Kuukausi: toukokuu 2021

Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen. Room.3:25-26.

Katselin nopealla seulonnalla Raamatun sisältöä. Menetelmänä käytin yksinkertaista sanahakua (huomioiden suomen kielen taivutusmuodot). Sana ”lunastus” esiintyy noin 12 prosentissa Raamatun kirjoista. Vastaava esiintyvyys on sanalle ”sovitus” noin 20% ja sanalle ”pelastus” noin 66%. Karkeasti voidaan päätellä, että Raamattu sisältää muutakin asiaa kuin näitä evankelistan sanavarastoon kuuluvia käsitteitä. On luonnollista, että evankelinen usko korostaa Kristuksen pelastustyön merkitystä. Samaan hengenvetoon voisi sanoa, että uskoville annetun opetuksen tulisi olla monipuolisempaa. Jos väitetään, kuten olen kuullut omin korvin, että mikäli sananjulistaja ei ota esille sovituksen sanomaa, hän on kelvoton julistaja – silloin vedetään ehkä vähän mutkat suoriksi. En haluaisi ainakaan itse kaventaa Raamatun sanomaa liian kapeaksi enkä ainakaan ruoskia ihmisiä parannukseen vain siksi, että sovitus on niin keskeistä.

Sovitus, jonka Jeesus sai aikaan, antaa meille mahdollisuuden saada syntimme anteeksi. Tätäkään ei pidä liiaksi kaventaa, koska syntiäkin on niin monenlaista. On yleistä ja omakohtaista, on vakavaa ja vähemmän vakavaa, on tahallista ja tahatonta. On tuskin olemassa tekoa, jota ei saisi anteeksi, mutta jotkin teot hipovat rajaa. Tuskin on viisasta alkaa kolkutella rajoja. Entä anteeksiantaminen? Ehdoitta vai parannuksen ehdolla?

Yleisesti ajatellaan, että pitäisi voida aina antaa anteeksi kaikki ne vääryydet ja loukkaukset, joita joudumme kestämään. Mutta pitäisikö voida antaa anteeksi ilman anteeksipyyntöä? Ilman parannusta?

Jokainen voi kohdaltaan miettiä tätä, mutta itse olen sitä mieltä, että sovitus ei automaattisesti astu voimaan, vaan ihminen joko ottaa anteeksiannon vastaan tai ei ota. Yleisellä tasolla sovituksen todellisuudessa elämistä sanotaan uskoksi. Sen Paavali ilmaisi selkeästi tämän tutkistelun johtoajatuksessa: hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. 

Emmehän halua, että Jeesuksen kalliilla verellä ostettu sovitus jää meidän kohdallamme turhaksi? Emme tietenkään halua hukata näin arvokasta lahjaa, vaan tartumme siihen kaksin käsin. Sitä samaa asennetta rukoilemme sille ihmiselle, joka on loukannut meitä.

Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Hepr.2:3.

Vaikka evankelistan maailma on vähän kapea, jokaisella evankelistalla on Jumalan antama kutsumus julistaa sovitusta Jeesuksen veressä ja vetää syntisiä pelastukseen. Voimme kunnioittaa sitä työtä ja keskittyä sitten omaan kutsumukseemme, mikä se onkin. Kutsumuksemme voi olla hyvinkin erilainen kuin evankelistalla, mutta jos kutsumme on aito, emme murenna Kristuksen seurakunnan evankelista pohjaa. Seurakunta on uudestisyntyneiden yhteisö, joka lepää Kristus-kalliolla. Seurakunta on kaikessa moninaisuudessaan sovituksen tulosta, verellä lunastettuja ihmisiä, jotka ovat pelastuneet Kristuksen ristin työn ansiosta.

Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. 1.Piet.1:13.

Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.” Ap.t.2:40.

En ole evankelista, mutta minunkin pitäisi osata puhua ihmisille Jumalan valtakunnasta niin että se vetäisi puoleensa kuulijoita. Evankelistat usein syyllistävät ihmisiä ja joskus onnistuvat vetämään heitä uskon ratkaisuun, koska ihmiset haluavat päästä eroon syntitaakoistaan.  Onhan toki monilla raskaita asioita sydämellään ja he menevät hengellisiin tilaisuuksiin etsimään vapautusta tai ylipäänsä saamaan selvyyttä elämänsä sotkuihin.

Omantunnon puhtaus ja vapautus menneisyyden taakoista voi siis olla vetovoimatekijä. Monet ovat kokeneet saaneensa apua. Niilo Yli-Vainion aikana ihmettelin, kuinka paljon sairaita ihmisiä Suomessa oli. Niilon rukoiltavaksi mentiin tuntien jonotuksen jälkeen. Jos nyt ilmaantuisi joku, jonka kautta tapahtuisi sairaiden parantumista, saisimme varmaan nähdä saman ilmiön. Valitettavasti tämä ilmiö on harvinainen nykyään, kun sana ei oikein tahdo löytää vahvistustaan ihmeiden ja tunnustekojen kautta, vaikka sen pitäisi (Mark.16:20). Ihmeet ja merkit ovat Jumalan muoviämpäreitä. Jos jossain jaetaan ilmaisia ämpäreitä, sinne kokoontuu heti hämmästyttävä määrä ihmisiä. Väki aivan riehaantuu, jos jaetaan ilmaista kahvia. Seurakunnalta tuntuu puuttuvan näitä vetovoimatekijöitä.

Jos minulta kysytään, mikä minulle on henkilökohtaisesti uskossa tärkeää, niin sanoisin ”oikeus”. Paljolti se oikeus, jota en ole vielä saanut, mutta jonka uskon Jeesuksen kerran toimittavan minullekin. Onhan sovitus ja vanhurskaus korvaamatonta – lupaus taivaasta – mutta oikeus tulee heti vanavedessä. Oikeus merkitsee vapautusta niistä taakoista, jotka ihmiset ovat valheen voimalla minulle sälyttäneet. Oikeuden saaminen on minulle selkeästi vetovoimatekijä uskossa. Jos saan maineeni takaisin, suon sen toki muillekin – niillekin joiden mainetta olen ehkä itsekin vahingossa tahrannut.

Vetovoimaa yritetään seurakunnissa synnyttää viihteen avulla. Musiikki voi olla Jumalan työkalu, mutta joskus tuntuu, että se on korvaamassa vahvaa sanan julistusta. Kirkon piirissä (ja muuallakin) saattaa virrenveisuu korvata heikkoa saarnaamista. Aamoksen näky toivottavasti toteutuu pian:

Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Aam.8:11.

Meillä on myös oma vastuu. Kun syömme sanaa ja juomme elävien vetten lähteistä, elämme terveessä uskossa ja aika ajoin janomme yltyy:

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Ps.42:1. Jeesus lupaa: Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Matt.5:6.

Jumalan sanan tulisi olla vetovoimatekijä, mutta Jeesuksen persoonan ennen kaikkea tulisi olla sitä: hänen pyhyytensä, hänen uskollisuutensa, hänen rakkautensa, hänen voimansa, hänen kirkkautensa.

Hyvä Paimen on sellaisenaan vetovoimatekijä. Älkäämme tyytykö mihinkään ulkonaiseen korvikkeeseen.