Kuukausi: kesäkuu 2021

Posted on

Päämäärä on rakkaus

Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. 1.Tim.1:5.

Paavali tuo esiin tavoitteellisen uskonelämän ihanteen – se on käytännöllistä. Siihen kuuluvat tunteet ja tahto, ei vain älyllinen puoli. Usko ei ole kristinuskon harjoittamista oppikysymyksenä – teologiana – vaan se on ihmisenä olemista ja elämää Jumalan tahdon mukaan. Se ei ole jokin teologinen ajatusleikki, eksistentiaalista filosofiaa, vaan elämää, jossa kukin uskoon tullut toteuttaa oman persoonansa mukaan Jumalan antamaa kutsumusta seurakunnan yhteisten päämäärien hyväksi. Jo Paavalin aikana oli noussut esille vinosuuntaus: keskitytään teologiaan. Paavalin aikana se oli lakihurskautta ja keskittymistä lain tulkinnan koukeroihin, meidän aikanamme se on uskon teoreettista ajattelua, josta on siivottu pois kaikki menestysteologian ja uskonsanan ja muiden vinosuuntausten roskat. Sama Paavalin luonnehdinta koskee molempia aikoja:

Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia. He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät. 1.Tim.1:6-7.

Emme saa keskittyä oppiin niin paljon, että rakkaus joutuu keskiöstä sivuun. Opin sijasta meidän tulee vaalia evankeliumia, oikeassa olemisen sijasta palvelemista. Sanan selittämisen sijasta meidän tulisi pyrkiä sanan sulauttamiseen, tiedollisen ymmärtämisen sijasta hengelliseen kasvuun, joka ilmenee soveliaina tekoina. Tämän kaiken soisi toteutuvan armon ilmapiirissä.

Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. Hepr.4:2.

Huomaamme tämän käytännöllisen otteen myös Jaakobin kirjeessä: Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä — älkää pettäkö itseänne. Jaak.1:22.

Olen tehnyt havaintoja ja huomannut tällaisen kummallisen asian: Ihmisen aivot ovat uskossa, mutta kädet eivät! Samaa vikaa on kyllä minussakin. Miten saisin kädet mukaan? Ja sydämen! Miten saada mobilisoitua tämä ihmiselon kokonaisuus palvelemaan Jumalan valtakuntaa?

Hyvä lukijani, kehotan sinua ja itseäni yhtä lailla: sinulla on sijoitettavana tähän elämän rulettiin kaikki sinun lahjasi, kaikki sinun persoonasi puolet. Jos keskityt vain uskonopin virheettömään hallintaan, sinä todennäköisesti epäonnistut, sillä Jumala ei ole luonut ketään niin viisasta, että hän onnistuisi siinä. Keskity mieluummin olemaan aidosti sinä, kuuntelemaan Jumalaa, jotta voit löytää itsesi. Muista olla armon lähettiläs. Kun kasvat siihen pisteeseen, että löydät elämäntehtäväsi, ota asiat käytännöllisesti, mene eteenpäin omaa persoonaasi toteuttaen, virheitä pelkäämättä, sillä virheet kuuluvat pakettiin. Ole tyytyväinen, jos pääset edes lähelle tavoitteitasi.

Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme. Kol.3:17.

Posted on

Pätevämpien varjossa?

Haluan sinun kohdistavan katseesi Filippokseen. Hän oli Jerusalemin seurakunnan jäsen ja hänet valittiin diakoniksi. Filippoksen palvelutyö ei kuitenkaan erottunut joukosta mitenkään erityisemmin, sillä ympärillä olivat apostolit Pietari ja muut ’suuret Jumalan miehet’. Emme tiedä, oliko Filippos missään toisia pätevämpi, paremmin kunnostautunut tai erityinen henkilö. Vaikutelmaksi jää, että hän sulautui joukkoon.

Jumala oli kuitenkin erityisesti voidellut Filippoksen. Enkä puhu nyt apostoli Filippuksesta, joka oli yksi Jeesuksen 12 opetuslapsesta. Hänenkin palvelutyönsä oli huomattava, mutta emme paljon siitä tiedä. Hän kaiketi kuoli marttyyrinä Hierapoliksessa, josta hänen hautansa on luultavasti vastikään löydetty. Sen sijaan diakoni Filippoksen tähti nousee taivaalle raketin lailla, kun hänen oli pakko siirtyä Jerusalemista muualle. Jerusalemin seurakuntaa kohdanneet vainot, joita mm. Saulus Tarsolainen oli nostattamassa, aiheuttivat suurta ahdinkoa ja valtaosa seurakunnasta lähti pakoon – Filippos Samariaan.

Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta. Ap.t.8:5.

Samariassa syntyi suuri herätys, jota Pietari ja Johannes kävivät osaltaan vauhdittamassa (Ap.t.8:14-17). Jopa paikallinen noita, Simon nimeltään, tuli uskoon ja: nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan. Ap.t.8:13.

Sinäkin saat siis uskoa, että se ahdinko, jossa olet, on Jumalan tiedossa ja hän aikoo käyttää sitä siirtääkseen sinut siihen paikkaan ja siihen uuteen tilanteeseen, jossa sinun lahjasi pääsevät oikeuksiinsa. Sinä olet joutunut pitkään olemaan eräiden silmäätekevien varjossa. Nuo tärkeät henkilöt ovat vieneet sinulta tilan. Sinulla olisi sanottavaa, mutta kansa ei sitä oikein tiedä. Sinä et saa tilaisuutta käyttää lahjojasi ja näyttää voiteluasi. Sinun pitää päästä avoimelle kentälle raivaamaan uudispeltoa. Sinun oma elämäntyösi odottaa ja sinun samariasi on edessäsi – aivan oven takana. Astu siis sisään kutsumukseesi, ole uskossa vahva ja luota Herraan. Sinä et ainoastaan vapaudu ahdingostasi, sinä pääset selville, mikä siunaus ja ilo on kulkea Mestarin jalanjäljissä ja Pyhän Hengen voitelussa. Jumalan voimallinen sana odottaa saarnaamistaan ja ihmeet ja merkit seuraavat uskossa julistettua sanaa. Jeesukselle Kristukselle ei ole mikään mahdotonta.

Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta. Mark.16:20 KR38.