin. Kaikki tämä siitä huolimatta, että Paavali sanoo: Vasta jos alan uudelleen rakentaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja. Gal.2:18. Eräs messiaaninen juutalainen alkoi kehittää uskonoppia, jossa luotiin eräänlainen uuden liiton perustuslaki. Hän sai luonnollisesti osakseen kritiikkiä tästä ja joutui myöntämään. ettei hän oikeastaan ollut kristitty (vaan juutalainen).

Meidän tulee siis pysyä kiinni evankeliumissa. On syytä ymmärtää, mitä lahjavanhurskaus on, eikä harhailla minnekään omavanhurskauden sivupoluille. Jotta säilytämme mielemme kirkkaana ja pysymme terveen uskon kartalla, meidän tulee pysytellä lähellä Kristusta, koska hän on kaiken origo – keskipiste, josta kaikki mitataan, aurinko, josta valo säteilee ympäristöön.

Niinpä luemme ahkerasti Raamattua ja evankeliumikirjoja, mutta uskon oppikirjoiksi suosittelen näitä kolmea: Paavalin kirje roomalaisille, Galatalaiskirje ja Efesolaiskirje. Jos luemme niitä, emme eksy, emme kauas ainakaan. Tietysti on hyvä lukea muutakin, mutta vasta kun käsitys lahjavanhurskaudesta on iskostunut riittävästi sydämeen. Noissa kolmessa kirjeessä on kristillisen uskon ydin tuotu tiivistetyssä muodossa esiin. Niissä on myös käytännön ohjeita kristillistä elämää varten. Lopultahan usko punnitaan käytännön elämässä. Usko on todellista ja aitoa vain eletyn elämän keskellä, jokapäiväisen arjen sisään sovellettuna. Usko, joka keskittyy sunnuntain viettoon, on yleinen vinosuuntaus.

Me ihmiset olemme erilaisia ja Uuden testamentin henkilöistä nostaisin esiin Paavalin ja Maria Magdaleenan. He olivat molemmat palavassa uskossa, mutta heidän uskonsa oli erilaista. Paavalin usko oli enemmän ’oikein ajattelua’, Magdalan Marian usko oli ’oikein rakastamista’. Paavalin uskoa hallitsivat suuret ajatukset, Maria Magdaleenan uskoa hallitsivat suuret tunteet. Emme torju kumpaakaan, mutta valitsemme yleensä oman persoonallisuutemme mukaisesti omaan uskoomme aineksia enemmän toiselta kuin toiselta. On hyvä oppia tuntemaan Kristusta, sillä samalla opimme tuntemaan itseämme. Uskomme kasvaessa omat piirteemme tulevat esiin ja lopulta löydämme myös oman kutsumuksemme. Näin terve usko, joka kasvaa, tuottaa meissä sen elämäntyön, jonka Jumala on suunnitellut meitä itse kutakin varten.

Voimme yhtyä tähän Paavalin rukoukseen, jossa hän korostaa vaihteeksi rakkauden merkitystä: Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Ef.3:16-19.