Öljyä lamppuun

Oliiviöljyä on käytetty jo tuhansia vuosia ruuanlaittoon ja sitä on hyödynnetty öljylampuissa valaisuun. Mooses jo Toorassa useaan kertaan mainitsee oliiviöljyn sekä ruokana että lamppuöljynä. Jäin joskus miettimään tätä, kun tiedämme, millaisissa oloissa israelilaiset tekivät erämaavaellustaan. Ei heillä ollut oliivitarhoja siinä vaiheessa. Varmasti he kävivät kauppaa toisten kansojen kanssa ja ostivat kauppiailta öljyä ja viiniä ja kenties kaikenlaista muutakin, vaikka Mooses ei muistiinpanoissaan puhu tästä mitään.

Oliivit siis kasvavat puussa marjoina. Jotkut tykkäävät syödä niitä esimerkiksi salaatissa. Öljy saadaan niistä puristamalla. Työvaiheita voidaan luetella: 1) oliivien karistaminen puusta oksia ravistelemalla 2) oliivien survominen (nykyään koneellisesti) 3) öljyn erottaminen hillotuista oliiveista (nykyään sentrifugilla) 4) öljyn puhdistaminen ja säilöminen.

Kristuksen seuraajaa voidaan verrata oliiviin, joka joutuu tähän vaikeaan prosessiin, jota hengellisesti kutsumme ristiksi. Ristin tiellä joudumme siihen ikävään vaiheeseen, kun meitä lyödään kepillä. Puutarhuri nimittäin tarkistaa oliivien kypsyysasteen ja laitettuaan sopivan verkon puun alle, hän alkaa ravistella puuta ja hakata oksia kepillä.

Tämä voi järkyttää oliivipuussa tyytyväisenä puun nesteitä hyödyntänyttä marjaa. Se on kuin tyytyväinen seurakunnan jäsen, joka yhtäkkiä suistetaan pois raiteiltaan. Epäoikeudenmukainen kärsimys on vaikeaa kestää. Se ajattelee, että tämä kiusaaminen pitää lopettaa.

Kiusaamista ei lopeteta – se on ristin kärsimyksessä aina luontaista. Piina jatkuu ja saa uusia muotoja. Oliivit joutuvat vielä pesuun, jossa oksat ja muut epäpuhtaudet pestään. Sitten oliivit möyhennetään rikki, puristetaan hilloksi. Öljy erotetaan massasta ja puhdistetaan. Öljy säilytetään sopivassa astiassa ja käytetään ruuanlaittoon tai poltetaan.

Siinä oliivipuun öljymarjan koko elämä käytetään tarkoitukseen, joka ei ollut marjan omien toiveiden mukainen. Jumalan käsissä ihmisenkin elämä saa ihan uusia tarkoituksia ristin kautta. Ristin kärsimys puristaa meistä esiin Pyhän Hengen öljyn, joka sekä ruokkii että valaisee.

Niinpä johtopäätös on selvä: jos sinulla on tänä päivänä vaikeaa, jos sinua ravistellaan, lyödäänkin, jos murjotaan ja painetaan alas, sinä olet todennäköisesti Suuren Puutarhurin käsittelyssä. Sinä olet siinä prosessissa, jossa sinun sisäinen öljysi halutaan puristaa esiin. Se öljy halutaan näkyviin sytyttämällä se Jumalan hengen tulesta. Sen öljyn on määrä myös ravita nälkäisiä sieluja. – Kestä siis.

Kun Raamattu kertoo viisaista ja tyhmistä neitsyeistä, jälkimmäisiä kehotettiin menemään myyjien luo ostamaan lisää öljyä. Järkevät kuitenkin vastasivat: ’Sitä ei millään riitä meille kaikille. Menkää myyjien luokse ja ostakaa itsellenne öljyä.’ Matt.25:9 UT2020. Mutta jos öljy syntyy uskovan sisimmässä ristin puristuksessa, ei sitä oikeastaan voi mistään ostaa. Sitä vaan ei rahalla saa.

Risti ei onneksi meitä aina paina, mutta silloinkin – Minä olen vehreä oliivipuu Jumalan temppelissä, luotan aina hänen hyvyyteensä. Ps.52:10 Psalmit 2024.

Copyright © 2023 Simo Papunen

Oikea omakuva

Olen ainutlaatuinen, ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat tekosi, minä sen hyvin tiedän. Ps.139:14 Psalmit 2024.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, joten meidän ei ole syytä moittia piirustuksiamme. On täysi syy kunnioittaa Jumalan luomistyötä ja suhtautua kunnioittavasti ihmissuvun hyviin ominaisuuksiin. Vaikka syntiinlankeemus toi meistä huonoja puolia esiin, Jumalan Poika tuli korjaamaan vikojamme.

Uskoon tulleen ihmisen omakuva vaatii aina restauraatiota. Kun tulemme uskoon synnintunnon ja parannuksen kautta, meidän itsetuntomme on usein hyvinkin matala. Pelastuksen ilo ja sovituksen antama helpotus tuovat tähän tilanteeseen hoitavaa lääkitystä, mutta tietty huonommuuden tunne saattaa jäädä silti sitkeästi vaivaamaan.

Keskustelin erään henkilön kanssa kuolemasta ja hautaamisesta. Huomasin, että toisella oli hyvin vahva alemmuuden tunne. Hän ei pitänyt itseään sen vertaa arvossa, että olisi ansainnut kuoltuaan kunnolliset hautajaiset, saati hautakiveä. Asenne oli luokkaa ”ihan sama”. Kun oli kyseessä uskovainen henkilö, jäin miettimään tätä omakuvan ongelmaa. Miten vuosikymmeniä seurakunnassa mukana ollut ihminen oli niin arvoton omissa silmissään?

Onko sinun kodissasi ollut tunnekylmä ilmapiiri? Onko sinua lapsena lyöty? Onko se lyöminen jatkunut koulussa, työpaikalla, avioliitossa, jopa seurakunnassa?

Kun mietin näitä omalla kohdallani, niin kyllä – syvästä kuopasta on pitänyt nousta. Pitkä tie on ollut kuljettava, että on voinut toipua siihen nollapisteeseen, jossa vanhat rasitteet eivät enää vaivaisi. Sitten on oma lukunsa yrittää kerätä itseensä positiivista asennetta ja lujaa luottamusta Jumalaan. Jumalan sana rakentaa sisäistä ihmistä uskomaan hyvää omista lähtökohdistaan: Minut on lunastettu, olen saanut anteeksi, menneet virheet eivät määrää tulevaisuuttani. En ole lahjaton, en ole rakkauteen kykenemätön. Pystyn seuraamaan Herraa ja täyttämään oman kutsumukseni. Olen harhaillut, mutta löytänyt tien. Olen määrätietoinen ja Jumalan silmissä kallisarvoinen, kutsuttu arvokkaaseen ja merkitystä täynnä olevaan elämään. Olen suuri ihme ja haluan vaeltaa niin että Kristuksen rakkaus ei mene minun kohdallani hukkaan.

Sinäkin saat ajatella näin. Jumalan luomistyö sinun kohdallasi on jo tuottanut ihmeen, mutta Jumala haluaa jatkaa sitä ihmettä ja viedä sinua eteenpäin. Sinä saat ottaa vastaan päättäväisyyttä ja voimaa, sinä saat uuden nimen, uudet siivet, sinä saat uudet vaatteet – mitä kaikkea uutta saatkaan.

Ole uskollinen kuolemaan asti, niin annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Ilm.2:10 UT2020.

Copyright © 2023 Simo Papunen