Saarnaamisen tarkoitus

Pyhien kirjoitusten ennustukset on kirjoitettu meille opiksi. Niistä me opimme kestävyyttä, ne rohkaisevat ja antavat toivoa. Room.15:4 UT2020.

Evankeliumin julistaminen tähtää sielujen voittamiseen, mutta uskoon tulleiden osalta sananjulistus tähtää hengelliseen kasvuun. Hengellinen kasvu on hyvin samanlaista kuin puiden kasvu luonnossa. Jumalan sanan elävä vesi virtaa sielumme suonissa ja armon aurinko lämmittää meitä niin että tapahtuu yhteyttäminen. Kun sana uskossa sulautuu meihin, saamme siitä energiaa, jonka voimasta uskomme kasvaa.

Sananjulistuksessa on tullut muotiin kaivaa esiin tietoa, siis tieteellistä tietoa ja faktoja, joita voidaan höystää vielä sopivasti legendoilla eli maustaa fiktiollakin. Historiallinen tieto ja ulkonainen todellisuus kuuluvat totuuden piiriin, mutta niiden osuus helposti korostuu liikaa. En jyrkästi vastusta koulutiedon viljelyä, mutta koulutiedon jakamisessa astutaan vähän sivuun sananjulistuksen päätarkoituksesta. Onnistunut saarna avaa meidän ymmärryksemme vastaanottamaan sanaa niin että saamme siitä rohkaisua. Rohkaisun taas on tarkoitus auttaa meitä olemaan lujia ja kärsivällisiä uskon tien vaeltamisessa. Tämä kestävyys antaa meille toivoa, että pääsemme eteenpäin ja tulevaisuutemme on valoisa. Pelkkä tieto ei aina anna meille toivoa, se voi jopa turmella sitä. Tieto voi olla uskontohistoriaa, joka ei ravitse sisäistä ihmistä. Se on vähän kuin pettua oikean leivän sijasta.

Valitettavasti emme useinkaan erota, onko ruokamme ravitsevaa. Saatamme tottua syömään apetta, jossa on vähänlaisesti ravintoa. On mahdollista, että sama tapahtuu minunkin blogissani. Sellaista kyllä pelkään ja häpeän, mikäli jään sille tasolle.

Kunpa Jumala, joka rohkaisee kestämään, tekisi teistä yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti! Silloin ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää yksimielisesti, kuin yhdestä suusta. Room.15:5-6 UT2020.

Yksilön hengellinen kasvu tähtää siihen, että koko seurakuntayhteisö kasvaa samaan tahtiin ja keskinäinen harmonia säilyy ja lisääntyykin. Jos saarnaaminen on kylmää tiedon pänttäämistä ja esitelmien pitämistä, tämä Kristuksen ruumiin harmonia ei kukoista. Syntyy erilaisten mielipiteiden laaja kirjo, mikä on omiaan hajottamaan. Tämän päivän kirkkopolitiikka ja hajaannus ei johdu yksin tästä, mutta on osasyynä uskonnollisen kentän pirstoutumiseen.

Pyhä Henki on paras mahdollinen tuutori eli inspiroiva opinto-ohjaaja, joka antaa paitsi neuvoja ja ohjeita, myös ns. voitelun sananjulistajille. Voitelu on tärkeä hengellisen työn elementti. Tällöin faktatiedon katkeileva rihma menettää merkityksensä ja tilalle tulee kestävä hengellisen elämän punainen lanka. Tämä lanka muodostuu edellä mainituista säikeistä: oppiminen ja ymmärrys, rohkaisu ja lohtu, kestäväisyys ja kärsivällisyys ja kaiken huipentumana usko, toivo ja rakkaus. Kun ne Hengen voitelussa punoutuvat yhteen, syntyy sopusointua Kristuksen ruumiiseen.

Miten sananjulistaja voi päästä tähän? Se on varmuudella hengellisen kasvun tulos, joka alkaa juuri siitä – oppimisesta ja ymmärryksestä. Ilman vuorovaikutusta Jumalan kanssa ja Pyhän Hengen osallisuutta kasvu voi tyrehtyä. Itsensä varassa oleva ihminen turvautuu inhimillisiin voimavaroihinsa. Se johtaa suoraan tietoviisauteen, faktojen viljelemiseen ja niiden maustamiseen fiktiolla. Saarnaamisesta tulee teologiaa ja snobismia tai vielä jotain pahempaa: uhkakuvien maalailua ja tuomioilla pelottelua.

Rohkaisuksi voi sanoa, että kysymyksessä on oma valinta. Ei ole kenenkään pakko ajautua sivupoluille ja valjastaa ihmisviisautta tai vielä vähemmän lihallisen mielensä alkuvoimia mukaan saarnaamisen sisältöä kyhäämään. Paavali neuvoi Timoteusta, joka oli nuori, mutta lupaava pastori:

Kenenkään ei pidä vähätellä sinua nuoruutesi vuoksi. Ole uskoville hyvä esimerkki puheissasi ja käytöksessäsi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa. Lue seurakunnalle pyhiä kirjoituksia, neuvo ja opeta, kunnes tulen. Älä heitä hukkaan Jumalan lahjaa, jonka sait, kun vanhimmat profetian mukaisesti siunasivat sinut panemalla kätensä sinun päällesi. 1.Tim.4:12-14 UT2020.

