kesäkuu 2021 – Sivu 12

Pidit minut elossa, vaikka olin jo haudan partaalla. Ps.30:4 Psalmit 2024.

Elämä tahtoo olla haasteellista. Uskon löytäminen voi olla vaikeaa ja uskossa pysyminen vielä vaikeampaa. Vaikka sinnittely uskossa jotenkuten sujuisi, voi Jumalan tahdon tekeminen olla välillä ylivoimaisen vaikeaa. Muistamme Joonan, jonka piti mennä Niniveen julistamaan kansalle parannusta. Hän koki sen kiusalliseksi ja vaikeaksi ja halusi paeta.

Oletko sinä koskaan Joonan tavalla kulkenut sivupolkuja ja vältellyt Jumalan teitä? Minä olen. Luopioaikani jälkeen en millään tahtonut uudistua. Viihdyin maailmassa liian hyvin. Jälkeenpäin sitä on vaikea ymmärtää, sillä olinhan hyvin onneton.

Luopumuksen tiellä voi joutua kokemaan sellaisia vaikeita asioita kuin Joonakin. Elämä on kuin valaan vatsassa mätänisi: on pimeää, on kuvottavaa, on vaikea saada kiinni mistään toivosta. Tulevaisuus on synkkä, kuoleman ajatukset valtaavat mielen. Itsetuhoisuus – se kalvaa.

Kuinka ihanaa, että kala viimein oksensi Joonan rantahietikolle. Minunkin pahoinvointini kasvoi niin suureksi, että maailma oksensi minut takaisin auringon alle – valoon. Kuulin Jumalan sanaa ja aloin lukea Raamattua. Toivo heräsi. Tunsin, kuinka voimakkaasti Jumalan henki veti minua takaisin elämän tielle. Olin herätyksessä monta vuotta, mutta ennen pitkää ratkaisu oli tehtävä.

Sinäkin saatat käydä tätä Jaakobin painia läpi tänään. Saatat olla kyllästynyt meren aalloilla keinumiseen, krapulaisiin aamuihin, toivon rippeisiin, joihin tartut. Olet väsynyt haaveilemaan samoja turhia haaveita. Olet alkanut rukoilla ja avata korviasi Jumalan puheelle.

Hyvä. Jumala onkin etsinyt sinua. Hän on uskollisesti kaivannut sinua takaisin laumaansa. Hän on hyvin lähellä sinua nyt – hänen sylinsä on auki kuin tuhlaajapojan isällä.

Pietari todisti vielä pitkään ja kehotti kuulijoita: »Pelastautukaa näiden kierojen nykyihmisten keskeltä.» Apt.2:40 UT2020.

Jeesus pelastaa tänäkin päivänä. Hän uudistaa pois poikenneita. Hänen verensä puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. Hepr.9:14 UT2020.

Ei kukaan meistä elä itseään varten, eikä kukaan kuole itseään varten. Kun kerran elämme, elämme Herraa varten, ja kun kuolemme, kuolemme Herraa varten. Olemme siis Herran omia sekä eläessämme että kuollessamme. Room.14:7-8 UT2020.

Meillä on taipumus kaventaa elämämme piiriä ja keskittyä pieniin asioihin. Tavallaan se on tarpeenkin, koska joudumme huolehtimaan arkisista askareista, hoivaamaan lapsia, tekemään työtehtäviä. On kuin huomion keskittäminen hyvin rajalliseen asiaan samalla laukaisisi stressiä. Elämän tuska ei paina, kun rajaamme tässä hetkessä itsemme ulos maailman murheista ja keskitymme johonkin kotoiseen. Niinpä elämän tarkoituksen miettiminen ei ole järin suosittua. Parempi keskittyä vaikka urheiluun: tuleeko nyt se maali vihdoinkin? Voittaako oma joukkue?

Jos ei usko Jumalaan, on varmaan vaikea löytää elämästä mitään mieltä kotoisten asioiden ulkopuolelta. Mielekkyyttä elämälle antaa nautinnonhakuisuus, kuluttaminen, omat pienet tavoitteet. Kaikki näkyvä ja konkreettinen hallitsee, mikään näkymätön ei ohjaa ajattelua päämäärätietoiseen suuntaan.

Uskon suurin haaste tuntuu olevan usko itse – lähinnä sen puute. Abraham jo paini uskon puutteen kanssa, kun hän kipuili omaa lapsettomuuttaan. Hän näki vaimonsa kuihtuneen ja tunsi toivottomuutta. Mielenkiintoista, mitä Jumala teki: hän kutsui Abrahamin ulos teltastaan.

Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” 1.Moos.15:5.

Joskus ihmisen on hyvä astua ulos omasta kuplastaan, siirtyä oman tutun ja kotoisan telttansa ulkopuolelle ja jättää laatikkonsa ja laajentaa omaa kokemuspiiriään. Joskus on hyvä nostaa katse yötaivaalle ja nähdä tähdet. Tunne on vähän sama, kun pitkän elokuvan jälkeen ihmisparan eteen tulevat lopputekstit, kun keinotodellisuuteen uppoutunut herää teatterin valojen syttymiseen ja kun hän kömpii ylös tuolistaan, jossa on eläytynyt kaikkeen muuhun kuin oman maailmansa ankeaan todellisuuteen.

Yötaivas ja tähdet antoivat kuitenkin Abrahamille lupauksen tulevasta. Usko vahvistui, sillä Jumala pääsi puhumaan. Meidänkin tulisi osata antaa Jumalalle suunvuoro. Jospa Jumalan lupaukset katkaisisivat meidän valituksemme tulvan. Jospa se toivottomuuden kierre, jossa olemme eläneet, vihdoin murtuisi ja saisimme otteen siitä uskosta, jonka puitteissa ihmeitä tekevä Jumala toimii.

Tosiasiassa tätä tapahtuu uskovalle aika ajoin. Ei omien ponnistusten tuloksena, vaan Jumalan armosta, Kristuksen rakkauden voimasta. Herra ilmestyy, hän rohkaisee, hän nostaa masentuneen ihmisen iloon.

Jumala kuitenkin rohkaisee masentuneita, ja meitä hän rohkaisi antamalla Tituksen tulla luoksemme. 2.Kor.7:6 UT2020.

Mikä onkaan se tapa, jolla Jumalan henki rohkaisee sinua tänään? Odota sitä.

Kuukausi: kesäkuu 2021

Uusi mahdollisuus

Ulos laatikosta

Jaa tämä:

Jaa tämä: