Vapaus menneistä

Langetkoon tämä syyllisyys Joabin päälle ja koko hänen isänsä suvulle! Olkoon Joabin suvussa aina vuototautisia ja spitaalisia, kepin varassa kulkevia, miekkaan sortuvia ja leivättömiä! 2.Sam.3:29.

Daavid antaa tässä näytteen kirouksesta, joka lausutaan ääneen ja langetetaan jonkun päälle. Tässä muodossa yleensä ymmärrämme kirouksen emmekä aina tajua, että paha voi pesiytyä elämäämme tai perheemme elämään, sukuumme tai jopa kansakuntamme elämään muullakin tavalla. Tyypillistä on, että jokin väärä menettely on jäänyt sovittamatta, paha teko tai vahingollinen tottumus on jäänyt päälle eikä seurauksista ole koskaan tehty tiliä. Näemme valitettavasti tällaisen ilmiön nyt sodan muodossa Euroopassa, kun isovihan ja pikkuvihan kaltaiset ryöstöretket jatkavat toistumistaan ja vain pahenevat koko ajan (alkuperäinen artikkeli julkaistu 5.2.2024).

Tyypillinen esimerkki löytyy myös Raamatusta, kun seuraamme Jaakobin elämää. Hänen nimensäkin tarkoitti petkuttajaa. Hän oli saanut suvun lahjana taipumuksen huijata. Hänen äitinsä neuvoi, miten harhautetaan sokeaa isää. Myöhemmin Jaakob tutustui enoonsa Labaniin ja joutui itsekin huijatuksi. Koko perhe piti lupausten pettämistä, valehtelua ja erilaisia harhautuksia täysin normaalina. Jaakobin elämässä tapahtui käännekohta, kun hän Jabbokin joella päätyi tekemään tiliä elämästään. Hän sai päästä vapaaksi huijaamisen siteestä ja sai uuden nimenkin: Israel, Jumalan ruhtinas. Tämän jälkeen Jaakob saattoi auttaa vaimoaan Raakelia vapautumaan niistä kotijumalista, joita tämä oli piilotellut matkatavaroissaan.

Mekin saatamme piilotella yhtä ja toista turhaa ja vahingollista painolastia matkatavaroissamme. Kun puhutaan sukukirouksista, harvoin on kukaan lausunut mitään loitsua, vaan joku suvun jäsen on pannut alulle jonkin huonon tavan. Kyseessä voi olla elämäntapaan liittyvä asia, jota ei ole osattu purkaa pois, johon ei ole löytynyt parannusta. Jossain suvussa esimerkiksi avioerot toistuvat sukupolvesta toiseen. Tai perheessä on alkoholismia, joka on jatkunut esivanhemmista saakka. Riidat ja viha voivat myös tulla tavaksi, kun aina vaan kostetaan. Parjaus, panettelu ja juoruaminen voivat rehottaa. On myös elämäntapaan liittyviä asioita, jotka eivät ensi näkemältä vaikuta niin pahoilta, vaikkapa kaiken mahdollisen salailu. Mikään ei ole läpinäkyvää, rahat pidetään piilossa ja puukot selän takana.

Olen omassa perheessäni tunnistanut tietynlaisen tunnekylmyyden, kun useita sukupolvia on jatkunut tunteiden piilottelu ja kyvyttömyys osoittaa välittämistä. Sitten sen sijasta on korvikkeita, kuten onnittelukortteja. Usein syntymäpäivisin saa paperilla ’paljon onnea’. Jouluna voi saada jopa lahjan. Mutta elävissä tilanteissa saa kokea erilaista arvostelua, ehkä pilkkaakin. Pahinta on huomata, että olen itsekin imenyt itseeni tämän kummallisen kulttuurin ja toteutan sitä, vaikka en haluaisi. Enkä tiedä mitään tapaa, kuinka voisin irrottautua tästä äidinmaidossa saadusta tartunnasta. Rukoilen tietysti, mutta menneisyyden ikivanhat piuhat ovat kovasti sotkussa ja erilaiset ongelmat niveltyvät toisiinsa.

Asian tiedostaminen voi kuitenkin olla muutoksen alku. On hyödyllistä tiedostaa, että juuri minä voin olla se henkilö, joka panee pisteen jollekin toistuvalle vääryyden siteelle tässä suvussa. Tiedämme, että Jeesus on paras tiennäyttäjä, joka pystyy näyttämään meille tien vapauteen. Hän on terveen ihmisen esikuva, hän antaa oikean mallin, miten tulee elää, millaista luonnetta osoittaa, miten ilmaista tunteitakin, miten sanoittaa todellisuutta. Voimme oppia häneltä ja muilta Raamatun henkilöiltä hyviä malleja. Sitten voimme alkaa työstää ongelmallista aluetta elämässämme. Prosessi voi olla pitkä ja hidas. On tärkeää viipyä jatkuvasti Jumalan sanan äärellä ja katsella sieltä Herran kirkkautta, tiedämmehän että se muuttaa ihmistä (2.Kor.3:18).

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pitäkää siis puolenne älkääkä antautuko uudelleen orjuuteen. Gal.5:1 UT2020.

Copyright © 2024 Simo Papunen