Copyright © 2024 Simo Papunen

Hylätty kivi

Vuokranmaksun aikaan hän valtuutti orjan perimään viljelijöiltä osan sadosta. Viljelijät kuitenkin hakkasivat orjan ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. Silloin omistaja lähetti toisen orjan, mutta viljelijät hakkasivat ja nöyryyttivät tätäkin ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. Omistaja lähetti vielä kolmannen orjan, mutta tämän he ajoivat haavoittuneena tiehensä. Luuk.20:10-12 UT2020.

Tämä kertomus viinitarhan vuokrauksesta on hyvin mielenkiintoinen ja herättää monenlaisia ajatuksia. Se kuvaa Kristuksen tuomarin virkaa ja on siksi näennäisesti evankeliumin vastainen. On hyvä ymmärtää, että kaikki ei ole pelkkää ilosanomaa ja pääty loputtomaan armoon. Elämäämme arvioidaan ja huolellisen tutkinnan päätteeksi annetaan tuomio. Maallisessa tuomioistuimessa tuomio voi olla vapauttava tai vastaaja voi saada sakot tai ehdollista vankeutta, vakavammissa tapauksissa ehdotonta vankeutta. Viinitarhavertauksessa Jeesus kertoo omistajan lähettäneen oman poikansa perimään tarhan tuottoa, mutta poika joutui murhatuksi. Niinpä isännän antama tuomio oli:

Hän tulee ja tekee viljelijöistä selvää. Sitten hän vuokraa viinitarhan muille. Luuk.20:16 UT2020.

Armosta on syytä ajatella, että se on rajatonta ja Jumala tuhlaa hyvyyttään loputtomiin. Paavalikin todistaa Jumalan armosta omalla kohdallaan: Herramme armollisuus kuitenkin ylitti moninkertaisesti minun tekoni, samoin usko ja rakkaus, jotka Kristus Jeesus saa aikaan. 1.Tim.1:14 UT2020. Tämä Raamatun todistus Jumalan armosta on tärkeä, koska se on niin vetovoimainen. Jos pelkäämme tuomiota, vetäydymme helposti kauemmaksi Jumalasta. Suruttomana maailmassa ei tarvitse kantaa huolta omasta tulevaisuudestaan – paatumus vaientaa omantunnon äänen. Mutta.

Sitten seuraa tämä mutta. Samoin kuin saamme koulusta päästötodistuksen saamme Jumalalta myös arvosanat. Olemme myös arvioijia. Tai todistajia, jotka autamme kaikkien ihmisten Tuomaria (Hepr.12:23). Emme aina tiedosta, että mekin voimme olla niitä orjia tai palvelijoita, joita Jumala lähettää erilaisiin paikkoihin ottamaan selvää, kuinka siellä eletään. Sinä et ehkä ole tullut ajatelleeksi, että olet kasvanut juuri siinä perheessä, jossa sinun havaintojasi kaivataan ja sinun todistustasi perheenjäsenistä kerran kysytään. Tai sinulta tiedustellaan, millaista oli koulussa tai työpaikallasi. Voipa olla, että joudut kertomaan ikäviä asioita seurakuntaelämästäkin. Kantelupukkina tuskin tarvitsee olla, vaan saat ainoastaan lausua selventäviä kommentteja sinulle esitettyihin ’videoihin’, jotka eivät valehtele. Sinulta voidaan kysyä yllättäviä ja vaikeita asioita tyyliin: ”Oliko sinun mielestäsi annettu opetus vanhan liiton vai uuden liiton mukaista? Saitko toteuttaa Jumalan sinulle antamia tehtäviä vai estettiinkö sinua? Koitko koskaan, että sinua parjattiin selkäsi takana? Kun Pyhä Henki antoi sinulle tehtäviä, saitko tukea seurakunnan johtavilta veljiltä vai nöyryytettiinkö sinua? Tunsitko koskaan, että olit osallinen rististä jopa seurakuntasi keskellä? Osaatko sanoa, minkälaisia haavoja sinuun lyötiin, kun pyrit seuraamaan Jeesusta?”

Voit varmasti itse kuvitella sinulle sopivia kysymyksiä. Niiden avulla ehkä huomaat, miten on terapeuttista ja rohkaisevaa ajatella vanhoja menneisyytesi asioita tästä uudesta näkökulmasta. Et ole vain uhri, olet myös Kristuksen orja, lähetetty palvelemaan todistajana. Olet Suuren Viinitarhurin palveluksessa, hänen, joka on sekä Kulmakivi että Huippukivi:

Se, joka kompastuu tähän kiveen, ruhjoutuu, ja se, jonka päälle se putoaa, murskautuu. Luuk.20:18 UT2020.

Copyright © 2024 Simo Papunen