Maidon ja hunajan maa

Lupasin antaa heille maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja tässä maassa te nyt elätte. Jer.11:5.

Vaikka emme ole israelilaisia, mekin hengellisesti elämme Luvatussa maassa, jos kerran olemme uskoon tulleet. Tämä Jumalan valtakunta, joka on kahmaissut meidät sisäänsä, on myös maidon ja hunajan maa. Hengelliseen elämään kuuluvat muutkin ruoka-aineet kuin leipä ja kala, vesi ja viini. Puhun nyt hunajasta.

Luin Wikipedian artikkelia hunajasta ja tarhamehiläisestä ja taas kerran jouduin hämmennyksen valtaan – niin paljon ihmeellisyyksiä sisältyy hunajan tuottamiseen ja mehiläisten elämään. Uskomatonta, miten monimutkaista elämää mehiläiset elävät ja silti ne pärjäävät yhdyskuntina uskomattoman hyvin. Isänikin kokeili joskus mehiläistarhausta, josta ei minun lapsuudessani ollut enää paljonkaan jälkiä, saatoin nähdä vain autioksi jätetyn talon savupiipussa hääräävät mehiläisyhdyskunnan jäänteet. Mehiläishoito osaa myös olla vaikeaa ja olosuhteiden armoilla. Luomuhunajan tuottaminen on vielä vaativampaa. Pesien täytyy olla vähintään kuuden kilometrin päässä liikenteestä ja kaatopaikoista.

Tämä Jumalan valtakunnan asian esillä pitäminen ja sananjulistus – myös tämä kirjoitettu sellainen – on verrattavissa hunajan tuottamiseen. Olen kuin mehiläinen, joka tutustuu kukkiin eli Luojansa tekoihin sanan kautta ja imee niistä mettä – jotakin sellaista elämän eliksiiriä, jota niissä on, ja yrittää niitä tuoda yhteiseen pesään eli seurakunnan keskelle. Vakiorukous on tässä työssä: ”Herra, anna eläviä sanoja puhuttavaksi kansalle!” Hyvä tavoite on tuottaa luomuhunajaa, jossa ei ole ihmisviisauden oppeja, ei muotivirtauksia eikä maallistumisen vaikutteita, vaan puhdasta mettä ja aitoa hengen ruokaa. Siinä on energiaa paljon ja se virkistää sisäisen ihmisemme. Vanha sanonta nimittää sitä ’kalliiksi hunajan pisaraksi’.

Vertaus mehiläisiin on sikäli osuva, että eihän kukaan ole mikään hunajatehdas. Kukin uskova on vain pieni osatekijä suuressa kokonaisuudessa. Pienen mutta kalliin hunajan pisaran kerääjä on tehnyt oman tehtävänsä ja kantanut vastuunsa. On myös tyypillistä, että jokaisella pesällä syntyy vähän erimakuista hunajaa eli kukin seurakunta julistaa sanaa omalla tyylillään ja jokaisella hengen yhteisöllä on vähän erilaisia vahvuuksia. Tämä käy ilmi myös Ilmestyskirjassa eri seurakuntien ominaisuuksista.

Osaatko jo asemoida itsesi tämän perusteella ja suunnistaa ympäristösi niityille? Koska olet Kristuksen ruumiin jäsen, sinulla on oma tehtäväsi. Jos et vielä sitä selkeästi tunne, voit kysellä sitä Jumalalta. Sinun on kuitenkin määrä olla mukana yhteisessä työssä. Niin kuin kirjoituksissa sanotaan, tämä on »sitä, mitä silmä ei nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei tullut ihmiselle mieleenkään, minkä Jumala valmisti niille, jotka rakastavat häntä». 1.Kor.2:9 UT2020.

Annetaan rakkautemme näkyä, ahkeroidaan Jumalan elovainiolla, parveillaan ja etsitään hunajaa. Jumala on armossaan antanut meille ravinnoksi maitoa, kalaa, leipää, viiniä ja hunajaa! Kiitetty olkoon Herran nimi, ylistetty Jeesus Kristus! Hän oli olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän sitoo kaiken yhteen. Kol.1:17 UT2020.

Copyright © 2023 Simo Papunen

Kristinoppi pähkinänkuoressa

Rauhan Jumala nosti kuolleiden joukosta suuren lammaspaimenen, Herramme Jeesuksen, koska oli tehnyt ikuisen liiton hänen verellään. Toivon, että Jumala varustaa teidät kaikenlaisella hyvällä, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Tehköön hän samalla meissä Jeesuksen Kristuksen avulla sen, minkä parhaaksi näkee. Kunnia hänelle ikuisesti, aamen! Hepr.13:20-21 UT2020.

On huomattava, että Raamattu nimittää Jumalaa ’Rauhan Jumalaksi’ ja Jeesusta ’Rauhan Ruhtinaaksi’. Maailman ihmiset ovat monesti esittäneet minullekin sen näkemyksen, että Raamatun Jumala on kovin sotaisa ja väkivaltainen ja he eivät siksi jaksa innostua uskosta. Heidän ajatusmaailmansa on tietenkin liian kapea-alainen. He katsovat asioita ikään kuin avaimenreiästä. On tietenkin katsottava asioita uuden liiton näkökulmasta. Sana ’rauha’ esiintyy Uudessa testamentissa satakunta kertaa. Rauha on yksi niistä asioista, jotka luonnehtivat uskoa: Jumalan valtakunnassa syöminen ja juominen ei ole tärkeää. Siellä iloitaan Pyhän Hengen antamasta oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta. Room.14:17 UT2020.

Toinen tärkeä teema, joka luonnehtii kristillistä uskoa, on Jeesuksen paimentehtävä. Olemme vertauskuvallisesti lampaita hänen paimennuksessaan. Tässä Heprealaiskirjeen kohdassa hän saa tittelin ’Suuri Lammaspaimen’. Todellakin, hän on suuri monessakin mielessä, sillä hän puolustaa lampaita susilta ja lopulta antaa henkensäkin lampaiden puolesta. Hän joutuu antamaan itsensä uhriksi ja teki näin ikuisen liiton hänen verellään. Hänen suuruutensa nousee varsinaisesti esiin siinä, että hän on ylösnoussut Paimen lampailleen – eli hän paimentaa lampaitaan kuolemankin ylitse, aina taivaaseen asti.

Kolmanneksi Rauhan Jumala ja Jeesus lammasten suurena Paimenena varustaa meidät kaikenlaisilla hyvillä lahjoilla, jotta voimme täyttää hänen tahtonsa. Mahtavaa! Elämä ei ole vain jokin säälittävä taaperrus syntymän ja kuoleman välimaastossa, vaan saamme Jumalalta lahjoja voidaksemme suorittaa oman elämäntyömme. Erilaisia lahjoja on tietenkin valtava kirjo ja jokainen voi tuoda esiin oman näköistään persoonallisuutta, sillä ei ole mitään tarvetta kopioida muilta, mitä muut tekevät. Jumala tuntuu olevan kovasti mieltynyt erilaisuuteen ja moninaisuuteen tässäkin. Niinpä voimme suoralta kädeltä torjua kaikenlaiset massamuotit, kun etsimme omaa kutsumustamme. Tärkeintä on jättää prosessi Jeesuksen Kristuksen ohjaukseen, niin hyvä tulee. Niinpä voimme toistaa vielä tämän uskonelämän pähkinänkuoren loppukaneetin:

Kunnia hänelle ikuisesti, aamen!

Copyright © 2024 Simo Papunen